keskiviikko 11. toukokuuta 2022

Puutarha kutsuu!


Kestipä kauan, ennen kuin pihapuuhat pääsivät kunnolla vauhtiin! Viime aikoina alkoi olla jo kovin turhautunut olo, kun maa oli märkää ja kukkapenkeissä ei näkynyt juuri mitään. Edelleen pihan varjopaikoissa on lunta, mutta käytävät ja istutusalueet sentään ovat jo sulana.  Ensimmäiset kevätkukkijat toki ovat jo lopetelleet, mutta nyt löytyy päivittäin uusia kasveja ja nuppuja pilkistämästä kohti aurinkoa.Ja nurmikko on sen verran kuivaa, että on päässyt kunnolla haravointi- ja siistimishommiin!

 

Mökillä eivät kukkinet vielä muut kuin näsiä ja sinivuokot.

 Kaksi viikonloppua on toki mennyt mökillä kevättä vastaanottamassa, joten kodin pihapiiri on saanut rauhassa sulaa. Jännittyneenä olen odottanut jänistuhoja, toistaiseksi niitäkään ei ole näkynyt. Joten kaikki kevätkukkijat ovat päässeet ihailtaviksi kukin vuorollaan.

 




Posliinihyasintit ovat vallanneet pihan aurinkoisimman kolkan!


`Beth Evans´ pystykiurunkannus



Pääsiäiseksi hankitut tetenarsissit pääsevät aina samoille paikoille puutarhassa jatkamaan kasvuaan sitten seuraavana keväänä. Aina kannattaa kuivatkin sipulit laittaa maahan, sillä muutaman vuoden jälkeen voi edessä olla iloinen jälleennäkeminen! Eilen kuvatut tetet vasta aloittelevat kukkimistaan, joten jos säät pysyvät viileinä, on näistä iloa vielä pitkään! Tuohon mahtuu vielä mukavasti tämän vuotiset pikkunarsissit, joista osa kukkii vieläkin asetelmissa kauniisti.


Runkoruusu ennen leikkausta

 

Samalla kun nauttii kevätkukkijoiden katselusta, voi seurailla mahdollisia talvituhoja. Yllättävän vähän - toistaiseksi. Huolissani olen ruusuista, monet niistä ovat kovin mustuneita ja kuolleen näköisiä. Täytyy vain odotella, ovathan kaikki muutkin myöhässä normaalista ajankohdasta. Eilen leikkasin toisen varastossa olleista runkoruusuista, aikoinaan äitienpäiväksi saaduista. Toinen on vielä kellarissa ja leikkaamatta. Se pääsee pian käsittelyyn ja saa siirtyä puutarhahuoneen lämpöön. Niistä ei tarvitse olla huolissaan, molemmat ovat hyvässä kasvussa.

 

Vanhan kärhöpenkin asukkaita saa odotella vielä tovin.

 Samoin kärhöjen alkuja odottelen kiivaasti. Ehkä viime kevään varaslähtö kesään oli poikkeus, mutta silloin tuntui jokainen kärhö ponnistavan pikavauhtia liikkeelle. Nyt ainoa, jolla tuntuu olevan kiire, on viime syksyn alekärhö `Samarita Jo´, joka on täynnä nuppuja! Eilen vaihdoin sen suurempaan ruukkuun, en aio laittaa sitä maahan vielä tänä vuonna, sillä sille ei ole oikein sopivaa paikkaa. Siis tulipa ostettua kärhö, vaikkei sille ole paikkaa! Eihän meille puutarhaihmisille koskaan käy noin!

 

Kevätesikon oikealta puolelta nousee metsäkatkero - vasemmalla taas kurja vuohenputki!

 

Sinivaleunikko

 Ilon aiheita löytyy päivittäin,  jälleennäkemisiä ja yllätyksiä, joita ei muista edes istuttaneensa. Koiranhampaat ovat nupuillaan, metsäkatkeroa en edes muistanut. Molemmat sinivaleunikot ovat työntäneet karvaiset korvansa mullan pinnalle...! 

