lauantai 28. toukokuuta 2022

Priorisointia

 

 Eivät tahdo riittää tunnit - eivätkä voimat! Huomaan, että ikä tekee tehtäväänsä; jos on päivän muissa hommissa, ei näköjään riitä enää potkua pihatöihin yhtä tehokkaasti kuin aiemmin. Tai sitten olen siinä haasteellisessa tilanteessa, että kolme pihaa on vaan yksinkertaisesti liikaa ja kun töitä riittää joka ikiseksi päiväksi - vain paikka vaihtuu - niin tämä puutarhanhoito alkaakin muuttua työksi! Siitä en kyllä voi syyttää ketään muuta kuin itseäni!

 


 Ns. kakkoskodin pihamaalla istutusalueet ovat mukavasti täyttyneet. Appeldorn tulppaanit tuntuvat lisääntyvän joka vuosi ja pian aukeavat monet muutkin tulppaanit. Kärhöt ovat hengissä, mutta ruusujen suhteen olen edelleen epävarma. Toisaalta ei haittaa, jos jää aukkoja, niihin löytyy täytettä valtaisasta daaliajoukosta, joiden juurakot lisääntyvät joka vuosi. Mies levensi puutarhahuoneelle johtavia istutuksia, joten sielläkin on lisää tilaa kasveille. Siirtelen omalta pihaltani yksilöitä ja seurailen, viihtyisivätkö myös tällä pihalla. Jommasta kummasta pihasta on tulevaisuudessa kuitenkin luovuttava....



Väärä jalkinevalinta (kumisaappaat!) ja vimmattu pihatyötahti alkukuusta sai jalkani kipeytymään; vanha vaiva, plantaari faskiitti iski! Edellinen kesti 2 vuotta, joten nyt otin vaivan tosissani ja vähensin askeleitani radikaalisti. No, miten puutarhaihminen, 3:n puutarhan loukussa oleva, kesän kynnyksellä vähentää etukenossa juoksuaan?! Fiiliksethän siinä laskevat, kun ei voi muuta kuin hipsutella minimaalisia puutarhakierroksia ja keskittyä vain ihailemaan uusia ihanuuksia, joita pihapiiri tarjoaa.

 

 


Omalla kotipihallani kukkivat hyasintit mukavasti - ihan oma Keukenhof! Hyasintti kestää kauniina pitkään ja vaikka ne muuten eivät kestä pakkasta, eivät lähes nolla-asteiset kelit haittaa nousevia kukintoja. Hyasintin sipuleita pitäisi muistaa ostaa syksyllä lisää.




Pihalla kukkivat myös kylmänkukat ja esikot runsaasti. Niiden jakaminen on onnistunut hyvin. Talvivaurioita ei pihan kasveissa edelleenkään näyttäisi juurikaan olevan, mutta kärhöt tuntuvat lähtevän kituliaasti vauhtiin, osasta ei näy vielä mitään. Siispä pitää vain odotella...

 

Adiantum saniainen viihtyy tammen kainalossa
 

 



 

Kun pihapiiri on metsänlaidassa ja pohja vanhaa metsänpohjaa, viihtyvät siellä myös monet happaman maan kasvit. Niiin mahoniat kuin pensasmustikatkin, joissa molemmissa runsaasti kukkanuppuja! Tammen juurella adiantum suoristelee lehdyköitään.



 Viime viikolla viileät säät tulivat avuksi, vähensivät kiirettä. Mutta kyllästyminen taimirumbaan alkaa myös näkyä. Uhkasin jo nakata taimipurkit kompostiin, mutta maltoin sentään mieleni ja siirsin ne vakituseen ulkoilemaan. Maahan en vielä ole tohtinut laittaa kaikkia kohtuullisen pieniä leijonankitoja, tsinnioita, samettiruusuja ja ahkeraliisoja. Purkeissa kasvavat vielä myös revonhännät, rikkaporkkanat, kesäleimut ja petuniat. Joitakin olen kyllä jo maahan ja amppeleihin istuttanut. Onneksi on puutarhahuone! Siellä on jo tomaatit istutettuina ja siellä on hyvä taimien vahvistua. Siellä majailevat myös lukemattomat esikasvatuksessa olevat daaliaruukut. Maahan ovat päässeet ne, joiden alut on voinut piilottaa pintamultaan. Vieläkin kun on olemassa hallan riski.

