Uusia puutarhaherkkuja!

En ole hyötytarhuri, olen vain kukkahöperö, joka valitsee kasvatettavat kauneus edellä. Mutta joskus syötäville kokeiluillekin pitää antaa mahdollisuus. Kun puutarhahuonetta/kasvihuonetta suunnittelimme, oli yhtenä haaveena, että siellä kasvaisi viiniköynnös herkullisine rypäleineen. Haavehan toteutui, kun jätimme lattiaan kolon, johon istutimme viiniköynnöksemme. 

 

 

Nyt kaksi kesää kasvaneena se jo antoi meille pikkuruisen sadon! Aitoviiniköynnös `Somerset Seedles´ on kasvanut nopeasti korkeuksiin. Sen vaalean lilat marjat ovat uskomattoman makeita, ja kuten nimikin sanoo, niissä ei ole lainkaan siemeniä! Kuuntelin kevättalvella Versovan bodcastia, missä Kati Jukarainen ja Johanna Rintanen kertoivat viiniköynnöksen kasvattamisesta. Ilahduin, kun hekin mainitsivat tämän hiukan mansikalle maistuvan, makean Somerset -lajikkeen. Jos olet aikeissa viiniköynnöksen hankkia, niin tätä voin vilpittömästi suositella. On myös kestävä talven pakkasissa!

Olimme toissa keväänä puutarhalla päärynäpuuostoksilla, kun silmiin sattui karhunvadelman taimia. Nopeakasvuinen, runsas, makeat marjat, vaatimaton kasvupaikan suhteen... ostetaanpa kokeeksi, onhan meillä piharakennuksessa  lämmin seinusta, jossa ei vielä kasva mitään. Viime keväänä vatukka alkoi tehdä nuppuja ja  kauniita, valkoisia kukkia ilmestyi hyvin, hyvin piikkisten oksien päihin.

Ja nyt, elokuussa olemme saaneet kerätä satoa, kiiltäviä, mustia, ah, niin makeita marjoja. Ja tuosta yhdestä taimesta niitä on tullut jo useampi desilitra. Kasvi näyttää viihtyvän kuumassa, kuivassa kasvupaikassaan, se on kasvanut taimesta kookkaaksi pensaaksi. Jo satoa tehneet oksat tosin täytyy leikata myöhemmin syksyllä pois, mutta ensi vuodeksi jää silti runsaasti versoja.

 

 

Luumupuitakin on muutamia, joista myös saamme herkkuja, kun ei omenia tänä vuonna tullut lainkaan.

Vielä ei ole viinijuhlien aika, eivät riitä luumut hilloksi ja ehkä juuri kakunkoristeet yhden päivän karhunvadelmista saisi, mutta satotoiveet tuleviin vuosiin ovat korkealla:)


Lauantaina vietetään Mustilan Taimipäiviä, joten sinne siis, keskelle kasvihoukutuksia! Jos ei matka tunnu liian pitkältä, niin siinäpä retkikohde sinullekin!!

Hyvää loppuviikkoa kaikille!

Ihania - ja ikäviä vieraita

Viime viikolla sain viettää puutarhassani erilaisen, hyvin mukavan illan, sillä puutarhaan tuli vieraita, iloinen joukko Liikkuvia Marttoja.

Illalla oli tärkeä teemakin, sillä aiheena oli haitalliset vieraslajit. Olimme saaneet alustajaksi puutarhuri, hortonomiopiskelija Jenni Paavolan.  Hänen kanssaan keskustelimme tämän päivän kasviharmeista, vieraslajeista, joista pitäisi pyrkiä pääsemään eroon. Saimme jokainen VieKasLIFE- oppaan, jossa kerrotaan Suomen vieraslajeista ja niiden tunnistamisesta ja torjunnasta, lainsäädännön velvoitteista ja siitä, mitä voisi istuttaa vieraslajien tilalle.  "VieKasLIFE -hanke (VierasKasvi, engl.FinvasiveLIFE) on Suomen suurin haitallisten vieraslajien haittojen vähentämiseen keskittyvä valistus- ja kansalaistiedehanke."