 

Vaalea jouluruusu sinivalkoisessa Suomi100 -penkissä

 

Jouluruusuja olen hankkinut useamman kerran ja moni niistä on kadonnut heti ensimmäisenä vuonna. Vanha vaaleajouluruusu sen sijaan vahvistuu ja komistuu vuosi vuodelta. Se pääsi pari vuotta sitten parempaan paikkaan ja kiittää nyt kovasti! Ilon aiheita tuon runsaan jouluruusukukinnan lisäksi tuovat hengissä säilynyt punajouluruusu, korsikan jouluruusu ja jo muutaman vuoden kadoksissa ollut toinen punajouluruusu, joka yllättävästi päättikin jatkaa kasvuaan maan pinnalla. En olisi sitä huomannut vielä aikoihin, jollei merkkilappunen olisi edelleen kolmen vuoden jälkeen ollut paikoillaan. Ihan kuin olisin sitä odottanut tulevaksi takaisin. Oi ilon päivät!

 


 
Vaikka ulkona on monenlaista puuhaa, siirsin myös istutushommat pihalle. Toissa päivänä aurinko lämmitti mukavasti ja jo aikaa sitten keväällä ostamani uudet daaliat pääsivät aloittamaan kasvunsa. Kaikista löytyi pieniä kasvusilmuja ja laitoinkin vain niukasti multaa ja kastelin juurakot, jotta saavat vähän kasvua nopeutettua. Edelleen osa vanhoista on kellarissa, sillä tilaa ei yksinkertaisesti enempää ole esikasvatuksille. Pikku taimet ovat vallanneet muutaman asuinhuoneen ja niitä onkin nyt jo ahkerasti karaistu ulkoilmaan. Yöt ovat vielä kylmiä, joten kaikkia en uskalla viedä lämmittämättömään kasvihuoneeseen.

 

 

Yleiskuva pihapiiristä on vielä varsin karu ja väritön, mutta nyt ollaankin nöyriä ja kumarrutaan lähietäisyydelle. Siellä ne ilon ja onnen pipanat ovat!
 

Loppuun vielä  arvausten tulokset Koska kukkii haasteeseen: Tricolor kevätsahramit aloittivat jo ennen vappua, 27.4. - veikkasin  30.4

 Katharine Hodgkin kevätkurjenmiekat aloittivat kukintansa jo 24.4. Veikkaukseni oli  3.5.

Beth Evans kirunkannukset avasivat kukkansa 6.5., nuppuja oli jo jonkin verran aiemmin.  Veikkaus oli 8.5.

 Joten iloisesti yllättivät kaikki arvaukseen osallistuneet. Vaikka viime vuodesta oltiinkin myöhässä, olivat kasvit valmistelleet itsensä kukintakuntoon jo lumen alla.


 

Mukavaa toukokuun jatkoa!

 

22 kommenttia:

  1. Vuoden takaiseen kevääseen verrattuna kaikki on nyt kovin hidasta. Ehkä olemme vaihteeksi normaalissa suomalaisessa keväässä. Odottaminen on vaan kovin tuskallista, kun haluaisi nähdä kaiken nyt ja heti.
    Veikkauksesi osuivat hienosti. Pieni pessimistisyys on paikallaan, kun kasveista on kyse. Kasviesi kukinta palkitsi sinut kukkiessaan arvattua aiemmin.
    Sinivaleunikon herääminen on suorastaan onnittelujen (ja pikkuisen kateuden) paikka. Myös jouluruusujesi äärellä nostan hattua. Viime keväänä kärhöillä oli hurja kiire kohti kesää. Muutamissa huomasin eilen eloa, mutta en suinkaan kaikissa. Niistä en vielä jaksa kantaa huolta. Ruusut minulla on muilta osin selvästi hengissä, paitsi rinteen maanpeiteruusut. Ne ovat lähes kokonaan mustavartisia. Leikkasin varovaisesti niiden oksista palasia nähdäkseni, onko eloa. Ihan oli kuolleita. Nyt odotellaan, josko oksiin ilmaantuisi silmuja tai juuresta tunkisi uutta kasvua.
    Luonnon yleisilme alkoi vihertämään ihan uudella voimalla perjantain lämmön ja lauantain sateen jälkeen. Eilinen sade teki niinikään hyvää. Pian sinullakin vihertää jokakesäiseen tapaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ollen samaa mietä kansasi, tämä lienee lähempänä normaalikevättä. Veikkaukset olivat aika lailla kohdillaan, ja parempi niin, että kasvit yllättivät nopeudellaan :) Ensi kerralla täytyy lisätä haastetta ja veikata jotakin myöhemmin avautuvaa kukkijaa, jotta jännityskin jatkuu pidempään. Minulla oli monta kaunista ruusua, jotka olivat jo useamman vuoden kukkineet hienosti, vaikka eivät kuuluneetkaan vahvoihin pensasruusuihin. Nyt näyttävät kovin heikoilta, mutta näihin on vaan varauduttava. Ja ilon aiheita on varmasti paljon enemmän! Äsken tuli valtava sadekuuro, joka varmasti antaa myös pihamaalle väriterapiaa!

