Pihalla syksyn väreissä

Muutama pakkasaamu ja puutarha puhkesi uusiin väreihin. Taas muistin, että pihasta puuttuu todelliset väri-ilottelijat.

 

 Syksyä tarvitaan, sieltä löytyy paljon kauneutta ja herkkyyttä. Ja syyspuuhat virittelevät kuitenkin ajatuksia tulevaan uuteen kevääseen ja kesään.

Nyt minultakin löytyy daalia `Cafe au Lait´:) No ei sittenkään, valkoinen daalia paleltuneena on surullinen näky! Samalla kun kaivelin parikymmentä daalian juurakkoa kuivumaan ja odottelemaan siirtoa kellariin, sanoin niille, että teille annettiin mahdollisuus tänä kesänä aloittaa kukinta aikaisin. Vaan ei kiinnostanut ja tässä tulos, kesken jäi taas!

Myös kelloköynnöksiltä odotin runsaampaa kukintaa, alku oli lupaava ja taimia tuli runsaasti. Mutta yksikin upea kukka oli kasvattamisen arvoinen. Ensi vuonna uudestaan!

Viimeinen kelloköynnöksen kukkanen.

Kukkasipuleita olen istutellut pikkuhiljaa, vielä on muutama tulppaanipussukka odottamassa. Samalla kun tein asetelmia kesäkukkasten tilalle, tein myös kranssin oveen.

 Pohjana kanukkapensaan oksa, kotipihasta tuijia ja villiviinin marjoja, joukkoon hopealankaa, kanervaa ja callunaa.

 Callunat ja hopealangat ovat myös syysasetelmissa, väriä antavat villiviinin marjatertut ja punaiset valamonruusun kiulukat. Marjakuusen oksat tuovat vihreää täydennystä.

 Mietin, josko vielä uskaltaisi antaa muratit olla asetelmissa, pärjäävät kyllä läpi talvenkin kauniina, mutta paleltuvat kovilla pakkasilla. Olen usein talvettanut muratit varastossa, ehkä vielä siirrän ne ja vaihdan jotakin muuta callunan kaveriksi.

 Taivas on ollut monena aamuna upea, voi, kun ehtisi ihailemaan ja kuvailemaan sitä useammin. Arkena on aina vaan niin hoppu töihin.

Äitienpäiväruusu taitaa olla viimeinen kukkija, sitten on aika heittää hyvästit tälle kesälle.

Syyspuuhat jatkuvat, toivotaan, että saamme nauttia kauniista syksystä vielä pitkään! Se pimeä loska ei yhtään kiinnosta.

 Mukavaa viikkoa!