Joulu on jo täällä

Joulukuu on ollut ihana! Kuukauteen on mahtunut tunnelmallisia päiviä, jouluvalmisteluja, monta hienoa joulukonserttia... Kodit on juhla-asussaan, samoin puutarhahuone sai jouluisen ilmeen.

 

Ikkunoista pilkistää vihreää nurmikkoa, meille ei valkoista joulua tänä vuonna saatu. Mutta nautitaan vapaapäivistä, yhdessäolosta, hyvästä ruuasta, tai muista asioista, mitkä tuovat hyvän mielen.

 

 

Jotain hyvää kosteassa ja lämpimässä säässäkin on; jouluruusu ja muut viileästä pitävät kukkaset pärjäävät nyt kasvihuoneella ja verannalla. Kukinta kestää pidempään ja havut eivät karise:)

Kukkia ja haaveita kiittää kaikkia lukijoitaan. Olen iloinen, että olette vierailleet blogissani ja kaikki kommentit lämmittävät mieltä. On hetkiä, jolloin ei ole jutun aihetta tai muut kiireet vievät mennessään. Mutta sellaistahan elämä on:) Blogi jatkaa kuitenkin elämäänsä, välillä ollaan sisäpuuhissa, useimmiten aivan pihalla!

Oikein ihanaa joulun aikaa kaikille!

Puuhakas kolmas adventti

Kolmas adventtisunnuntai on jo lopuillaan. Olen hyvillä mielin, sillä iltaan kuului yksi varmimmista jouluperinteistäni, Kauneimmat Joululaulut -tapahtuma kirkossa. Tänä syksynä on paljon puhuttanut koululaisten ja päiväkotien joulujuhlat. On paheksuttu kirkkoa juhlien pitopaikkana ja mietitty vaihtoehtoja tiloille - tilaisuuksia, joihin kaikki voisivat osallistua. En lähde tekemään omia kannanottojani puolesta tai vastaan, mutta totean vain, että kauneimmat joululaulut vetävät edelleen kirkot täyteen kansaa. Tunnelma täpötäydessä kirkossa laulaen tuttuja ja vähän uudempiakin joululauluja  saa minut erityisen jouluiselle mielelle. Kun tämä perinne aikoinaan alkoi, olin itse mukana nuorisokuorotoiminnassa ja saimme joka vuosi osallistua esintymisen kautta näihin tilaisuuksiin. Myöhemminkään tapahtuma ei ole jäänyt minulta väliin kuin muutaman kerran, ja perinne on sentään ollut olemassa jo lähes 50 vuotta!

Mutta päivä ennen joululaulujakin oli kovin tunnelmallinen; Olin kakkoskodissani valmistelemassa keittiötä, puutarhahuonetta sekä talon ihanaa lasiverantaa joulukuntoon! 

 

Puuhellan päällä oli aluksi iloisessa sekamelskassa niin lasipurkit, havuasetelmat, tontut kuin adventtikynttelikkökin. Karsimalla ja siirtelemällä osan muualle alkoivat tunnelmat muuttua seesteisemmiksi.

 

Vanhasta saavinvanteesta syntyi kynttilälle muhkea kehä! Vanteita olin saanut aikoinaan kaupan päälle eräältä isännältä, joka tyhjensi vanhaa maalaistaloa ja myi sieltä kaikenlaista itselleen tarpeetonta. Löytäessäni vanteet romujen keskeltä näin niissä heti  mahdollisuuden aivan muuhun käyttöön:) Löysimme kirpputorilta muutamalla eurolla metallisen kynttilänjalan, jonka mies sahasi poikki juuri kynttilämansetin alta, porasi reiän saavinrenkaaseen ja laittoi vielä mansetin ruuveilla kiinni. Koska renkaita oli useampia, on nyt roikkuvia kynttilöitäkin vähän joka paikassa:) Laitoin kahteen suurimpaan  männynoksan koristeeksi, sopii niin hyvin tuohon karskiin vanteeseen!

Vanhasta puukoristeesta olen joskus säästänyt tulppaanit, nyt joutavat "kukkimaan"  kuusenoksien joukossa.

