Lemmikkien kavereita

Niinpä, taas on vuosi vierähtänyt!  Ajanlaskuni alkaa lemmikkien ajasta, sillä se on yksi kauneimpia hetkiä puutarhan vuoden kierrossa.  Lemmikin sini on kuin taivaan sini, ihailtavan kaunis, katse uppoaa siihen. 

 

Aasinsiltana edelliseen, sininen taivas on ilahduttanutkin pitkään ja saanut omenapuut roihahtamaan kukkarunsauteen. Omalla pihallani kasvaa kolmen lajin perheomenapuu, joiden kukkaset avautuvat hiukan eri tahtiin.

 Muutama vuosi sitten ostamani helmipihlaja on myös alun vaikeuksista alkanut viihtymään ja kurkottelee kohti taivaita. Vaihdoin pihlajan paikkaa Suomi100 -penkin toisesta päästä toiseen, ja epäilin sen kärsivän siirrosta, kun oli muutenkin surkean oloinen. Mutta sepä tykkäsikin ja oikein uhkuu kasvun intoa. Kukkanuppuja näyttää olevan runsaasti.

 

 Palataanpa lemmikkeihin. En oikein saa vangittua kameran linssiin sitä illan hämärän kauneutta, kun lemmikit värittävät kukkapenkkien pohjan vaaleansiniseksi, joukossa valkoisia vaahtopäitä tai iloisen värisiä tulppaanien pallukoita. Etualalla kiemurtelee Suomi 100 - penkki, johon on eksynyt muutama punainen tulppaani:)

`Garden Fire´tulppaanit loistavat auringossa! Lemmikeistä saa hienon taustan korostamaan muiden kasvien värejä.

Toissa syksynä istutetuista `Lampada´tulpuista ei enää kovin moni jaksanut nousta. Näitä pitää syksyllä istuttaa lisää.

Pinkeistä on nimet hukassa, mutta sävyt ovat niin kohillaan lemmikkien kanssa <3

Alppiruusu ´Cunninghams White´ kasvaa  metsänlaidassa, sielläkin on tietysti levinneitä lemmikkejä! 

Kulleroiden kultaa lemmikkien piirittämänä.

Olin täysin unohtanut ostaneeni viime vuonna ihanaisen morsiusleinikin. Ihmettelin uutta kasvia, kunnes se avasi nappikukkansa! Tätäkään kasvia en olisi löytänyt ilman puutarhablogeja, kenenkähän penkissä sitä kasvaakaan runsaasti? Toivon, että tämä viihtyy sinisten lemmikkien kaverina!

Arovuokko elelee myös Suomi100 -penkissä, kuten morsiusleinikkikin. Siellä on vielä mukavasti tilaa levitä. Tämäkin on yksi suosikeistani.

Tarkoitukseni on tehdä postaus, ehkä toinenkin, siitä joukosta joita viime syksynä hankin alemyynnistä. Sormet jäässä kahmin puolen hinnan ja -70% kasveja, ajatellen että ei kovin kirpaise, vaikka tulisi menetyksiä.  No tässäpä elelee yksi suloisuus, Höyhenpensas, hyvissä voimissaan, vaan tietysti kovin pieni vielä. Sen verran valkoinen, että pääsi helmipihlajan juurelle, sinivalkoiseen penkkiin. Ja enpä olisi uskonut, että verkon sisällä pitää hänenkin asustaa, sillä jänö on suorastaan muuttanut pihapiiriini. Onneksi sille maistuu pääasiassa voikukat, joita en nyt aiokaan kovin hanakasti poistella:)

Rapunpielen istutuksesta täytyy pian poistaa ylikukkineet lemmikit ja rakentaa uusi asetelma.  Kaivoin orvokin kaveriksi pihan laidoilta nuppuiset lemmikit ja  näillä mentiin kolmisen viikkoa.

 

   
Nyt alkoi sadekausi, kukkapenkit kasteltu ja pöntöt täynnä, taas kasteluhuolet hetkeksi poissa! Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

Kesän alkutahdit!

Kesä on täällä! Ja samoin lämpö! Tätä ihanuutta olen odottanut; lämmin ilma ja auringonpaiste saa aikaan hyvän mielen. Kun sisällä vieteyn työpäivän jälkeen pääsee puutarhaan, ei sieltä malta lähteä pois ennen nukkumaanmenoa. Ja eipä myöskään tarvitse tuutulauluja laulella, uni tulee hetkessä. Blogin ääreen ei ole ollut voimia, vaikka ihanaa olisi katsella, mitä muiden pihoilla puuhataan...

 

Tulppaanit aukenevat joukoittain nopeaan tahtiin. Rautatienomenapuun juurelle istutetut `Mount Tacoma´tulput ovat vaan lisääntyneet, kun monessa kohtaa vanhemmat sipulit näyttävät taantuneen.

