Joulukuun ensimmäinen

Hyvää ensimmäistä adventtia!

 

 Ihanuus, lumi tuli juuri oikeaan aikaan! Perjantaina lähdin pikkujouluihin kaatosateessa, aivan kuin jotenkin väärä aika viettää pikkujoulua. Mutta muutaman tunnin päästä alkoi maisema olla kohdillaan, lunta tuprusi samalla voimalla kuin hetkeä aiemmin vettä! Ja lauantaiaamu valkenikin jo reippaassa pakkassäässä, aurinkokin pilkahti hetken! Joulukuu pääsi kuin pääsikin alkamaan talvisissa maisemissa.

Olen jouluihminen, mitäpä sitä kieltämään. Kukka-asetelmat ja kodin koristelut ovat mukavia, mutta jouluna innostun niistä erityisesti. Ja joululaulut vain lisäävät fiilksiä. Työssä saan nauttia koko joulukuun aidoista joulun odotuksen tunnelmista. Voisi luulla, että se riittää, ei enää jaksa omassa kodissa sitä samaa, mutta mitä vielä! Aina on joululla ollut iso positiivinen vaikutus jaksamiseeni. On kesä ja puutarhaelämä ja sitten on joulu. Vuosi jakautuu kahdeksi kokonaisuudeksi, joita odotan ja kun toinen alkaa loppua, voi alkaa hissukseen virittäytyä seuraavaan.

 

 Molemmissa on vahvasti luonto mukana. Glittereistä ja kirjavasta krääsästä en oikein syty. Toki väriä mahtuu sekä kesäpuutarhaan että jouluun.

 Puutarhahuoneelle tein  kaksikin adventtikynttelikköä, siellä luonnonmateriaalit pysyvät viileässä kosteampina ja kauniimpina.

Viime postauksessa kerroin, että kranssit on ovissa ennen adventtia. Näin tänäkin vuonna. Lasi-ikkunaiseen ulko-oveen teen usein kaksipuoleissen kranssin, johon laitan myös valosarjan. On ihanaa istuskella keittiön hämärissä ja kranssin valo näkyy kauniisti sekä ulos että sisälle. Muista kransseista  lisää vähän myöhemmin.  Tänään nautin kauniista säästä ja iltapäivällä lähden lauluyhtye Vitriinin konserttiin, joka tulee myös olemaan nautinnollista kuultavaa.

Mukavaa joulukuun alkua sinullekin!