tiistai 15. syyskuuta 2020

Mitä heille kuuluukaan?

 On  taas se aika, kun puutarhamyymälät alkavat sulkea oviaan ja haluavat päästä eroon viimeisistä taimistaan. Viime syksynä lähti lapasesta ostosreissu Viherpeukaloille, kun tarjoukset olivat -40,-50, jopa-70%. Otin riskejä, kun kyseessä oli kuitenkin kasveja, joiden kasvuvyöhyke ei ole aivan sitä, missä puutarhamme sijaitsee. Pieni katsaus nyt siihen, miten kasvit selvisivät vuodesta - vai selvisivätkö?

 

Tässä ostokset syyskuussa 2019

 Uuteen istutusalueeseen, puutarhahuoneelle johtavan käytävän varrelle halusin korkeuseroja ja tietenkin eri aikaan kukkivia kasveja. Rungollinen `Lime Light´ -hortensia sopi suunnitelmiin mitä parhaiten. Keväällä leikkasin sistä melko reilusti, kun alkoi olla näkyvissä elonmerkkejä. Nyt kuitenkin, kun kasvi on alkanut kukkia, en olekaan enää varma sen lajikkeesta, rungossa roikkuu edelleen lappu, mutta kukissa on niin paljon punaisuutta, että enneminkin voisi olla kyse `Vanilla Fraisesta´. Toisaalta ostin samalla reissulla Vanillankin (myös lappu kiinni kasvissa), ja sen kukinta on enemmän Lime Lightin näköinen. No, pääasia kuitenkin, että voivat edelleen hyvin:)




Kolmas hortensia olikin jo vähän surkean näköinen ja reilusti alennettu `Safiirihortensia´!  Voi, miten sitä syksyllä hoivasin, istutin toisen hortensian lähelle, jotta sillä olisi turvallinen olo. Keväällä olin jo varma, että menehtynyt ja menetetty, vaan sieltäpä alkoikin pilkistää pieni alku, josta lopulta on kasvanut terveen näköinen hortensia. Kukkia siihen ei tosin vielä tänä vuonna ilmestynyt.

 


Löydätkö Safiirihortensian?

 Eräässä nurkassa nökötti ryhmä kasveja, jotka olisivat voineet olla matkalla kompostiin. Kuullostaa karulta, kun puhutaan myytävistä kasveista, mutta ehkäpä taimet ovat jo lähtökohtaisesti olleet heikkoja, ovatko päässeet jossain vaiheessa kesää kuivumaan tai onko joku muu syy kurjaan ulkomuotoon, mutta eipä hintakaan päätä huimannut. Jokin punertava sai minut tarkentamaan katsetta noihin surkimuksiin. Katsura! Niin siinä lapussa luki ja se reppana muutti meille hoivattavaksi. Nyt siitä on jo tullut oiva pensas, mutta paikka ei ole hyvä. Tilaa ei ole tarpeeksi, jotta kasvi saisi mahdollisuuden kasvaa suureksi ja elinvoimaiseksi. Kyselin Mustilan taimipäivillä eräältä myyjältä, jolla näkyi olevan katsuroita myynnisssä, että mikä vosi olla paras paikka. Kuulemma lähes mikä vaan, jos vyöhyke vaan on oikea. Onkohan noin? Minkälaisen kasvupaikan sinä olet katsurallesi järjestänyt?



Nökötti siellä toinenkin reppana; `Japaninmagnolia´. Eikä silläkään suurta hintalappua ollut. Taimen kotimaata en tiedä, voipi olla, ettei ole tuosta lähimetsästä, mutta silti ajattelin kokeilla. Suojasin verkolla, laitoin havuja ja pakkaspeitettä. Jossain vaiheessa lumipyry ja kova tuuli olivat kaataneet verkon ja sen myötä taimenkin. Olin varma, että poikkihan se on. Vaan eipä sentään, keväällä alkoi puskea lehtiä ja on komistunut hienosti sinivalkoisessa penkissä.  Magnolian hoito-ohjeissa sanotaan, ettei sen lähelle saisi istuttaa syväjuurisia kasveja. No ihanhan tuossa vieressä kasvaa kurjenmiekkoja, joten ne saavat lähteä kauemmas. Jättiverbenat ja daaliat siitä poistuvat pian muutenkin, kun sää kylmenee.



