Jättiverbenan vuosi

Hankin puutarhaani keväällä 2019 ensimmäisen jättiverbenan. Pitihän sellainen olla, kun kerran trendikasviksi sitä kutsuttiin. Mustilan taimitarhalla oli myynnissä upeita verbenoita, yksi muutti meille ja sai paikan uudesta kukkapenkistä. Maa oli muhevaa ja verbena nautti, nautti niin, että pakkasetkaan eivät lokakuussa meinanneet saada sitä lopettamaan kasvuaan ja kukintaansa.

 

Syksyllä sitten viimein kaivoin jättiverbenan juurakon ylös ja vein multineen päivineen ruukussa kellariin. Suurimman osan pitkistä oksistaan katkoin pois, otin pistokkaita juurruttamiskokeiluja varten sekä siemeniä tulevaa uutta kasvukautta varten.

 Olin lukenut, että pistokkaat pitäisi juurruttaa marraskuussa lannoittamattomassa turpeessa. Eikun Hankkijalta hakemaan turvesäkki ja pistokkaat turpeeseen. Ilolla ei ollut rajoja, kun pistokkaista alkoi puskea versoja. Vaan ilopa loppui lyhyeen, kun yksi ja toinen verso nuupahti ennenkuin mistään juurista oli tietoakaan, olivat varmasti vielä edellisen kesän kasvuhuumassaan! - Ei siis onnistunut tuo kokeilu!

Seuraavaksi odotti siementen kylvöaika. Verbenalla on pitkä kasvukausi, joten neuvotaan kylvämään siemenet jo tammikuussa. Kylmäkäsittely olisi tarpeen, niinpä laitoin kylvökset jääkaappiin muutamaksi viikoksi. Eipä mennyt aikaakaan, kun ensimmäinen taimijoukko kurkisti pinnalle. Nyt eletään huhtikuun puoliväliä ja vielä alkukuusta tuosta samaisesta kylvöksestä pilkisteli uusia pikku taimia, siemenet siis itivät! Olin kylvänyt varmuuden vuoksi melko roimasti suureen astiaan siemeniä, joten aina kun uusia ilmestyi, siirsin ne ruukkuun ja vein viileään.

Nyt minulla kasvaa eri kasvuvaiheessa olevia jättiverbenoita, ja hidastahan tuo kasvu tosiaan on! Suurimmat taimet ovat nyt 4-5 cm korkuisia:) Useimmasta olen jo napsaissut latvan pois ja hienosti on lehtihangoista alkanut kasvaa uusia sivuversoja.

Mitä sitten kuuluu viime vuotiselle emotaimelle, joka on viettänyt talven kellarissa? Se aloitti ojentelemaan ensimmäisiä versoja helmikuulla. Kuukauden verran se vietti aikaa lämpimällä keittiön pöydällä - ei mikään kaunistus! Mutta voi, juurakosta putkahtelee uusia pieniä alkuja useammasta kohtaa, samalla tavalla kuin pelargoniasta tai daalian juurakosta. En rohjennut leikata viimevuotisia pitkiä versoja  enempää, joten nyt kasvi näyttää melko kurjalta, mutta katsotaan, jos se tuosta röyhähtää kunnon kasvuun, niin muotoilen sen sopusuhtaiseksi ennen ulos istuttamista.

Pieniä alkuja on rungossa näkyvissä jo runsaasti!

Toivon mukaan on ensi talveksi useampi verbenan juurakko menossa kellariin. Siellä vaan on tilan puute jo nyt melkoinen, kymmenkunta pelakuuta ja parikymmentä daalian juurakkoa eivät anna juurikaan tilaa uusille tulokkaille...

Ei tämä jättiverbenan kasvatus nyt niin haastavaa ollutkaan, mutta katsotaan nyt vielä tuo tuleva kesä, voiko sanoa onnistuneensa.

Mukavaa viikonloppua, toivotaan ulkoilusäätä!