Ja hyllyn päällä tonttujoukko hiippailee hämärissä...

Muistattehan verannan, jolla kesäisin kukkivat pelargoniat. Tämän kesän postaukseen pääset halutessasi tästä.

Nyt ovesta saa astua suoraan joulun tunnelmaan.

 

Siniset verhot ja tekstiilit ovat vaihtuneet joulunpunaiseen. Vaikka ikkunoilla on kynttilälyhdyt, eivät ne joka ilta pala. Siksi laitoin ledvalot kiertämään ikkunalautaa ja koska veranta on kylmä tila, pärjäävät valojen somisteena olevat kuusenoksat jouluun asti. Nyt ei olla luvattu pakkasia, joten uskalsin jättää myös neilikanoksat ja amarylliksenkin paikoilleen. Nopsaanhan ne siitä sitten tarpeen tullen siirtää sisälle lämpimään. Puutarhahuoneeseen ei oikein uskalla kukkia viedä, sinne pakkanen hiipii herkemmin.

Sininen hämärä alkoi laskeutua ja tunnelma oli aivan ihana!

Piti vieläkin tehdä  kransseja, kun materiaalia on tullut niin paljon syksyllä kaadetuista puista. Nyt eivät enää ovet riitä, vaan alkavat seinätkin täyttyä:)

 

Ikkunan takaa pilkottaa puutarhahuoneen joulu, mutta siitä sitten toisella kertaa.

 

Mukavaa viikkoa kaikille!

Mistä on joulukranssit tehty?

Kun suunnittelin tämän vuoden jouluisia kransseja ja materiaaleja niiden koristeluun, tuli mieleeni eräs vanha lastenloru. Muokkasinpa sen aiheeseen sopivaksi;

Mistä on jouluiset kranssit tehty, mistä on jouluiset kranssit tehty?

Mistä on jouluiset kranssit tehty, mistä on jouluiset kranssit tehty?

Kuusesta, pihdasta, tuijasta,

 appelsiinista, kanelista.

Kesäisistä heinistä, talven törröttäjistä, eukalyptuksesta ja ripauksesta kultaa.

Tuikkivista valoista, punaisista omenoista, mukana vanhaa viinimarjanoksaa.

Sydämistä, ruseteista,
 hyvästä joulumielestä.

Niistä on jouluiset kranssit tehty!

Hyvää viikon jatkoa ja joulunodotusta!

Kartanoiden haamuja!

Viime viikolla piipahdin näyttelyssä, jossa menneiden aikojen ihmishahmot ja kartanoiden haamut ovat heränneet henkiin esillä olevissa valoteoksissa. 

 

Taiteilija Alexander Reichsteinin herkät valohahmot ovat hohtaneet Kouvolatalon puistossa viimeiset kaksi viikkoa. Valoa hohtavalla He olivat täällä -veistosinstallaatiolla ja puiden katveeseen seisahtuneilla historiallisilla veistoksilla Reichstein esittelee ihmishahmoja eri aikakausilta, 1600-luvulta 1900-luvun alkuun. Puistossa nähdään myös joitakin eläinhahmoja. Lumottua tunnelmaan lisää puistossa soiva musiikki.

 Vielä viime viikon alussa oli kipakka pakkanen ja hentoinen lumipeite maassa toi teokset kauniisti esille. Viereisen Kouvola-talon ja musiikkiopiston valot sekä liikenteen ja katuvalojen värit toivat pienen miinuksen tunnelmaan. 

