Toivoa keväästä

Toistan itseäni päivästä toiseen, mutta täällä ei voi kuin huokailla tätä luonnon kauneutta. Tai ainakin viime päiviin asti. Nyt sää on jo kovasti lauhtunut ja viimeinen lumisade hellittänyt. Vaan uuttahan on luvassa, suojalunta vaihteeksi.

Tätä pariskuntaa ei taida palella, peitto senkun paksunee, ovat päättäneet istuskella vielä tovin ja odottaa rauhassa kevättä.

Puutarhahuonetta voi valokuvailla tältäkin suunnalta, nyt lumikasojen päältä. Kasvilavat ja pikkuruiset hedelmäpuut ovat lumen saartamia, kuvan oton jälkeen lapioitiin lunta pois puiden ympäriltä, etteivät jänikset pääse herkuttelemaan luumu-, päärynä- ja kirsikkapuiden oksilla.

 Kasvilavoista päästäänkin kylvöaiheeseen. Tilasin Impectalta muutaman pussin siemeniä. Ja K-raudan siemenständistä nappasin myös joitakin lajikkeita. Ennestään minulla oli viime syksynä ostettuja, vajaita pussukoita ja omista kukkasista talteen otettuja aikamoinen määrä.

 Samettiruusuja pitää tietenkin olla, täyttävät perennapenkkejä ja kukkivat pitkään, sietävät melkoista hellettäkin. Ja osa pääsee kasvihuoneeseen ötököiden torjuntahommiin.

Samettiruusujen rinnalle kehäkukkia ja punaisia auringonkukkia- no ehkä joutuvat erilleen toisistaan, paikat vielä hakusessa. Vaaleanpunaiset asterit ja kerratut kosmoskukat sekä törmäkukat aion istuttaa lähekkäin, värisävyt matsaavat niin hyvin toisiinsa.Tsinnia-, leijonankita- ja ahkeraliisasekoituksissa on lähellä toisiaan olevia sävyjä, joten niitä suunnittelen myös istuttavani ryhmäksi.

 Kelloköynnöskokeilu ei jää pelkkään viime kesään. Olisin toivonut runsaampaa kukintaa, koska kesäkin oli lämmin, joten nyt mietin kasvupaikat uudelleen. Keijunmekkoja en alunperin ajatellut kasvattaa, viime kesän siemenistä vain yksi iti, ja sekin loppukesästä.  Sitten sainkin ystävältä osan hänen tilaamistaan siemenistä, joten ilman muuta sittenkin yritän uudelleen. Haastavien kasvatus on mielenkiintoisempaa, eikö?

Yritän pitää tämän ainokaisen Keijunmekon  hengissä kesään asti.

Kesäkukkia toi minulle joulupukkikin, tai oikeastaan esikoinen, joka oli keksinyt äidille sopivan joululahjan. Katsotaan, mihin tuon neliömäärän siemeniä ripottelen:)

Mies taas oli sitä mieltä, että tomaatintaimet ostetaan valmiina, tuskastui kai rentoina huojuviin taimiin, joita olikin melkoisen runsaasti esikasvatuksessa. Turha luulo, siemenet on jo ostettu! Ja viime vuotisiakin on ihan mukavasti jäljellä;)

Viime viikonlopun huikean kaunis sää oli hyytävän kylmä, mutta aurinko toi taas toivon lähestyvästä keväästä. Kun tuo siemenkasvatus pääsee vauhtiin,  ei kevät ole enää kaukana.

Joko sinä olet upottanut sormesi multaan?

Mukavaa viikonloppua!