Toukokuu loppumetreillä; Kaksi viikkoa sairastelua, järjetön helle ilman sadetta, mielettömän runsas omenapuiden kukinta ja tietenkin aina yhtä uskolliset lemmikit - ne pienet siniset kukkijat, jotka valtaavat puutarhan ja jotka itseoikeutetusti pääsevät toukokuun kimppuun!
Toukokuu on tosiaan järjestänyt ristiriitaisia tunnelmia. Osan kuukaudesta olin sen verran huonossa kunnossa, etteivät edes kauniit säät saaneet innostumaan puutarhanhoidosta. Äitienpäiväkin meni sairastellessa. Yhden hyvän pihatyöviikonlopun sitten vietin mökillä kevätsiivouksia tehdessä, joten puutarhat kotona saivat edelleen odotella. Vihdoin kuukauden viimeisen viikonlopun uhmasin hellettä ja hääräsin kahdessakin pihapiirissä aamusta iltaan. Paljon olikin siistimistä, voikukka oli valloittamassa kukkapenkkejä, muutama hortensia kovasti kuivaa oksaa täynnä ja kevätkukkijoiden nuutuneet varret odottelivat jo poiskorjaamista.
Välillä piti pysähtyä ihailemaan mielettömän kaunista ja runsasta omenapuiden kukintaa. Ihana pörinä kuului yläpuolelta, joten taitaa tulla hyvä omenavuosi!
 |
| Tässä osa, loput jo istutettuina |
Olen aina istuttanut daalioiden juurakot vasta kesäkuussa, ja lähellä kymmenettä päivää. Nyt tuntuvat hallat ja yöpakkaset kovin epätodennäköisiltä, joten viikonloppuna koetin löytää noin 30 daalialle omat paikkansa, toki kahdelle pihalle! - tietenkään yhtään ei voi heittää pois, jos vähänkin elonmerkkejä on havaittavissa. :D Pienet kesäkukkien taimet ovat vielä suurelta osin istuttamatta, joten ahdasta tulee, sen voin sanoa!
Nyt on siis lemmikkien aika, ja niistähän riittää kimpuiksi asti. Laitoin vähän valkoista joukkoon, mm. morsiusleinikin nappimaiset kukinnot sopivat kooltaan lemmikkikimppuun.. Arovuokon kukkaset eivät osoittautuneetkaan kestäviksi. Lemmikitkään eivät maljakossa kauaa kestä kauniina, mutta ei haittaa, niistä riittää vaikka toiseenkin kimppuun!
 |
| 26.5.-24 |
Viimeiset tulppaanit kukassa, nopeasti meni niidenkin aika tässä helteessä. Toisaalta osa kukkijoista on nyt etuajassa, juhannusruusuissa paljon nuppuja, atsaleat ja alppiruusut aloittelevat pian kukintaansa, ja mikä parasta, kärhöt ovat vahvassa kasvussa kohti korkeuksia!
 |
| Ihan kohta avautuvat Revontuliatsalean nuput! |
Atsaleojen sanotaan olevan helppoja kasvatettavia; saavat olla pihan aurinkoisessa paikassa, eikä tarvitse suojata...mutta minulle ne ovat tuottaneet haastetta ja harmia! Nuput kuivuvat herkästi ja vaativat kuitenkin varjostusta tai talvisuojaa. Yllä oleva revontuliatsalea on lähes kymmenen vuotta vanha. Vain kerran aikaisemmin olen saanut sen hyvin kukkimaan. Kaivelin vanhoja postauksiani, ja vuonna 2019 se kukki hienosti. Silloin, sekä nyt laitoin jo syksyllä hallaharson, joka painuikin lumien voimasta atsalean kanssa talveksi lumen alle. Onneksi, sillä ne oksat, jotka jäivät lumen päälle, joutuivat pihalle eksyneiden kauriiden syötäviksi. En kiirehtinyt harsoa pois vaikka lumet jo sulivat. Aloitin myös kastelun ja lannoituksen heti huhtikuussa. Nyt on alkamassa upea kukinta!
Talvi on ollut haastava monelle kasville ja osa kokonaan menehtynyt. Useamman vuoden jaksoi katsura ilahduttaa ja kasvaa hyvään mittaansa. Viime syksynä se oli vielä täydessä lehdessä, kun syyskylmät alkoivat ja eipä se enää keväällä osoittanutkaan elonmerkkejä. Talveen varautuminen jäi ehkä muillakin kesken ja nyt mm. osa syyshortensioista joutuu aloittamaan kasvunsa alusta. Mutta pihallani kasvava hevoskastanja ei ollut moksiskaan menneestä talvesta, vaikka siinäkin lehdet roikkuivat niin pitkään, että lumien sekaan putosivat ja vasta keväällä niitä haravoin lumien sulettua. Tämä komeaksi varttunut puu on aikoinaan mummolan pihan emokasvin siemenestä kasvatettu ja koitettu pitää leikkaamalla myös kasvua kurissa. Nyt se kukkii ensimmäisen kerran runsaasti ja kasvuvauhti senkun kiihtyy! Harmittelen taas, kuten joskus aiemminkin, että olen istuttanut sen kovin lähelle naapurin rajaa!
