Pihlajanmarjoja!

 

 

Tänä vuonna on  taas pihlajanmarjavuosi! Kauniin punaisia marjoja täynnä olevia puita, jotka hädin tuskin jaksavat kantaa taakkaansa. Uskomuksista en tiedä, mikä niistä osuisi lähinnä oikeaan; sekö, että on tulossa ankara talvi, kun linnuille on tarjolla runsaasti ravintoa, vai se, että on vähäluminen talvi, kun ei puu jaksa kantaa sekä lunta että marjaterttuja. Muitakin vanhan kansan viisauksia pihlajanmarjoista varmasti löytyy, onhan pihlajan uskottu olevan pyhä puu.

 

 

No toki useimmiten ennen talvea ovat linnut jo popsineet pihlajanmarjat suuhunsa ennen ensimmäistäkään pakkasta ja lumihiutaletta. Nytkin on rastaita näkynyt pihapihlajien latvustoissa. Ja kun marjoja on paljon, riittäähän niitä talveksikin asti. 

 
Sekä kotipihan metsänlaita että mökkitontti ovat täynnään pihlajia ja siten marjoja riittää myös minulle. En ole hilloja ja hyytelöitä niistä koskaan tehnyt, mutta napsin joitakin terttuja kranssia varten.

 

 

Aivan pelkistä pihlajanmarjoista en kranssia rakentanut, sillä puutarhasta löytyy monta muutakin kaunista kranssiin kelvollista materiaalia; Villiviinin marjat, kärhöjen hapsukukinnot, jaloangervojen ja sormivaleangervon sirot kukinnot. Myös purppuraheisiangervo Diabolon kukinnot ovat edelleen napakasti kiinni oksissa, niitäkin otin kranssin täytteeksi. Pohjan kiepautin kanukkapensaan pitkästä oksasta.

 

 

 

Nyt onkin sitten ratkaistava, pidänkö kranssin pöytäkoristeena...

 

 

 

...vai laitanko oveen?

 

 

 

Hyödynnätkö sinä pihlajanmarjoja ruuaksi tai koristeiksi, vai riittääkö sinulle kauniiden puiden katselu?