 

21.5.-22



Muutama viikonloppu meni myös mökillä auringosta nauttien. Siellä iloa aiheutti uusi pikkuruinen metsäpuutarha, missä KAIKKI viime syksynä istutetut kasvit olivat hengissä, vaikka ympärillä risteili myyrien kanavaverkosto! Olivat etsineet hyvästä komposti/metsämullasta matoja ja muita ötököitä ja samalla pitäneet maan kuohkeana. Tuoksuorvokki kukki runsaana, rönsytiarella, taponlehti ja tuoksumatara olivat jo heti lähteneet leviämään ja muutkin näyttivät hyvävointisilta. Ehkä joku uusista rodoista oli hieman nuutuneen oloinen...Paikka on keväällä kovin paljaan oloinen kun lehtipuut eivät vielä anna paljonkaan varjoa ja kasvit minikokoisia. Metsäpuutarhaan palataan kesän mittaan, kunhan taas pääsen mökkeilemään. Sielläkin on kokeiltava uusia kasveja, siirtelen kotoa jakotaimia.

 



Sade toi, yllättävää kyllä, positiivista vaihtelua; puutarha sai luonnon omaa eliksiiriä ja itse sain keskityttyä hetkeksi ihan muihin asioihin. Eivätkä nuo puutarhat ihan sellaisia rytöpihoja ole, joten voi olla tyytyväinen tähänkin tilanteeseen. Hedelmäpuut kukkivat itsestään ja kasvit nousevat hyvästä puutarhamullasta. Rikkaruohojen nyppimistä riittää aina, mutta vahvat istutukset pitävät itsekin rikat jonkinlaisessa kurissa. Työkiireet helpottavat pikkuhiljaa ja lomakin lähestyy.... Joten tästä on taas hyvä jatkaa, kohti kesän positiivisia puutarhakiireitä :)

 



 

Hyvää viikonlopun jatkoa!


20 kommenttia:

  1. Kolme puutarhaa on jo kenelle tahansa paljon. Minulle olisi kolme puutarhaa liikaa. Yhdessäkin on jo paljon tekemistä. Ja ei siihenkään meinaa tunnit riittää kaiken muun ohella. Tänään esim. koetin lopettaa voikukkien kaivamisen "nurmikolta", kun se on kuitenkin tässä vaiheessa jotenkin koukuttavaa, mutta toisaalta olisi sata muutakin asiaa, jota voisi tehdä. Paranemista jalallesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voikukka projekti iskee jossain vaiheessa joka vuosi! Kestää aikansa ja viimein huomaa sen olevan aika turhaa touhua :D Kiitos kommentistasi, kipeä jalka ja pihapuuhat eivät ole kovin mieleinen yhdistelmä.

      Poista
  2. Kolme puutarhaa tosiaan vie varmasti kaiken vapaa-ajan! Mutta tosi kauniita ovat kyllä kaikki!
    Ja vielä tuollainen vaiva nyt jalassasi riesana. Toivottavasti menee tällä kertaa sukkelaan ohi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jalkavaivat tosiaan rajoittavat sekä tekemistä että intoa, mutta onneksi kukkaset jaksavat ilhaduttaa, vaikkei niille mitään teekään! Kiitos kommentistasi:)

      Poista
  3. Vähemmästäkin väsyttäisi jos kolme pihaa olisi hoidettavana. Tämän yhdenkin kanssa kun riittää puuhaa. Kauniilta näyttävät penkit. Viisasta rauhoittaa plantaarifaskiitti heti alkuunsa, pitkittyneenä on melkoinen riesa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puutarhassa saa kulumaan ihanasti aikaa, oli niitä yksi tai viisi... mutta toki joskus se ihan työstä käy. Nyt on tosiaan otettava rauhallisesti, kun tämän vaivan tietää. Kiitos myötätunnosta jalkavaivaa kohtaan :)