Tunnelmiltaan kahtiajakoinen toukokuu on loppumaisillaan. Kesä helteineen alkoi suoraan talvipakkasista. Nyt täällä odotellaan jo kiivaasti sadetta ja kesälomaa. Ihanaa loppukuuta, joillakin mahdollisesti juhlien merkeissä!
Onpa ikävä kuulla, että olet ollut kipeänä. Toivottavasti olet jo täysin kunnossa!
VastaaPoistaMinultakin meni yksi hyvä puutarhatyöviikko kokonaan pieleen, kun olin myös kipeänä. Ihan hirveä harmi, kun toukokuu on vuoden ihaninta ja kiireisintä aikaa.
Harmillista on katsuran menehtyminen. Ihana onnistuminen puolestaan atsalean kanssa. Sellaista tämä harrastus tuntuu oleva, iloja ja suruja. Haastetta ainakin riittää.
Ihana kimppu!
Kiitos, nyt ollaan taas kunnossa! Juuri samaa harmittelin, että kun vihdoin kevät pääsee kunnolla käyntiin kaikkien takatalvien jälkeen, niin sitten on itse aivan vetämätön. Mennyt talvi on ollut kasveille, ja etenkin puuvartisille koettelemus. Olin suunnitellut siirtäväni katsuran tänä vuonna muutenkin parempaan paikkaan, mutta oli vain tyydyttävä kaivamaan kuollut pikkupuu roskalavalle. Atsalea kukkii nyt upeasti. Ilot ja surut kuuluvat myös puutarhaelämään!
PoistaToivottavasti olet jo tervehtynyt! Näillä helteillä kaikki kukki aikalailla pikakelauksella, tulppaanit myös. Outoa, että siirryttiin suoraan pakkasista näin kuumiin lukemiin.
VastaaPoistaSaat varmasti upeaa kukintaa noin hienolla määrällä daalioita.
Atsaleat tarvitsevat yllättävän paljon vettä kuivina kausina, minä en ole nyt millään ehtinyt ja jaksanut kantaa niille vettä niin paljon kuin olisi pitänyt (on niin paljon kasteltavaa tämän vuoden istutuksissa).
Nyt revontuliatsaleasi näyttää kukkivan hienosti!
Meillä ei ole satanut vielä pisaraakaan koko toukokuun aikana.
Kunnossa ollaan, kiitos vaan! Atsaleat tosiaan on syytä keväisin kastella ja aion edelleen niitä suojata. Viime syksynä istutin uuteen penkkiin useamman atsalean, ja talvivaurioita näkyvät jokainen saaneen. Kukinta on niukkaa, mutta hengissä kaikki sentään. Sadetta odotellaan suurella innolla, toistaiseksi vain aurinko paistaa.
PoistaOnpa todella ikävää kuulla, että olet sairastellut, toivottavasti vointisi on jo parempi! Puutarhatyöajan menettäminen harmittaa aina, mutta onneksi se on aina paikattavissa vaikkakin toukokuu on pihan heräämisen aikaa ja siksi talven jälkeen eritoten ihanaa. Useana vuonna - eritoten viime vuonna - tämä sää oli samanlainen, ensin tämä helle ja sitten kylmät säät. Olen miettinyt pitkään, mitä uskallan avomaalle laittaa (taidan olla ikuinen pessimisti tässä suhteessa, mutta minulla on avomaalla kylmän takia menehtynyt aika monta kasvia ja se vasta harmittaakin). Tomaatteja pitäisi laittaa muovihuoneeseen jo, mutta pelkään tämän kuumuuden polttavan lehdet vaikka harsottaisikin.
VastaaPoistaOnpa hienoa, että sait atsaleasi noin upeaan nuputteluun ja pian kukintaan, meillä kauriille atsalea vallankin maistuu ja ne pitää suojata aina.
Ihana kimppu!
Sairastuminen kevään parhaaseen aikaan kirpaisee, mutta nyt jo vointi kunnossa ja muutamat lääkärikäynnit takana. Vaikka noita kylmiä jaksoja onkin syytä tässä alkukesästä pelätä, niin eipä tämä hirveä hellekään ole sen parempi; pienet taimet eivät kestä tätä porotusta. Tomaatit istutin kyllä jo pari viikkoa sitten puutarhahuoneeseen ja ne tuntuvat viihtyvän hienosti. Meillä ei ole kauriita paljoakaan ja yhden kerran itse näin kauriskolmikon eksyneen pihapiiriini. Mutta silloin ne olivatkin juuri atsalean kimpussa ja saivat puutarhurilta pikaisen lähdön! :-D
PoistaIhana kimppu! Minulla on ollut osa daalioista jo maaliskuun lopulta esikasvatuksessa ja jouduin laittamaan ne jo ulos, vaikka vähän hirvittääkin kylmien öiden mahdollisuus. Toisaalta tämä kuivuuskaan ei anna parasta mahdollista alku esikasvatetuille ulkona, mutta pienellä riskillä mennään.