Itselläni on tuossa asiassa haaste: Ennen tähän pihapiiriin muuttoamme oli edellinen asukas ehtinyt istuttaa kokonaisen aidanteen kurtturuusua! Pensaita oli myös muualla pihalla ja ne hävitin jo alkuvaiheessa. Mutta tuoksuvina, kauniina ja melko helppoina olen antanut kurtturuusujen olla osana aitaa - tähän asti. Kyselin, mitäs jos en ole kolmessa vuodessa ruusujani poistanut, hakevatko viranomaiset rouvan puhutteluun tai kaltereiden taakse?! Innokkaat martat "lupautuivat" hävitystalkoisiin, jos saisivat jokainen mukaansa oman ruusupensaan ;D Ei, vaan leikki leikkinä ja hävittämään aidannetta. Vaihtoehtokin kyllä löytyy: saan pitää ruusut, jos poimin ruusun kiulukat ennen niiden kypsymistä, etteivät linnut pääse levittämään siemeniä ympäristöön. Kumpi lie sitten helpompaa??

 

 

 

Jennin osuuden jälkeen kiertelimme pikkuista puutarhaani, liljat ja kärhöt esittivät parastaan, vaikka aamupäivällä oli kotikulmille iskenyt raekuurokin. Ei onneksi syntynyt suurempia tuhoja, vain hiukkasen varisseita kärhöjen terälehtiä.

Silloin, kun oma puutarha näyttää hyvältä, on mukava jakaa iloa ja ideoita toisillekin. Ilta päättyi kahvihetkeen, kiitos Eija -martan, ja arpajaisiin, jonka myötä yksi osallistujista sai kotiinsa hyöteishotellin.( tekijänä sama mies, joka minullekin hotellin askarteli:) Kiitos myös Leila-ystävälleni, joka keksi tuoda martat retkelle puutarhaani <3

Yhden vuoden muutos

Muistanette ehkä, kun vuosi sitten puuhasimme uutta istutusaluetta ja laattapolkua puutarhahuoneelle. Pääset halutessasi kuristamaan niihin aikoihin tästä ja  tästä. Syksyllä istuttelin joitakin monivuotisia kasveja ja kukkasipuleita tuohon penkkiin, ja keväällä ilme oli jo värikkäämpi.

Tuolla parinkymmenen metrin matkalla, kahden puolen polkua on nyt jo melkoisesti kasveja!

Jos lähdetään liikkeelle keväällä valmistuneen upouuden kaaren kautta, niin köynnösruusu `New Dawn´ on lähtenyt hyvään kasvuun molemmilla puolilla. Ei siitä taida kattoa tuolle kaarelle koskaan saada, mutta kauniita kukkia se tekee. Kärhöt täydentävät kaaren kasvillisuutta.  Reunalla takuuvarmat isomaksaruohot tekevät penkistä rehevän.

Kyselin syksyllä teiltä muilta, mitä polun varteen voisi ensihätään istuttaa, ja tässäpä muutama toteutunut vaihtoehto;  Sipulikukkia olin jo suunnitellutkin, ja sitä komppasi Saaripalsta -blogin Saila. Kesäkukkia ehdottivat Unelmia ruusuista -blogin Tita ja Rikkaruohoelämää blogin Between. Esikasvatin astereita, samettiruusuja, kosmoskukkia ja leijonankitoja. Kylvin malvikinsiemeniä suoraan penkkiin ja nyt kukassa ovat jo kaikki muut paitsi valtava kosmoskukkapehko.

Laitapa daalioita, ehdotti  Multaa ja mukuloita -blogin Piparminttu. Niitähän minulla riittää, kahdelle pihalle kymmeniä. Eikä siinä vielä mitään, että vanhat juuurakot olisin levitellyt penkkiin, vaan piti talvella hankkia Mustila Puutarhan verkkokaupasta lisää. Heti kaaren jälkeen on `Cafe au Lait´ daaliat, mutta ovat edelleen nupuillaan... Kauempana penkissä kukkii jo runsaana valkoinen kaktusdaalia `My Love´, jaettu vanhasta juurakosta. Pinkkivalkoiset vanhat daaliat ovat kohta  vallanneet  laattapolunkin, mutta jos ennen halloja ehtivät kukkia, niin kukinta on todella runsasta.

