Arkea, juhlaa ja jotain siltä väliltä

 Mihinkä katosi heinäkuu, mihin elokuu...?  Tämä kesä jää muistoihin muista syistä kuin puutarhanhoidosta, sillä puutarha on hoitanut itse itseään. Liljat nousevat omia aikojaan, samoin daaliat kasvavat kesän mittaan täyttäen keväältä jääneitä aukkopaikkoja perennapenkeissä.

 

 

 

Stargazer-liljojen kukintaa parin viikon takaa

 

Lomaa oli paljon, voisi jopa sanoa "riittävästi", ja kun helteet loppuivat, pian alkoivat myös työt. Välillä ahdisti, kun auto reistaili ja olin jo keväällä ilmoittanut, etten vanhalla romullani enää syksyllä töihin ajele. Oli siis pakko välillä katsella automainoksia ja tehdä pohdintoja talouden kestävyydestä autonvaihdon jälkeenkin. Ilman autoa ei minun työni onnistu, mutta en minä mitään herkkuja kaipaa, luotettavan kulkupelin vaan! Mieluummin shoppailen puutarhamyymälöissä kuin autokauppojen vieraassa maailmassa :) No nyt kuitenkin huristelen uudella biililläni - yksi huoli vähemmän!

 

Isosudenporkkanoiden kevätkylvöistä jäi muutama yksilö kasvamaan läpi kesän!

Helteiden aikaan veti järvenranta vahvasti puoleensa ja kodin kukkaset, kasvihuone ja puutarhat saivat pärjäillä usein omillaan. Huolta hukkaan heitetyistä työtunneista ja taimikasvatuksista koin useampaankin kertaan, mutta mökillä oli kiinnostava projekti ja se vei useasti voiton. Loppujen lopuksi mitään pahempaa ei tapahtunut, muutama amppeli pahoitti mielensä  ja tietysti aamuiset puutarhakävelyt jäivät vähiin. Toisaalta aamiainen järvenrannalla ei ollut hullumpi vaihtoehto.

 

 

 Arjen kiemurat katosivat, kun elokuun alkupäivinä teimme miehen kanssa pienen ex tempore-retken länsirannikolle, teki mieli päästä hetkeksi pois kotikulmilta, vaikka meren äärelle!

Piipahdimme menomatkalla Fiskarsin ruukissa.

Uudessakaupungissa söimme hyvän lounaan ja matka jatkui kohti Raumaa.

Uudessakaupungissa oltiin jo varauduttu tuleviin sateisiin :D

Vanhan Rauman katuja oli ihana kävellä - koronaturvallisesti - sillä olimme perillä vasta illansuussa ja arkipäivänä elokuussa ei juurikaan turisteja tuntunut olevan liikkeellä. Olen toki Raumalla aiemminkin käynyt, mutta olisihan siellä viihtynyt kauemminkin.

 

Yöpaikka määritti reittimme. Olimme päättäneet, että nyt kierretään kaikki ketjuhotellit ja nukutaan jossakin `eksoottisemmassa´ paikassa. Vuojoen kartano Eurajoella kuullosti juuri sen verran erilaiselta, että sinne majoituimme. Kartanon puutarhastahan löytyikin vaikka mitä mielenkiintoista; taidenäyttely, kierrätyspuutarha, mehiläisten teekutsut ja kartanon lasten syntymäpäivät... Hyvän aamiaisen jälkeen, auringon paistaessa matka jatkui Meri-Poriin.

Matkalla Porin Reposaareen meitä tervehti joutsen aamupuuhissaan:)

Aallonmurtajan tyrnipensaita

 Pääsin meren rannalle! Yyterin hiekat eivät houkutelleet auringonottoon, tuulinen päivä kannusti jatkamaan matkaa. Mutta on meillä kaunis ja monipuolinen maa. Kun on koko kesän katsellut lähellä olevaa vastarantaa, tai pyörinyt puutarhassa ja metsässä, on välillä ihanaa katsella aavaa ulappaa ja autiota hiekkarantaa!

  

Kotiin ajelimme Hämeenlinnan kautta ja pitihän sitä vielä kiivetä Aulangon maisemiin. Huomaan, että vesi vetää puoleensa, retkellä hakeuduimme vain paikkoihin, missä saat olla kosketuksissa veteen.

 

Aulangon näkötorni

Kotikulmilla kulkee Vääksyn ja Kimolan kanavat, niidenkin luona piti piipahtaa. Ei ollut mitään kiirettä, lomaa oli vielä viikko jäljellä!

 

 

 

Ennen töihin paluuta oli juhlahetkiäkin; Ensin saimme olla vieraina kummipojan ja hänen rakkaansa ihanissa häissä. <3

 

 

Muutaman päivän automatkailun jälkeen loppuviikko menikin mökillä kevyesti juhliessa. Olin päättänyt, että omia syntymäpäiviäni en juhli, mutta viikkopa siinä vierähti arkea iloisemmin pienissä porukoissa. Läheiset muistivat ihanilla lahjoilla puhelimesta rautalapioon ja Marimekosta Mustilaan. Töiden alettua vielä työtoveritkin yllättivät muistamisillaan :) Kukkia ja lahjakortteja hemmotteluun, siinäpä ihanaa lahjasaldoa uudelle kukkahöperön vuosikymmenelle :D

Sateet liottavat puutarhaa, Stargazer -liljojen tuoksu alkaa olla mennyttä, samoin kärhöjen terälehdet näyttävät vetisiltä. Alkaisi olla  daalioiden aika, mutta tämä ei ollut niille hyvä kesä! Osa ei ole edes aloittanut kukintaa, ja kohta ne ovat aamuhallat käsillä. Cafe´au Lait sentään jo availee kukintojaan. Täästä pääsenkin aasinsiltoja käyttäen tähän päivään. Maitokahvidaalian olen aikoinaan, 4v sitten hankkinut Mustilasta ja tänään onkin taas vuoden piristys, Mustilan Taimipäivät! Sadetta lupailee, mutta eihän puutarhaväki sateesta lannistu! Blogiväkeä siellä on tunnetusti liikkunut, ehkäpä tänäänkin olemme samoilla kulmilla:)

Pihlajat notkuvat marjoistaan, ovat mitä ihanampia koristeita!

 

Hyvää viikonloppua, tsemppiä sateen keskelle!