VastaaPoistaRiski daalioiden suhteen otettu ja kymmenen päivän ennusteessa ei näytä olevan hallanvaaraa, pikemminkin kauan kaivattua sadetta! Daaliat saisivat aloittaa kukintansa hieman aiemmin, sillä aina tulee ensimmäiset syksyn hallayöt, kun kukkia olisi vielä runsaasti tulossa. Siksikin on hyvä, jos kasvu pääsee ajoissa vauhtiin!
PoistaLemmikkien sini on ihana. Meidänkään pihassa en ole saanut atsaleaa kasvamaan, vaikka sille mies kaivoi ison kuopan oikealla mullalla täytettäväksi. Vaivoin 1-3 kukkaa vuodessa jo yli kymmenen vuotta
VastaaPoistaLemmikkien aika on ihanaa; annan niiden kylväytyä kaikkialle, koska kukinnan jälkeen ne on helppo repiä pois ja uudet siemenet ovat jo mullassa odottamassa seuraavaa kesää. Asun Mustilan arboretumin lähellä ja uskon vahvasti, että atsaleojen kuuluisi kukkia myös meillä. Eihän niitä Mustilassakaan peitellä. Mutta toisaalta siellä on suuria puita suojana, mikä taas omassa puutarhassani ei toteudu. Joten aion jatkossakin peittää atsaleani jo ennen lumen tuloa.
PoistaToivottavasti olet toipunut. Tämä toukokuu on muutenkin ollut haastava, kun pitkän kylmyyden jälkeen tuli käsittämätön lämpö ja kuivuus. Kaikki kukkii todella runsaana ja vauhdilla. Mukavaa, että revontuliatsaleasi palkitsee hoitosi kukinnalla.
VastaaPoistaIhailin maanantaina Helsingissä käydessäni hevoskastanjoiden upeaa kukintaa. Sellaisen istuttaisin omaan pihaan, jos pihalla olisi enemmän kokoa. Siitä tulee vuosien myötä valtava puu.
Ihastuttava lemmikkikimppu. Mukavia toukokuun viimeisiä hetkiä sinulle!
Kiitos, taas ollaan suhtkoht kunnossa. Sain samalla kertaa useamman "taudin", lääkärireissuja ja lisästressiä työpaikalta. Vielä, kun iäkäs äitini kaatui ja huoli hänestä sattui samaan kohtaan, niin eipä juuri puutarhaan ollut asiaa. Nyt kukoistavat puutarhan alppiruusut ja atsaleat. Hevoskastanjat meidänkin kaupungin puistossa ovat valtavia, joten pakkohan tuota omaa on rajata runsaalla kädellä, ettei levitä suuria lehtiään ja siemenkotiaan naapurin pihalle!
PoistaSuloinen lemmikkikimppu ja kauniit näkymät puutarhastasi. Tulppaanit kukkivat niin nätisti lemmikkien keskellä.
VastaaPoistaIkävä kuulla sairastelustasi mutta onneksi olet nyt terveenä. Olisikin sääli sairastaa tällaisessa kesäkelissä. Koko kevään säät ovat heilahdelleet rajusti puolelta toiselle ja nyt tämä viimeisin muutos suoraan pakkasista hellelukemiin oli ihan erikoisin säätapahtuma. En kyllä valita lämmöstä, sillä tätä on varsinkin täällä kaivattu kovasti.
Onpa revontuliatsaleassasi paljon nuppuja! Kannatti selvästi suojata se talveksi. Meillä atsaleat kukkivat yleensä ihan suojaamattakin mutta jos olisin syksyllä tiennyt, millainen talvi tulee, olisin suojannut vähintään 'Satomin' ja ehkä myös pari muuta atsaleaa. Näyttäisi niihin nuppuja tulevan nytkin mutta ei ehkä kovin runsasta kukintaa. Alppiruusutkaan eivät kuki mutta se ei tullut yllätyksenä, kun eivät saaneet syksyllä nuppuja aikaiseksi. Luulen, että ne olisivat tarvinneet loppukesästä ja alkusyksystä enemmän aurinkoa.
Aurinkoista kuunvaihdetta!
Kelit ovat tosiaan olleet oikuttelevia ja arvaamattomia! Nyt olemme saaneet kohtuuttoman rankkoja ukkoskuuroja ja sademäärät lähentelevät ennätyksiä. Atsaleat kukkivat täällä vaihdellen; viime syksynä hankin toisen pihan uuteen istutusalueeseen useamman atsalean. Parhaiten kukkii muutosta selvinnyt vanhempi atsalea, muut kärsineet talvesta. Hyvää alkanutta kesäkuuta!
PoistaOi miten kaunis kimppu!
VastaaPoistaKiitos :)
Poista