Mustila Puutarhalta keväällä ostettu jättiverbena on aivan huippu! Hyvinvoiva ja kukkinut todella pitkään! Pelkäsin, että varret katkeavat kovassa tuulessa, niin sidoin ne varovasti alhaalta, mutta eipä tunnu tuulikaan tuota tuoksuvaa kasvia haittaavan. 

Ruusujahan penkissä kasvaa useampia, niistä voit lukea lisää täältä. Tällä hetkellä lähellä puutarhahuonetta Karpaattienkellon, patioruusu`Honeymilk´n ja `Rocket Red´Leijonankitojen kokonaisuus on hyvin kaunis! Taustalla näkyvät valkoiset kaunopunahatut aloittelemassa kukintaansa.  Ruusut tekevät kaiken aikaa uusia nuppuja, ruusuja aion hankkia tuohon istutusalueeseen vielä  lisää!

 

Kiilto- ja syysleimuja sekä jaloangervoja on ehdottomasti oltava! Ovat helppoja ja näyttäviä syyskukkijoita! Samoin liljoja täytyy olla, mieluiten vielä tuoksuvia:). Nämä molemmat toteutuvat polun loppupäässä, puutarhahuoneen terassin reunoilla.

Palava rakkaus ja Ritarinkannus, värit niin kirkkaat, mutta mietin, onko kirkkaus jopa liikaa muiden kasvien sävyihin verrattuna..? Toisaalta ne alkavat kukkia jo  keskellä kesää, kun muut vasta ovat kasvuvaiheessa. Ja istutuksessa on myös vaaleanpunainen Palava rakkaus, odotellaan, kunhan se ehtii mukaan, katsotaan ensi kesänä!

Maanpeittokasveja penkkiin ehdotti Kasveja siellä ja täällä -blogin Puutarhamyyrä . Punalehtinen apila on levinnyt mukavasti rönsyillään laattojen reunaan, sen aion yrittää pitää hengissä talven yli. Verikurjenpolvet ja neidonkurjenpolvet ovat jo lopettaneet kukintansa, mutta olivat kauniita heti alkukesästä. Keijunkukkasten lehdet rehevöityvät ensi kesäksi polun reunalle  Ostin syksyllä vain yhden, mutta olen sen jo jakanut neljään juurakkoon. Samoin rönsytiarella on sievä matala perenna polun laitaan. Ja Karpaattienkellokin on oikonut jalkansa laatoille, jopa vahän liiankin rohkeasti.

Lisäksi kukkapenkissä on perennoja, jotka eivät vielä näy laajasti, mutta jotka rehevöityvät toivon mukaan. Mm. kaunopunahatut, tähtiputket, lehtoängelmä, muutama kärhö ja tummalehtinen maksaruoho. Ikivihreinä talveakin ajatellen on joukossa muutama Tuija. Ei myöskään sovi unohtaa kesällä hankittua Nietospensasta!

Kunhan kesäkukat ovat kuihtuneet, daaliat paleltuneet ja kukkasipulit istutettu, on päässä jo varmasti uusia haaveita toteutettavaksi. Tämäkin haave alkoi jo puutarhahuoneen valmistumisen aikoihin, mutta toteutukseen meni vain muutama viikko - iso kiitos kuuluu miehelle, joka hommasi kaivurin, hiekat, mullat ja laatoitti polun. Mullat kärrättiin yhdessä ja minulle jäi mukavin työ - istuttaminen:) Viime elokuusta muutos on iso ja ihana!


Oikein mukavaa viikkoa kaikille, toivotaan, että  jokaisen puutarha on jo saanut taivaalta vettä!

Ilon päivä - sadepäivä!

Maa on pöllynnyt kaakon kulmilla ja kasvit ovat nääntymäisillään! Vesijohtovettä on turha kantaa koko pihalle, vain täsmäiskuja aarteille. Eilen illalla kuitenkin taivaan hanat aukesivat meidänkin kohdalla ja voi sitä ryntäilyn määrää, kun aloin täyttää kaikkia astioita "kaiken varalta"! Hyvä, etten kahvikuppeja hakenut vesiastioiksi:) Eihän toki arvokasta ainetta  sovi maahan  sadevesipöntön juureen antaa valua, vaan kastelin lisää nääntyviä perennoja, vaikka taivaalta tulikin reippaasti vettä. Tarvitaan paljon ja pitkään sadetta, ennekuin läpikotaoisin kuiva savimaa on imenyt riittävästi kosteutta ja alkaa taas jakaa sitä kasveille.