      Poista
  4. Harmittava takaisku tua jalakavaiva, mutta onneksi vanhimmat istutukset hoitaavat melekee itte ittensä. Kolome puutarhaa olis kelle hyvänsä yläkanttihin. Mulle ainaki. Ikä valitettavasti tuntuu, jos yhtenä päivänä oikee touhaat, toisena o huamattavasti hitahampi tempo. Ihanan kukkaasia ja reheviä näkymiä jo. Kärhöt tuntuuvat heräälevän hitahasti. Mullakaa kaikki viälä oo heränny.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmittava tosiaan! Mutta oot oikeassa, moni penkki ei juurikaan hoitoa tarvitse. Täällä riesana ovat vuohenputki ja korte. Niitä nypin muutenkin, mutta kaivaminen saa nyt jäädä. Kärhöille luminen talvi on ollut raskas, heräilevät selvästi hitaammin. Kiitos, sinulle, "henkisestä tuesta" :)

      Poista
  5. Ihanasti kukkivat esikot ja hyasintit. Kyllä kolmen pihan hoitaminen varmasti kysyy voimia ja jaksamista. Toivottavasti maltat vähentää tarpeeksi askeleitasi ja parannella jalkasi kuntoon. Vaikka helppoa se ei varmaankaan ole intohimoiselle puutarhurille.
    Mukavaa sunnuntaita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kruunuvuokko tsempistä! Yritän muistaa ottaa kevyemmin, etenkin jalkavaivan vuoksi. Se kun saattaa pitkittyä ja pulmat vaan kasvavat. Nautitaan tästä kukkaisasta alkukesästä!

      Poista
  6. Iän lisääntymisen myötä tarmokkuus ei ole samaa luokkaa kuin nuorempana ja huomaa tehneensä. Minullakin tuntuu joka päivä selässä ja kyljissä/ lonkissa, kun on päivän kaivanut maata ja lapioinut multaa yms. Harmillinen jalkavaiva, se kannattaa ottaa tosissaan, ettei paraneminen pitkisty.
    Kolme puutarhaa on kyllä jo aika mahdotonta pitää kunnossa? Minäkin käyn auttamassa tyttären pihalla silloin tällöin ja sekin tahtoo olla liikaa (ainakin näin keväällä).
    Kuvasi ovat kerrassaan ihanaa katsottavaa, joten älä sure. Keskity vaan katselemaan ja anna jalan parantua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakkohan se on myöntää, ettei kroppa ole enää kuin nuorempana. Kantapäävaivat ovat minun rasitteeni olleet jo vuosia, mutta kun ei missään tunnu, niin unohtaa, että voivat uusiutua, jos ei ole tarkkana. Ja niin kävi nytkin. Olen itse alkanut rakentaa kaikkia kolmea pihapiiriä, enkä osaa lopettaa, kun eiväthän puutarhat ole koskaan valmiita :D Kiitos kannustuksesta!

      Poista
  7. Nostan kyllä korkealle hattua kolmen puutarhan ylläpitämisestä! Mulla alkaa tämä yksikin olla liikaa terveyden takia, haluja riittäis kyllä. Heti eka kuva oli tyrmäävän kaunis, mahtava väri tulpuissa, valkoista ja vihreää kontrasteina. Muhkeat taimet näyttää olevan. On se kumma kun joka vuosi tahtoo olla sama: aikansa jaksaa hyysätä ja hoitaa ja sitten tulee tunne, että kaikki ulos ja äkkiä, kuin poikaset pesästä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vaan hatunnostosta, välillä tarvitaan muiden tsemppiapuja, kun oma mieliala alkaa liikaa vaipua... Kukaanhan ei minua käske noiden pihojen kanssa vouhottamiseen, ihan omaa innokkuuttani niitä rakennan. Taimikasvatuksessa säästää pitkän pennin, mutta työmäärässä se tuntuu moninkertaisesti! Hyvä vertaus tuo poikaset pesästä! :)