      Poista
  2. Kauniisti kukkivia sipulikukkia. Meillä lumen sulaminen kesti pitkään ja kaikki kasvu ja kukinta lähtivät hitaasti käyntiin. Maanpeitekasvit ovat saaneet osin pahasti siipeensä, joten nähtäväksi jää niiden tointuminen ennalleen. Nyt sade on onneksi vauhdittanut kasvien kasvun vauhtiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nopea rankka sadekuuro pyyhkäisi juuri ylitsemme, mutta siitä on vain iloa, sillä luonnon sade tähän kevääseen on ihan nappi juttu! Toivotaan, että maanpeittokasvisi toipuvat pian!

      Poista
  3. Ihanasti kaikki veikkaamasi olivatkin aikaisessa, pääsivät yllättämään!
    Todella kaunis on tuo näkymäkuva, vaikka sanot, ettei siinä ole katsottavaa - onhan siinä, kauniita muotoja ja hyvin hoidettuja istutusalueita! Kun puiden ja pensaiden lehdet vielä puuttuvat, näymä on avara. Minusta se on kiehtova kuva, jota katsoin pitkään, ja vielä toiseenkin kertaan, ja kuvittelin, miten mukavaa olisi päästä kulkemaan tuonne ja tutkimaan, mitä penkeistä nousee.
    Ihanat suloiset kukkaset, ja tosiaan - koiranhampaiden nuput löytyivät jo, ja ihan mahtavaa, että jouluruususi yllättivät sinut iloisesti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun luin kommenttisi, huomasin, että toinen näkee - ja lukee toisen blogia aivan eri kulmasta! Todellakin keväisen paljas pihapiiri näyttää nyt muita puoliaan, jotka itseltä helposti unohtuvat! Kiitos, Saila! Jouluruusuista olen aivan huikean iloinen, nyt kun vielä onnistuisin löytämään Double Ellenin pihalleni kasvamaan, niin alkaisi olla mukava jouluruusujen kirjo! Onneksi on keväisiä puutarhamyymälöitä useampiakin lähikulmilla :)

      Poista
  4. Minäkin ihastelin puutarhasi yleisnäkymää, nuo nurmipolut istutusten keskellä ovat sympaattisia ja tuovat istutusalueiden muodon kauniisti esiin. Olisi kiva käyskennellä tuolla katsomassa, mitä kaikkea kivaa on puskemalla esiin. Tosi kauniit kukkakuvasi osoittavat, että kyllähän sieltä nousee vaikka mitä katsottavaa!
    Hienoa, että kasvit olivat aikaisemmassa kun arvaukset.
    Ihanaa odotusta kaiken kauniin keskellä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muodot todella erottuvat tällä hetkellä, ja kun ne on syksyllä sekä nyt keväälläkin siistitty, on se itsellekin mieluisa näky. Käyskentelemiskierros kestää joka päivä useammankin hetken, puhummattakaan siitä, että olisin muutaman päivän poissa! Ja todella, on siellä jo paljon kaunista katsottavaa. Kiitos , samoin sinulle omassa puutarhassasi!

