Kuivin jaloin puutarhahuoneelle

Vaihteeksi toisen pihamme kuulumisiin. Siellähän sijaitsee tuo puutarhahaaveideni täyttymys, huvimaja ja kasvihuone samassa paketissa. Meille se on huone puutarhassa, siis meidän Puutarhahuone.

Nämä ensimmäiset kuvat ovat viime syksyltä ja

aiempiin postauksiin, joissa kerrotaan puutarhahuoneen kuulumisista, pääset ainakin täältä, täältä ja täältä.

Viime kesän muistamme kaikki, vettä saatiin jokainen ja runsaasti. Olisipa jäänyt täksi kesäksi varastoon, vaan eipä! Mutta piha puutarhahuoneen ympärillä on tiukkaa savimaata. Loppukesästä, kun vietimme puutarhahuoneen syysjuhlia, nurmikko litisi ja savi sotki nurmikon ja kengänpohjien kautta majan lattian.

Silloin päätimme, että majasemme tarvitsee laattapolun, jota pitkin kävellä. 

Tänä kesänä oli tarkoitus aloittaa työt jo lomalla, mutta helteet veivät mehut.  Multa- ja laattakasat vain muistuttivat, että jotain on tulossa.

 

Koska maa on kovaa savea, ei ajatus käsipelillä kaivamisesta houkuttanut kumpaakaan. Kun kaivurimieheltä löytyi sopiva aika, alkoi tapahtua: Ensin kuorittiin nurmikko ja parikymmentä senttiä maata pois laattapolkua varten. Sen jälkeen kaivettiinkin etukäteen merkitty alue pois jo syvemmältä, puolisen metriä lähti savimaata siirtolavalle. Pihalamppujen kohdat oli mies kaivanut esiin jo aiemmin, etteivät johdot vaurioidu.

Polun pohjalle laitettiin suodatinkangas ja sen päälle kivituhka, johon laattakivet ladottaisiin.

Toinen kapeampi polku tehtiin toisesta suunnasta, pihasaunalta päin.

Mutta kun kerran tulee laattakuja, niin miksipä ei tehtäisi saman tien kukkapenkkejä sen molemmille puolille... Tämäkin ajatus oli hautunut päässä jo viime syksystä, nyt sekin pistettiin täytäntöön.

Multakuorma odotti kärräämistä. Piti tehdä pikkuhiljaa, mutta eihän sellainen sovi meille! Kahdella kottikärryllä ja lapiolla alkoivat kuopat vähitellen täyttyä.

Keinulle ja omenapuun luokse teki mies pienen sivupolun.

Lopputulos on aikalailla silmää miellyttävä! Muutama kasvi Mustilan Taimipäiviltä pääsi jo multaan, mutta vielä kestää tovi, ennenkuin noin paljon tyhjää kukkapenkkiä saadaan täytettyä:) Nyt näyttää ihanan siistiltä!

 Suurin kiitos kuuluu miehelle, joka taas kerran kuunteli haaveitani, kaivoi, tasasi, laatoitti ja mahdollisti lopputuloksen.

Seuraavassa postauksessa käväistään vielä Mustilassa ja kerron tarkemmin uuden istutusalueen kasvivalinnoista.

`Rautatienomenapuu´

Kylläpä viikko meni nopeasti,

mukavaa viikonloppua kaikille!