Peikonpähkinä on hauska kasvi! Ihailen sen kiemuraisia oksia, joita on kiva laittaa asetelmiin. Vaan ovatpa oksat hinnakkaita, joten päätin joskus, että hankin oman peikonpähkinäpensaan. No sitä katselin edellisenä keväänä taimitarhalla ja maksoi taimikin aika paljon, sinne se jäi. Vaan tuo alennusmyynti tuotti senkin ilon, että halvalla lähti meille peikonpähkinä käppyräisine oksineen! Laitoin pensaan kuusiaidan ja tuijan suojiin ja vielä verkon ympärille, etteivät jänikset syö (en kyllä tiedä onko pähkinä jänisten herkkua?). Mutta pensas oli auttamattomasti liian varjoisassa paikassa ja siirsin sen nyt aurinkoisempaan kohtaan.



 Taimikärryyn kampesi itsensä myös Tuurenpihlaja, kauan suunniteltu ostos. Viime syksynäkin harmittelin, kun pihalla on niin vähän syysvärejä ja toisaalta päätypihalta on puuttunut korkeampi kasvi, kun aikoinaan Mongolian vaahtera repeytyi monesta kohtaa raskaan lumitaakan alla ja se jouduttiin kokonaan poistamaan. Laitoin syksyllä verkon pihlajan rungon suojaksi, mutta keväällä onneton poistin sen ja jäniksenpoika, joka asusteli kulmilla, oli krookusten ohessa puraissut pois toisen oksan! Sen jälkeen verkko on saanut olla koko kesän enkä aio poistaa sitä vielä vähään aikaan. Puu on kasvanut nopeasti jo verkkoa korkeammalle. Nyt odotellaan Tuuren kaunista syysväriä.



Taimien paras istutusaika on juuri meneillään ja alelaareissa saattaa piileskellä helmiä. Kun menettää kalliin taimen, on harmi suuri, mutta kun onnistuu heikon taimen kanssa, on aihetta iloon :)


 Mukavaa viikon alkua!

18 kommenttia:

  1. Kiva kuulla, että sait nämä edulliset löydöt elvytettyä kasvuun, tästä eteenpäin niiden kriittisimmät vaiheet on ehkä jo ohitettu. Toivotaan näille kaikille reipasta kasvua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivoa sopii. Leudolla talvellakin saattaa olla osuutensa kasvuun lähtöön, mutta ovathan ainakin ehtineet vankistaa juuriaan ja oksistoaan ennen uutta talvea.

      Poista
  2. Olet tehnyt hienoja löytöjä ja nyt hyvän hoidon seurauksena saat nauttia niiden kasvusta ja viihtymisestä. Noita siirtämisiä tulee itsellekin väkisinkin silloin tällöin, kun on vaikeaa arvioida kasvin tulevaa kokoa tai sitä miten se istutuspaikallaan viihtyy.
    Mukavaa syksyä sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heikkoja taimia hoivaa huolellisemmin ja joskus, kuten nytkin, hoiva saattaa auttaa. Paikkojen muuttaminen tuo taas oman riskinsä. Kiitos samoin kivaa syksyä ja huomasin, että olit liittynyt lukijaksi, tervetuloa!

      Poista
  3. Ihania onnistumisia! Olipa kiva ja hyödyllinen kirjoitus aletaimien kuulumisista. Turhan harvoin sitä muistaa kirjoittaa menetyksistä, vaurioista ja virheistä ylipäätään, tai näistä haasteista vaikkapa syksyn aletaimien kanssa. Mutta kannattaa kokeilla, kun saa edullisesti. Ihanaa, että ihan röntötkin ovat lähteneet kasvuun ja selvisivät hurjista hetkistä. Tätähän luki kuin jännitysnäytelmää. Ihanaa huolenpitoa safiirihortensialle ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun kovasti haluaa jonkin kasvin ja sitten niitä onkin edullisesti tarjolla yhdellä kertaa, vaikka ulkomuoto näyttääkin riskikaupalta, on ilman muuta lähdettävä liikkeelle huolenpito mielessä. Kiva, jos sait lukuelämyksen :)

      Poista
  4. Ihanan näköinen puutarha sinulla! Haaveilen juuri omastani, jota ehkä ensi vuonna pääsen toteuttamaan. Tällä hetkellä tontilla laulaa Echo-moottorisaha, sillä raivattavaa riittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Elina! Sinulla on ihanat ajat edessä, kun vasta pääset aloittamaan kaiken ihanan suunnittelun, vaikka toki raivaamisessa on omat haasteensa. Tsemppiä ja mukavia haaveita - ne on tehty toteutettavaksi <3

      Poista
  5. Varmasti tuottaa nautintoa saada raaskuista taimista hyvin kasvuun lähteviä ja elinvoimaisia. Usein onkin niin että surkea, hengissäolonsa rajamailla oleva kasvi alkaa kukoistaa päästyään uusiin, hyviin olosuhteisiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyllä totta, hyvä maa antaa kasville uudet lähtökohdat selviytyä.