      Poista
  5. Ihanat keväiset kukkijat. Posliinihyasintti revittelee kevättä oikein kunnolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Posliinihyasintit ovat levinneet todella nopeasti ja kaikkialle :)

      Poista
  6. Ihanaa, että olet päässyt nauttimaan viimein keväästä! Niin kaunista 😍 pian vihreys tulee..ihana tuo runkoruusu muuten 🌹viehättävä puutarhasi näyttää niin hyvinhoidetulta ja siistiltä, siellä on joku tainnut uurastaa. Odotan jo kasvishoppailujesi esittelyjä! Ihanaa kevättä sinne 🌸

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on kevät todella yltänyt tännekin ja millä intensiteetillä! tarvittiin vain pieni kevätsafe ja kaikki on aivan vihreää.kasvishoppailuja on tehty niukasti, mutta viime syksyn ostoksiin pallataan, kunhan kasvit ovat esittelykunnossa - siis hengissä! :D

      Poista
  7. Kevät on täynnä ihania pieniä yllätyksiä. Sinulla on jo runsaasti kukintaa siellä. Jos mieluisa kärhö tulee vastaan, niin onhan se pelastettava talteen. Kyllä niille aina joku paikka löytyy ja voihan siitä kasvattaa monta vuotta ruukussakin.
    Talvi taisi olla suosiollinen sinivaleunikoille, sillä minullakin kumpikin niistä on herännyt virkeänä kasvuun.
    Hyvin osuivat veikkauksesi lähelle. Tuli vielä iloisia yllätyksiäkin, kun kukat ponkaisivat etuajassa esille. Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kevät tosiaan on yllätysten aikaa! Mikä onkaan ihaninta, kuin löytää edellisenä vuonna istutettu kasvi hengissä, puskemassa kohti uutta kasvukautta! Ajattelin tosiaan kasvattaa uusimman kärhöni ruukussa tämän kesän, ja katsellaan sitten syksyllä, miten sen talvetan. Oli todella paljon juurta ruukussa, kun siirsin suurempaan ruukkuun. Täällä taitaa sinivaleunikot suorastaan levinneen juurakossaan, ihanaa!

      Poista
  8. Ihanaa, että siellä on jo pihapuuhat vauhdissa. Onneksi kevätkukkijat olivat valmiita kukkimaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pihapuuhat lähtivät nyt vauhdilla käyntiin ja kukkien kanssa on päästy kivasti treffailemaan :)

      Poista
  9. Kiva että meni arvaukset noin päin, että kukkivat kuitenkin ennemmin kuin olit arvannut:)
    Meillä viimeiset lumet lähtivät tiistaina, en muista että koskaan aiemmin olisi äitienpäivänäkään ollut lunta! Mutta nyt on sadellut vettä ja luonto vihertyy ihan pian.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvaukset yllättivät positiivisesti, ihan kuin olisivat tienneet, että lumen päällä vietetään jo kevättä, ja olivat valmiina heti hyppäämään mukaan karkeloihin! Kiva, että teiltäkin jo lumet sulivat, pitkään ne kestivät täälläkin. Nyt sataa, raikas kevätsade on oikein tervetullut!

      Poista
  10. Minäkin ihastelin tuota tokavika kuvaa tutkin sitä pitkään. Minusta se oli erityisen ihastuttava , kiemurtelevat penkkien reunat ja siistit kanttaukset. Sinulla on siellä monenlaista ja väristä daaliaa. Ja sinivaleunikko olisi kiva ylläri itsellekkin. Minulla jouluruusut ei ole oikein hapessa nuput on kuivuneet ja muutenkin ovat huonon näköiset. Komea runkoruusu ja kyllä kärhöt viihtyy pidempäänkin ruukussa kunnes paikka löytyy. Minulla on vähän sama tilanne tuon pionijuurakon kanssa..... mihin istuttaisi. Kyllä paikka löytyy kunhan vähän pähkäilee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Daalioiden määrä on todella suuri, on jo tehtävä kovalla kädellä karsintaa.

      Poista
  11. Kaunista kevätkukintaa :) Oi miten upeat istutusalueet, kivasti ryhmitelty ja kaartuvat nätisti. Veikkaukset eivät ole tainneet mennä kellään täysin nappiin, ei mullakaan.

    VastaaPoista
  12. Kiitos, istutusalueiden määrä on mahdoton, mutta kun mistään ei malta luopua..:)

    VastaaPoista