`Estella Rijnveld´

`Orca´

 Kerratut tulppaanikaunottaret eivät jää huomiotta! Värit vaihtuvat yksilöstä toiseen. Monen mieleen liiankin räikeitä, mutta minä kyllä pidän näistä röyhelöistä!

 

 Muistelen viime vuonna yhden punaisena leimuavan tulppaanin menneen vahingossa sinivalkoiseen Suomi100 -penkkiin. Nyt niitä onkin ilmestynyt snne peräti 3! No saahan Suomessa vierailijoitakin joskus olla:)

On kyllä pakko laittaa kuva puutarhahuoneen laattapolun vieressä kasvavasta kevätöveristä! Kun polun varren istutuksia oli vielä kovin vähän, siirsin muualta vuohenjuurta täytteeksi ja sekaan perinteisiä punaisia tulppaaneja. Nyt näyttää jo minunkin makuuni liian värikkäältä, mutta toisaalta tuo toinen piha on vanha, sinne sopii perinteet:)

Siellä täällä nousee tulppaaneja, mutta hyvin nopeasti niiden kukinta taantuu ja seuraavana vuonna voi kymmenen istutetun joukosta nousta enää vain yksi.

Entäpä sitten narsissit! Suomi 100 -penkin valkoiset`Ice King´ kaunottaret ovat niin painavia. että tuuli ja sade katkaisevat hennon varren helposti. Onneksi on ollut näitä poutapäiviä, niin ihailun kohteet ovat pysyneet pystyssä.

`Delnashaugh´

`Golden Ducat´

Päätypihan penkissä kukkivat varsin harvalukuisina narsissikaunottaret `Delnashaugh´ja `Golden Dugat´. Ihania!

Kukkapenkeissä alkaa nyt olla enemmin väriä ja vihreää kuin pelkkää multaa. Mutta nurmikko sen sijaan kasvaa vauhdilla ja kun toissailtana kuvailin, oli nurmikko vielä ajamatta. Pihan puolella siis näyttää tältä...

...mutta päädyssä onkin eri näköistä. Viime postauksessa kerroin poistettavista kurtturuusuista ja pihalla harmia tuottavasta kuusenrotjakkeesta. Siinä se nyt on, klapeina pinossa! Miehellä on vanha tuttu, joka nyt eläkkeellä ollessaan tekee puiden kaatoja toiminimellä. Kokeiltiin, jospa hän joutaisi paikalle. Maanantaina oli iltaan mennessä puu pölleinä ja havut kaatopaikalla. Tiistai-iltana oli halkopino pystyssä. Uskotteko, että olen onnellinen! Vaikka päädyssä näyttääkin nyt ankealta, tuossahan ei siis nurmikko ole iässään kasvanut, niin nyt siihen voi istuttaa aidanteen ja valoa tuli hetkessä lisää.

Ja sitten, odottamani aika, lemmikkien kukinta, sekin on nyt parhaimmillaan! Parasta on, kun ensimmäiset kukat ovat avautuneet, mutta osa on vielä nupuissaan. Varret ovat lyhyet ja kasvu tiivistä. Nyt nautitaan tästä sinisestä hetkestä, näiden lämpötilojen myötä se on pian ohi!

 

Onnea kaikille koulunsa päättäville ja valmistuville, nyt koittaa kesä ja on juhlan paikka!

Juurakko kerrallaan!

Vilpoinen kevät ei ole kiva, kesäkuu jo häämöttää nurkilla ja taimet huutavat pääsyä maahan ja kasvihuoneeseen. Silti on vaan maltettava ja odotettava... Alkuviikolla yöpakkasia oli useampi aste ja taas iski pelko jo nousseiden kasvien puolesta. Taitavat tottua näihin keleihin, sillä edes palloesikot, pikkusydämet ja hyasintit eivät olleet moksiskaan, vaikka kuura painoi harteita joka aamu!

Kun ei taimien istutukset ole vielä ajankohtaisia, on puutarhassa muunlaistakin puuhaa ;(

Kun aikansa pähkäilee, ei auta muu kuin ottaa `härkää sarvista` ja aloittaa urakka lainsuojattomien poistamiseksi. Tässä tapauksessa kurtturuusuaidanteen hävittäminen. Jotta eivät vie vankilaan, on tässä kylmässä keväässä sopiva hetki iskeä lapio maahan ja ryhtyä hommiin. 