      Poista
  6. Olipa kiva kuulla noiden viime syksyn aarteidesi kuulumisia. Alelaarilöydöt ovat ihan parhaita juuri siksi, että sieltä raskii ostaa vähän riskialttiimpiakin kasveja, joiden menestymisestä ei ole varmuutta. Kävi hyvä tuurikin siinä mielessä, että viime talvi oli niin leuto. Saivat taimet vähän helpomman ensimmäisen talven. Nyt kun ovat saaneet kasvatella juuristoaan kunnolla kesän yli, niin selviävät paremmin, vaikka tuleva talvi olisikin kylmempi. Toivotaan tietysti, ettei tulisi mitään ääripäitä, vaan sopivasti pehmoista lunta suojaksi eikä napakoita pakkasia tai sahaavia lämpötiloja. Jospa peikonpähkinä ei suuttuisi siirrosta, vaan jatkaisi ensi kesänä käppyräisten oksiensa kasvattelua. Mukavaa loppuviikkoa! Toivottavasti Aila-myrsky ei aiheuta teillä tuhoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noin minäkin ajattelen, että leuto talvi helpotti elämään pääsyä ja riskien otto ei kirpaise niin paljon, jos edullinen taimenrääpäle ei jaksakaan selviytyä pitkään. Nyt on ilo vielä matkassa, ehkä palaamme seuraamaan näiden pikku puiden ja pensaiden elämää taas ensi vuonna:) Tuuli riehuu ulkona, mutta vielä ei ole tuhoja täällä kulmilla tiedossa.

      Poista
  7. Hienoja löytöjä, jotka ilahduttavat sitäkin enemmän, kun ne on saanut edullisesti. Kiva kuulla kasvien kotiutuneen. Reppanoiden selviytymistä voi pitää jo työvoittona.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän se mieltä lämmitti, kun keväällä alkoi ilmestyä silmuja ja kasvuun lähtöä. Jos joku suureksi kasvaa, voi vain muistella heikkoa alkua ja siitä selviytymistä.

      Poista
  8. No syystäkin olet ylpeä ja onnellinen 🤍 Olet saanut reppanat pelastettua upeaan kasvuun. Alelaareista tekee kyllä upeita löytöjä, kunhan oikeaan aikaan sattuu oikeaan paikkaan.
    Toivottavasti saat autettua nämä pikkuiset tulevankin talven yli ja kuulemme ensi kesänä jatkoa niiden kasvutarinalle 🤍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeaan aikaan oikeassa paikassa - oli kerrankin sopiva ajoitus :) Katsotaan, mitä ensi kesänä on kerrottavaa, kukkiiko joku, onko päässyt jänisten ruokapöytään vai joutuuko kuolleen juurakon kaivamaan kompostiin...

      Poista
  9. Voi miten odotinkaan tätä raporttia! Muistan kun ostit nämä superihanat kasvit ja olin niin innoissani. Siis niin upeita kasveja ja hienoa, että kaikki selvisivät talvesta (mitä en epäillytkään, hellässä huomassasi). Peikonpähkinästä saat jatkossa upeita oksia taidokkaisiin kimppuihisi! Jänikset syövät sitä kyllä mielellään. Minulla on nyt 2 katsuraa ja kumpikin kasvaa ihan huonossa paikassa...huomaan, että se pitää kosteammasta kuin mitä minulla on tarjota, joten uskon, että sinulla menestyy hyvin. Aurinkoisemmassa kasvupaikassa oleva saa kyllä nätimmän syysvärin. Naapurilla ihastelen Tuurenpihlajaa, siinä on todellakin kaunis syysväri ja pian saat nauttia siitä! Täällä muuten jo naapurilla siinä syysväri. Ihanaa syksyä sinulle toivotellen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Raportti" odotteli jo pitkään vuoroaan. Nyt on ainakin tämä yksi kasvukausi onnistuneesti saatu päätökseen ja ilohan siitä syntyi! Ei todellakaan kannata väheksyä heikkoa taimea, jios on tarjota kohtuullisen hyvä kasvualusta. Katsuralle pitää miettiä uutta paikkaa, sillä haluaisin sen näkyvämmälle paikalle, mutta muistaa huolehtia myös maan kosteudesta. Hyvä tietää, että aurinko vaikuttaa myös väritykseen. Ja kiitos myös tiedosta, että peikonpähkinä kuuluu kuin kuuluukin jänisten ruokalautaselle. Tänä syksynä tuskin olen jämätaimien pelastaja, ensin pitäisi raivata uutta istutustilaa :) Kaunista syksyä sinullekin!

      Poista