      Poista
  8. Yhdyn edellisiin. Hyvä, että näin puutarhan ruuhkaviikkojen aikaan pärjää yhden puutarhan kanssa. Kolme menisi jo uuvuttavan työleirin puolelle. Kaikesta huolimatta puutarhasi ovat kaunista katseltavaa. Niin runsasta ja kukkaisaa jo tässä vaiheessa kasvukautta. Esikkosi ovat hurmaavia.
    Plantaari faskiitti on harmillinen vaiva. Miten olet pärjännyt sen kanssa? Lähipiirissä nuori ihminen on jo kolmatta vuotta plan.faskiitin vuoksi joko sairaslomalla tai osatyökykyinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Between ajatuksistasi! Olen itsekin etenkin näin alkukesästä varsin tyytyväinen pihapiirien ulkonäköön ja hyvinvoiviin kasveihin. Pienilmasto ja sopivan kostea kasvualusta lienevät osasyynä hyvään kasvuun. Jalkapohjan faskiittivaivat ovat minullekin tulleet vuosien varrella tutuksi. Ensimmäinen kesti n. vuoden ja lähti lopulta itsestään parenemaan. Toisen kanssa taistelin kaksi vuotta ja se loppui lopulta kortisonipiikkien avulla. Nyt alkanut vaiva on kestänyt kuukauden ja jos ei pian ala osoittaa paranemisen merkkejä, lähden etsimään ortopediä, joka tuikkaa piikit jalkaan. Töissä olen voinut olla kaiken aikaa nyt ja myös aiemmin, mutta kaikenlainen jalkaa rasittava liikunta on pahasta. On venytyssukka öisin, erikoispohjalliset, kantapäätä ja jalkaholvia tukevat jalkineet, jalkapohjan venyttelyt, teippaamiset, pallohieronta.... voi, kaikki keinot käytössä! Malttia tässä nyt vaaditaan, vaikka liikkuminen onkin minulle tärkeää mielenhyvinvointia.

      Poista
    2. Kiitos tiedoista. Tuttuni plan.faskiittia ei ole hoidettu ollenkaan kortisonipiikeilllä, eikä hänellä myöskään ole erityisiä jalkineita. Lähinnä hän on ravannut työterveyden lähetteillä fysioterapeutilta toiselle. Nyt hän on julkisen puolen putkessa, joten katsotaan, mitä siitä seuraa. Tämä nuori ihminen on farmaseutti, jossa työssä joutuu seisomaan paljon. Jalka siis pitäisi saada kuntoon, jotta hän voisi jatkaa työtään.

      Poista
    3. Voi sentään! Siinä työssä joutuukin olemaan paljon jalkojen päällä! Joissakin urheiluliikkeissä (esim. Intersport) tekevät jalkapohjan analyysin ja samalla omaan jalkaan muotoillut pohjalliset. Se ainakin minua helpotti. Kortisonia ei kai tänä päivänä suositella, mutta minulle siitä oli suuri apu. Fysioterapia ei aiemmin itseäni juurikaan auttanut, kun vaiva oli jo päässyt pitkittymään. Toivotaan tuttavallesi paranemisia <3

      Poista
  9. En jaksaisi minäkään hoitaa kolmea puutarhaa. Tämän yhdenkin kanssa on mennyt joka ikinen päivä aamusta iltaan ja se tuntu ihan joka puolella. En ole vielä päässyt edes aloittamaan kitkentäkierrosta, kun on ollut kaikkea muuta kiireellisempää tehtävänä. Olet kyllä uuttera!
    Metsäpuutarhasi vaikuttaa hyvin lupaavalta, vaikka kuvasta ei oikein mitään erotukaan. Tuo iso kivi on upea ja kannot antavat mahdollisuuksia vaikka mihin. Hyvä, että kaikki syksyllä istuttamasi kasvit ovat selvinneet talvesta ja lähteneet hyvään kasvuun. Siitä on hyvä jatkaa metsäpuutarhan työstämistä tänä kesänä.
    Kovasti tsemppiä kantapään paranteluun ja mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kolme puutarhaa tosiaan kuullostaa hurjalta, mutta toistaiseksi olen onnellinen kaikesta siitä ajasta, minkä puutarha minulta ottaa. Joskus projektit venyvät ja joku suunnitelma jää kokonaan toteutumatta. Tiiviit istutusryhmät pitäävät pahimmat rikat loitolla. Viime kesällä aloittamani metsän raivaus oli isoin urakka, ja sen sain syksyllä maaliin. Nyt seurailen, mitä metsäpuutarhassa tapahtuu. Jos metsän oma kasvillisuus alkaa vallata takaisin itselleen kuuluvaa, en ihmeemin ala vastustella, luonto saa pitää metsänsä. uusi paikka vain houkutteli kokeiluun :D kasvit todellakin ovat vielä pieniä ja osa ei edes kuvanottohetkellä ollut kuin juuri työntynyt maan pinnalle. Katsotaan, miten siellä kesä etenee. Kantapään kanssa tarvitaan tsemppiä, kiitos siitä, Minna!

      Poista