Priorisointia

 

 Eivät tahdo riittää tunnit - eivätkä voimat! Huomaan, että ikä tekee tehtäväänsä; jos on päivän muissa hommissa, ei näköjään riitä enää potkua pihatöihin yhtä tehokkaasti kuin aiemmin. Tai sitten olen siinä haasteellisessa tilanteessa, että kolme pihaa on vaan yksinkertaisesti liikaa ja kun töitä riittää joka ikiseksi päiväksi - vain paikka vaihtuu - niin tämä puutarhanhoito alkaakin muuttua työksi! Siitä en kyllä voi syyttää ketään muuta kuin itseäni!

 

 Ns. kakkoskodin pihamaalla istutusalueet ovat mukavasti täyttyneet. Appeldorn tulppaanit tuntuvat lisääntyvän joka vuosi ja pian aukeavat monet muutkin tulppaanit. Kärhöt ovat hengissä, mutta ruusujen suhteen olen edelleen epävarma. Toisaalta ei haittaa, jos jää aukkoja, niihin löytyy täytettä valtaisasta daaliajoukosta, joiden juurakot lisääntyvät joka vuosi. Mies levensi puutarhahuoneelle johtavia istutuksia, joten sielläkin on lisää tilaa kasveille. Siirtelen omalta pihaltani yksilöitä ja seurailen, viihtyisivätkö myös tällä pihalla. Jommasta kummasta pihasta on tulevaisuudessa kuitenkin luovuttava....

Väärä jalkinevalinta (kumisaappaat!) ja vimmattu pihatyötahti alkukuusta sai jalkani kipeytymään; vanha vaiva, plantaari faskiitti iski! Edellinen kesti 2 vuotta, joten nyt otin vaivan tosissani ja vähensin askeleitani radikaalisti. No, miten puutarhaihminen, 3:n puutarhan loukussa oleva, kesän kynnyksellä vähentää etukenossa juoksuaan?! Fiiliksethän siinä laskevat, kun ei voi muuta kuin hipsutella minimaalisia puutarhakierroksia ja keskittyä vain ihailemaan uusia ihanuuksia, joita pihapiiri tarjoaa.

 

 

Omalla kotipihallani kukkivat hyasintit mukavasti - ihan oma Keukenhof! Hyasintti kestää kauniina pitkään ja vaikka ne muuten eivät kestä pakkasta, eivät lähes nolla-asteiset kelit haittaa nousevia kukintoja. Hyasintin sipuleita pitäisi muistaa ostaa syksyllä lisää.

Pihalla kukkivat myös kylmänkukat ja esikot runsaasti. Niiden jakaminen on onnistunut hyvin. Talvivaurioita ei pihan kasveissa edelleenkään näyttäisi juurikaan olevan, mutta kärhöt tuntuvat lähtevän kituliaasti vauhtiin, osasta ei näy vielä mitään. Siispä pitää vain odotella...

 

Adiantum saniainen viihtyy tammen kainalossa

 

 

 

Kun pihapiiri on metsänlaidassa ja pohja vanhaa metsänpohjaa, viihtyvät siellä myös monet happaman maan kasvit. Niiin mahoniat kuin pensasmustikatkin, joissa molemmissa runsaasti kukkanuppuja! Tammen juurella adiantum suoristelee lehdyköitään.

 Viime viikolla viileät säät tulivat avuksi, vähensivät kiirettä. Mutta kyllästyminen taimirumbaan alkaa myös näkyä. Uhkasin jo nakata taimipurkit kompostiin, mutta maltoin sentään mieleni ja siirsin ne vakituseen ulkoilemaan. Maahan en vielä ole tohtinut laittaa kaikkia kohtuullisen pieniä leijonankitoja, tsinnioita, samettiruusuja ja ahkeraliisoja. Purkeissa kasvavat vielä myös revonhännät, rikkaporkkanat, kesäleimut ja petuniat. Joitakin olen kyllä jo maahan ja amppeleihin istuttanut. Onneksi on puutarhahuone! Siellä on jo tomaatit istutettuina ja siellä on hyvä taimien vahvistua. Siellä majailevat myös lukemattomat esikasvatuksessa olevat daaliaruukut. Maahan ovat päässeet ne, joiden alut on voinut piilottaa pintamultaan. Vieläkin kun on olemassa hallan riski.

 

21.5.-22

Muutama viikonloppu meni myös mökillä auringosta nauttien. Siellä iloa aiheutti uusi pikkuruinen metsäpuutarha, missä KAIKKI viime syksynä istutetut kasvit olivat hengissä, vaikka ympärillä risteili myyrien kanavaverkosto! Olivat etsineet hyvästä komposti/metsämullasta matoja ja muita ötököitä ja samalla pitäneet maan kuohkeana. Tuoksuorvokki kukki runsaana, rönsytiarella, taponlehti ja tuoksumatara olivat jo heti lähteneet leviämään ja muutkin näyttivät hyvävointisilta. Ehkä joku uusista rodoista oli hieman nuutuneen oloinen...Paikka on keväällä kovin paljaan oloinen kun lehtipuut eivät vielä anna paljonkaan varjoa ja kasvit minikokoisia. Metsäpuutarhaan palataan kesän mittaan, kunhan taas pääsen mökkeilemään. Sielläkin on kokeiltava uusia kasveja, siirtelen kotoa jakotaimia.

 

Sade toi, yllättävää kyllä, positiivista vaihtelua; puutarha sai luonnon omaa eliksiiriä ja itse sain keskityttyä hetkeksi ihan muihin asioihin. Eivätkä nuo puutarhat ihan sellaisia rytöpihoja ole, joten voi olla tyytyväinen tähänkin tilanteeseen. Hedelmäpuut kukkivat itsestään ja kasvit nousevat hyvästä puutarhamullasta. Rikkaruohojen nyppimistä riittää aina, mutta vahvat istutukset pitävät itsekin rikat jonkinlaisessa kurissa. Työkiireet helpottavat pikkuhiljaa ja lomakin lähestyy.... Joten tästä on taas hyvä jatkaa, kohti kesän positiivisia puutarhakiireitä :)

 

 

Hyvää viikonlopun jatkoa!