 

"Uskon, että jokainen vanha rakennus säilyttää kuvia ihmisistä, jotka ovat joskus asuneet siinä. Mikään ei katoa jäljettömiin: Kauan sitten puhuttuja sanoja kaikuu edelleen, kuuluu askeleita ja hengitystä, kannusten helinää ja silkkimekon kahinaa... " (Alexander Reichstein)

 

Valohahmot vaihtuvissa kokoonpanoissa ovat olleet esillä useilla paikkakunnilla sekä Suomessa että ulkomailla.  Reichsteinin maailmallakin kiertäneet teokset nähdään nyt ensi kertaa Kouvolassa, juuri raskaimman kaamoksen keskellä. Samaan aikaan avautui Kouvolan kaupunginmuseo Poikilossa Kartanoiden Kouvola - näyttely, missä voi nähdä kartanoiden haamuja mm. Anjalan kartanon vanhan harmaan rouvan kulkemassa tukka hapsottaen. Esittelyteksitssä kerrotaan myös, että "hyytävää tunnelmaa korostaa äänitaitelija Petri Laaksosen selkäpiitä karmiva äänimaisema sekä seinän animaatiossa lipuvat unenomaiset ihmishahmot, lepakot ja enkelit. Animaation on toteuttanut Tatiana Moshkova". Kaupunginmuseon haamuhuoneen teokset ovat esillä on 31. toukokuuta asti. 

Jos Reichinsteinin näyttely tulee joskus omalle paikkakunnallesi, käypä katsomassa ja kuuntelemassa! Tunnelmallisen sinisen hetken myötä toivottelen sinulle hyvää joulukuista viikonloppua!

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Taas juhlimme itsenäistä Suomea. Nostamme maljoja ja sytytämme kynttilöitä. Kokoonnumme muistelemaan ja mietimme maamme nykymenoa. Itsenäisyyspäivä koskettaa myös omaa historiaani, sillä isoisä kuului niihin, jotka uhrasivat henkensä oman maamme puolesta.

 

Tänä päivänä on paljon epäkohtia ja parannettavaa myös suomalaisten elämässä. Silti olemme etuoikeutettuja saadessamme olla suomalaisia.

 

Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille!

Joulukuun ensimmäinen

Hyvää ensimmäistä adventtia!

 

 Ihanuus, lumi tuli juuri oikeaan aikaan! Perjantaina lähdin pikkujouluihin kaatosateessa, aivan kuin jotenkin väärä aika viettää pikkujoulua. Mutta muutaman tunnin päästä alkoi maisema olla kohdillaan, lunta tuprusi samalla voimalla kuin hetkeä aiemmin vettä! Ja lauantaiaamu valkenikin jo reippaassa pakkassäässä, aurinkokin pilkahti hetken! Joulukuu pääsi kuin pääsikin alkamaan talvisissa maisemissa.

Olen jouluihminen, mitäpä sitä kieltämään. Kukka-asetelmat ja kodin koristelut ovat mukavia, mutta jouluna innostun niistä erityisesti. Ja joululaulut vain lisäävät fiilksiä. Työssä saan nauttia koko joulukuun aidoista joulun odotuksen tunnelmista. Voisi luulla, että se riittää, ei enää jaksa omassa kodissa sitä samaa, mutta mitä vielä! Aina on joululla ollut iso positiivinen vaikutus jaksamiseeni. On kesä ja puutarhaelämä ja sitten on joulu. Vuosi jakautuu kahdeksi kokonaisuudeksi, joita odotan ja kun toinen alkaa loppua, voi alkaa hissukseen virittäytyä seuraavaan.

 

 Molemmissa on vahvasti luonto mukana. Glittereistä ja kirjavasta krääsästä en oikein syty. Toki väriä mahtuu sekä kesäpuutarhaan että jouluun.

 Puutarhahuoneelle tein  kaksikin adventtikynttelikköä, siellä luonnonmateriaalit pysyvät viileässä kosteampina ja kauniimpina.

Viime postauksessa kerroin, että kranssit on ovissa ennen adventtia. Näin tänäkin vuonna. Lasi-ikkunaiseen ulko-oveen teen usein kaksipuoleissen kranssin, johon laitan myös valosarjan. On ihanaa istuskella keittiön hämärissä ja kranssin valo näkyy kauniisti sekä ulos että sisälle. Muista kransseista  lisää vähän myöhemmin.  Tänään nautin kauniista säästä ja iltapäivällä lähden lauluyhtye Vitriinin konserttiin, joka tulee myös olemaan nautinnollista kuultavaa.

Mukavaa joulukuun alkua sinullekin!