 

Viime kesänä pihapiirissäni vieraili Liikkuvien marttojen joukko mukanaan hortonomiopiskeija Jenni. Hän oli kertomassa vieraslajeista ja tuohon postaukseen pääset tästä. Viimeistään tuon käynnin jälkeen tuli päätös, että muutoin kaunis ja suojaava aidanne - joka on istutettu kolmekymmentä vuotta sitten, edellisen omistajan toimesta, on nyt pakko vaihtaa johonkin toiseen. Torstai-ilta meni, kun leikkasin piikkisiä oksia, kaivelin juurakoita ja esiin tulevia kiviä ja vanhoja maatuneita puiden kantoja. Kuitenkin kolmannes aidasta on nyt pois. Eiköhän tästä selvitä määräaikaan mennessä:)

 

Vielä en ole keksinyt, mitä tuohon laittaisin. Osan aitaa olen poistanut jo aiemmin ja siinä kasvaa nyt tuijia ja erilaisia angervoja. On kaunista, kun angervot kukkivat, mutta muuten en oikein pidä näkymästä. Etupihan aidanne on norjanangervoa, voisin istuttaa samanlaisen myös tähän. Mutta murheena on myös valtava kuusi, jonka niin mieluusti myös poistaisin. Se varjostaa ja juuret imevät voimaa muilta kasveilta. Urakka vaan on melkoinen, pitäisi ehkä ilmoittaa kunnalle ja siten vielä löytää kaataja. Ja kesällä olisi niin paljon muutakin puuhaa, kun siivota kuusen oksia ja neulasia. Mutta sittenkin haluaisin sen pois!

 

  Pihamaalla vihertää, mutta kukkia ei vielä kovin runsaasti ole. Hyasintit ovat yllättäneet iloisesti. Kukkivat pitkään ja pysyvät tanakasti pystyssä. Jouluksi ja pääsiäiseksi ostetut hyasintit kannattaa myös istuttaa kukinan jälkeen maahan. Vaikka eivät niin muhkeita olekaan kuin kevääksi tarkoitetut, niin onhan kukka kuitenkin kaunis.

 

`Delft Blue´

`Woodstockista´on vaikea saada kameraan sen oikeaa intensiivisen lilaa väriä.

 Kylmänkukatkin aloittelevat kukkimistaan, voi suloisuus, miten ovat pehmoisia ja kauniita! Vaihdoin viime syksynä osan paikkaa ja samalla jaoin kahtia. Aika nopeasti ovat juurakot kasvaneet kokoa, eivät ole olleet minulla montakaan vuotta ja jakaminen jo onnistuu.

 

 

 Myös pikarililjat leviävät mukavaa vauhtia. Niitäkin löytää jo useammasta paikasta. Kuviot ovat hätkähdyttäviä, mutta väri häviää helposti mullan harmauteen. Tarvitsisivat joukkoon valkoisia  tai sitten jotain muuta kasvia taustalle - mitä sinulla kasvaa pikarililjojen lähettyvillä tai mitä ehdottaisit?

 

 Lipstikka ei petä! Siitäkin voisi saada kohta aidanteen:) Siirsin lipstikan muutama vuosi sitten hieman toiseen kohtaan ja jaoin juurakkoa reilusti. Mutta enhän taas raaskinut mitään poiskaan heittää, joten istuttelin juurakot pihan rajalle, metsän laitaan. Eikö mitä, jokainen juurenpalanen jatkoi omaa kasvuaan. Loppukesällä kauneus ei ole enää samaa, mutta ei ne tuolla tontin laidalla leipääkään pyydä:)

Puutarhureilla on monia ihania esikoita puutarhoissaan. omasta puutarhastani löytyvät vain keltainen luonnostakin löytyvä, lila palloesikko ja tämä vanha punainen, mummolan puutarhasta aikoinaan siirretty. Sitä saa siirrellä ja jakaa ja aina se kestää ja kukkii. Eikä näy kelpaavan jänisten ruuaksikaan:)

 

 Tulppaniaika on edessäpäin, vain tämä aikainen lajke on nauttinut kylmistä päivistä ja öistä, saanut niskaansa lunta ja väistellyt jänisten hampaita. Nimilappua en löydä mistään, vaikka viime syksynä olen sipulit istuttanut.

 

Maljakosta puheen ollen on vielä laitettava tähän muutama kuva äitienpäiväyllätyksestä. Koronan vuoksi ei lasten tapaaminekaan nyt oikein onnistunut. Lapset olivat sitten ideoineet yhteisen kukkakimpun, jonka esikoinen, lähellä asuva toi perille. Niin ihana, ihana, kukkatalo Rosariumin kimppu! Mieheltä sain upean Four season -hortensian! Miten mahtaa sen väri kesän kuluessa vaihtua!

 

 

Uudet projektit pitävät mielen virkeänä, pitkät päivät tietokoneen ja puhelimen ääressä ovat jotakin aivan muuta, mitä työni normaalioloissa on. Siksi iltojen ja viikonloppujen ulkoilu, puutarhahommat ja luontoretket ovat loistavaa vastapainoa päivän staattiselle paikallaan ololle.

Mukavaa viikonloppua ja puuhakkaita puutarhapäiviä!