Kohti kevättä!

 Eihän tästä auringonpaisteesta voi seurata muuta kuin valtava innostus uudesta kasvukaudesta! Välttelin kylvöhommia koko helmikuun, suunnitttelin vahvasti suorakylvöjä ja jätin multapussit ostamatta. Vaan kuinkas kävikään, kun maaliskuun aurinko kirkasti sään ja tuli muutama vapaapäivä: Painelin heti aamuyhdeksältä Kuusankosken Viherpisteelle, Viherrinki-puutarhamyymälään, missä on jättivalikoima simeniä ja juuri tulleita pikkutaimia! Kylvömullat ja pari nippua tulppaaneita Rustasta ja siinä sitä ollaan, keskellä taimihöperyyttä!

 

Aiemmin talvella kertoilin kesän kylvösuunnitelmistani ja edelleen olen vahvasti sitä mieltä, että satsaan leikko- ja kuivakukkiin. Toki tomaatit istutetaan kasvihuoneeseen ja kesäkukka-amppelit ja -asetelmat rakentuvat osin kaupan-, osin omista kasvatuksistani. Leijonankidat ovat kiitollisia kukkijoita ja niiden esikasvatus onnistui viime keväänä hyvin - paitsi, että kylvin liian tiheään ja kouliminen olikin sitten jo toinen juttu! Nyt ostin kahden eri korkuisina kasvavia. Pidemmistä saa hyvää lisää kesäkimppuihin, lyhyemmät sopivat vaikka kukkapenkkien täytteeksi.

 

Nyt ostosiemenien joukossa oli myös suorakylvöihin tarkoitettuja ikikukkia. Aiemmin, kun kuivakukat olivat suosiossa, kylvimme äidin kanssa kotona paljonkin olkikukkia ja ikiviuhkoja suoraan maahan ja hyvin ehtivät kukkaan loppukesästä.1980-luvulla olikin kova kuivakkukkabuumi. Meillä oli pienimuotoinen pellavapeltokin, josta saatiin moneksi vuodeksi kuivakukka-asetelmiin herkkiä pellavan siemenkotia. Sitten tuli totaalinen kyllästyminen noihin kuivakukkasiin, kunnes taas kranssit ja asetelmat ovat 2020-luvulla nousseet uuteen kukoistukseen.

Vanhoja siemeniä löytyy kotoa vaikka kuinka paljon, omista samettiruusuista ja tuoksuherneistä olen myös ottanut runsaasti siemeniä talteen, joten kaikkea ei tarvitse ostaa uutena. Mutta kylvötila sen sijaan tulee taas loppumaan ja toukokuu onkin yhtä purkkikaaosta!  Nyt multiin pääsivät ainakin ahkeraliisat, revonhännät, syyssädekukkaset ja petuniat. Rikkaporkkanaakin laitoin esikasvatukseen, vaikka viime keväänä en onnistunut lainkaan sen kasvatuksessa. Pääosa esikasvatuksista saa odotella vielä muutaman viikon, sitten pääsevät  mm. tomaatit, sammarit ja leijonankidat aloittamaan kasvunsa. 

 

 

Koko alkukuun ovat huikean kauniit säät houkutelleet ulkoiluun ja olenkin käynyt hiihtämässä päivittäin. Puutarhahuoneen ulkopuolella on edelleen valtavat lumikinokset ja viiniköynnös uinuu tietämättömänä ympärillä tapahtuvasta. Sisällä huvimajassa aurinko jo hetken lämmittää ja ajatukset rientävät kohti kevättä. Nyt on oltava mielekästä tekemistä ja uskoa tulevaisuuteen, vaikka meitä koronapandemian jälkeen koetellaankin uudella hirvittävällä tavalla! Toivoa tuokoon uusi kevät, uusi kasvukausi!

Hyvää maaliskuun alkua!