Mitä heille kuuluukaan?

 On  taas se aika, kun puutarhamyymälät alkavat sulkea oviaan ja haluavat päästä eroon viimeisistä taimistaan. Viime syksynä lähti lapasesta ostosreissu Viherpeukaloille, kun tarjoukset olivat -40,-50, jopa-70%. Otin riskejä, kun kyseessä oli kuitenkin kasveja, joiden kasvuvyöhyke ei ole aivan sitä, missä puutarhamme sijaitsee. Pieni katsaus nyt siihen, miten kasvit selvisivät vuodesta - vai selvisivätkö?

 

Tässä ostokset syyskuussa 2019

 Uuteen istutusalueeseen, puutarhahuoneelle johtavan käytävän varrelle halusin korkeuseroja ja tietenkin eri aikaan kukkivia kasveja. Rungollinen `Lime Light´ -hortensia sopi suunnitelmiin mitä parhaiten. Keväällä leikkasin sistä melko reilusti, kun alkoi olla näkyvissä elonmerkkejä. Nyt kuitenkin, kun kasvi on alkanut kukkia, en olekaan enää varma sen lajikkeesta, rungossa roikkuu edelleen lappu, mutta kukissa on niin paljon punaisuutta, että enneminkin voisi olla kyse `Vanilla Fraisesta´. Toisaalta ostin samalla reissulla Vanillankin (myös lappu kiinni kasvissa), ja sen kukinta on enemmän Lime Lightin näköinen. No, pääasia kuitenkin, että voivat edelleen hyvin:)

Kolmas hortensia olikin jo vähän surkean näköinen ja reilusti alennettu `Safiirihortensia´!  Voi, miten sitä syksyllä hoivasin, istutin toisen hortensian lähelle, jotta sillä olisi turvallinen olo. Keväällä olin jo varma, että menehtynyt ja menetetty, vaan sieltäpä alkoikin pilkistää pieni alku, josta lopulta on kasvanut terveen näköinen hortensia. Kukkia siihen ei tosin vielä tänä vuonna ilmestynyt.

 

Löydätkö Safiirihortensian?

 Eräässä nurkassa nökötti ryhmä kasveja, jotka olisivat voineet olla matkalla kompostiin. Kuullostaa karulta, kun puhutaan myytävistä kasveista, mutta ehkäpä taimet ovat jo lähtökohtaisesti olleet heikkoja, ovatko päässeet jossain vaiheessa kesää kuivumaan tai onko joku muu syy kurjaan ulkomuotoon, mutta eipä hintakaan päätä huimannut. Jokin punertava sai minut tarkentamaan katsetta noihin surkimuksiin. Katsura! Niin siinä lapussa luki ja se reppana muutti meille hoivattavaksi. Nyt siitä on jo tullut oiva pensas, mutta paikka ei ole hyvä. Tilaa ei ole tarpeeksi, jotta kasvi saisi mahdollisuuden kasvaa suureksi ja elinvoimaiseksi. Kyselin Mustilan taimipäivillä eräältä myyjältä, jolla näkyi olevan katsuroita myynnisssä, että mikä vosi olla paras paikka. Kuulemma lähes mikä vaan, jos vyöhyke vaan on oikea. Onkohan noin? Minkälaisen kasvupaikan sinä olet katsurallesi järjestänyt?

Nökötti siellä toinenkin reppana; `Japaninmagnolia´. Eikä silläkään suurta hintalappua ollut. Taimen kotimaata en tiedä, voipi olla, ettei ole tuosta lähimetsästä, mutta silti ajattelin kokeilla. Suojasin verkolla, laitoin havuja ja pakkaspeitettä. Jossain vaiheessa lumipyry ja kova tuuli olivat kaataneet verkon ja sen myötä taimenkin. Olin varma, että poikkihan se on. Vaan eipä sentään, keväällä alkoi puskea lehtiä ja on komistunut hienosti sinivalkoisessa penkissä.  Magnolian hoito-ohjeissa sanotaan, ettei sen lähelle saisi istuttaa syväjuurisia kasveja. No ihanhan tuossa vieressä kasvaa kurjenmiekkoja, joten ne saavat lähteä kauemmas. Jättiverbenat ja daaliat siitä poistuvat pian muutenkin, kun sää kylmenee.

Peikonpähkinä on hauska kasvi! Ihailen sen kiemuraisia oksia, joita on kiva laittaa asetelmiin. Vaan ovatpa oksat hinnakkaita, joten päätin joskus, että hankin oman peikonpähkinäpensaan. No sitä katselin edellisenä keväänä taimitarhalla ja maksoi taimikin aika paljon, sinne se jäi. Vaan tuo alennusmyynti tuotti senkin ilon, että halvalla lähti meille peikonpähkinä käppyräisine oksineen! Laitoin pensaan kuusiaidan ja tuijan suojiin ja vielä verkon ympärille, etteivät jänikset syö (en kyllä tiedä onko pähkinä jänisten herkkua?). Mutta pensas oli auttamattomasti liian varjoisassa paikassa ja siirsin sen nyt aurinkoisempaan kohtaan.

 Taimikärryyn kampesi itsensä myös Tuurenpihlaja, kauan suunniteltu ostos. Viime syksynäkin harmittelin, kun pihalla on niin vähän syysvärejä ja toisaalta päätypihalta on puuttunut korkeampi kasvi, kun aikoinaan Mongolian vaahtera repeytyi monesta kohtaa raskaan lumitaakan alla ja se jouduttiin kokonaan poistamaan. Laitoin syksyllä verkon pihlajan rungon suojaksi, mutta keväällä onneton poistin sen ja jäniksenpoika, joka asusteli kulmilla, oli krookusten ohessa puraissut pois toisen oksan! Sen jälkeen verkko on saanut olla koko kesän enkä aio poistaa sitä vielä vähään aikaan. Puu on kasvanut nopeasti jo verkkoa korkeammalle. Nyt odotellaan Tuuren kaunista syysväriä.

Taimien paras istutusaika on juuri meneillään ja alelaareissa saattaa piileskellä helmiä. Kun menettää kalliin taimen, on harmi suuri, mutta kun onnistuu heikon taimen kanssa, on aihetta iloon :)

 Mukavaa viikon alkua!