Tuntuu, ettei pihalla ole juurikaan kuvattavaa, kun kuivuus on saanut  rehevät perennat kituliaiksi. Ensimmäiset jaloangervot  vielä jaksoivat avata kukkansa, mutta lopuista kuivuivat kukkavarret ennen avautumistaan.  Samoin nauhukset eivät koskaan ole olleet noin pieniä ja kukinnot vaatimattomia! Eivätkä syysleimutkaan voi koolla kehuskella! Savimaa näyttää karuutensa, ja samanlaista kasvien kärsimystä oli jo viime kesä... viimeeksi on ollut kunnon sadepäivä 5.heinäkuuta, uutisoi Kouvolan Sanomatkin tänä aamuna.

Otsikko puhuu ilon päivästä, joten antaa nyt sateen valua ja iloitaan siitä, sekä niistä pihan kasveista, joiden elämään kuivuus ei ole vaikuttanut. Liljat kasvavat sipulinsa avulla  kastelemattakin, niitä aion hankkia lisää iloa tuomaan. Ja koska en ole tuoksuallergikko, niin tuoksuvia liljoja saa pihassa olla. Eilen illallakin ihana liljan tuoksu leijaili pihalla.

 

Daalia `Otto´s Thrill´

Daalia `Fleurel´

Daalioillakin on omat juurimukulansa, mutta viime kesästä opin, että kukkiakseen kunnolla, on niidenkin saatava  jonkin verran vettä. Joku muukin ero uusilla ja vanhoilla daalioilla kuitenkin on. Vanhat puskevat lehteä ja haaroittuvat ja tekevät runsaasti nuppuja, mutta kukkien koko on vaatimaton. Viime talvena Mustila Puutarhan verkkokaupasta tilaamani juurakot ovat päättäneet keskittyä kasvattamaan kukintoa! Korkeus on jäänyt vaatimattomasksi, mutta noin suuria daaliankukkia en ole ehkä koskaan omassa kukkapenkissäni nähnyt!

Dalia `Blue Angel´

 Kärhöjä olen kastellut - runsaasti! Jotta niiden talvehtiminen onnistuisi, niin ne tarvitsevat syvälle ulottuvat, vahvat juuret. Ilman vettä se käy mahdottomaksi.  Suloisen sininen kärhö `Blue Angel´ on parhaassa kukassaan. Sen juurella kasvaa köynnösruusu `John Davis´,  toinen kärhö sekä kosmoskukkaa ja leijonankita `Red Rocket´. 

Monivuotinen sarviorvokki viihtyy myös tuossa penkisssä, jossa osa kärhöille menevästä vedestä on valunut niidenkin juurille.

Iloinen yllätys oli viime kesänä siemenestä kasvattamani koristehirssin siementaimet, jotka olivat itsestään kylväytyneet ja alkoivat kesän edetessä kasvaa runsaasti. Olen saanut siirrettyä niitä muihinkin kohtiin pihaa ja ruukkuistutuksiin. Ovat  niin herkkiä ja kauniita! Myös punainen leijonankita oli tehnyt tuohon siementaimia, nyt nekin ovat jo aloittamassa kukintansa.

Heinäseipäissä kurkottelee vanha herra `Jacmanii´, joka aina jättää neiti `Hagley Hybridin´varjoonsa: Silti ovat yhteistä taivalta tehneet jo monia, monia vuosia!


Iloa päivään toi lisää, kun mies antoi tekemänsä lahjan; olen kuulemma niin kovasti puhunut hotellista...(hotellireissua lienen toivonut):D, kiva hotelli tämäkin!

Edelleen toivon sadetta, mutta antaa auringonkin pilkahdella! Meillä vietetään tänään Taiteiden yötä, siispä piipahdetaan mukaan taiteisiin! Mukavaa elokuista viikonloppua!