Oikein hyvää alkanutta vuotta!
Tuntuu, että elämässä moni asia menee blogin pitämisen edelle, vaikka samoja asioita tänne blogiinkin postailen. Koneen ääressä istuminen taitaa olla se haastavin osa. Joulunaikaan toki on paljon muutakin puuhaa ja kotona enemmän ihmisiä, eikä puutarhakaan jaksa aina kiinnostaa.
 |
| Kevättä kohti! |
Sain kuitenkin loppuvuodesta, marraskuun pimeiden viikkojen aikana useammankin haasteen ja arvasinkin, että vastaaminen niihin venyisi. Joulu on nyt vietetty ja perusarki alkanut. On taas aikaa miettiä tulevaa kasvukautta. Mikäs sen parempaa, kuin aloittaa muistelemalla mennyttä puutarhavuotta. Sain haasteen Betweeniltä Rikkaruohoelämää -blogista, kiitos siitä. Kiitos myös Minnalle Hiidenkiven puutarhassa -blogista, joka aikoinaan on haasteen alkuun laittanut.
Vähän kyllä mietin, että vastaanko haasteeseen lainkaan, sillä viime vuosi ei ollut ihan parhaimpia. Tulossa ei siis ole mikään ilopäivitys! Kunhan kesä taas koittaa, jatkunee samat haasteet ja mieliharmit.. Mutta ylä- ja alamäkeähän tämä lienee koko elämä. Nyt siis peruutetaan puutarhavuoteen 2022 ja haastevastauksiin:
 |
| Kärhökaarien väki hoiti melko hyvin itse itsensä, ei rasittanut puutarhuria. |
1. Mitä sellaista teit puutarhassa, mitä et ole koskaan ennen kokeillut?
a. Suunnittelua / Suunnitelmissa pysymistä
b. Laiskottelua / Hullun lailla ahkerointia
c. Kasvattaa hyötykasveja / koristekasveja
d. Betonitöitä / Romutaidetta / Kierrätystä
Tähän ikään ja näihin puutarhavuosiin on tullut kokeiltua kaikenlaista, mutta ehkäpä laiskuus oli enemmin läsnä. Omaan puutarhaani en hankkinut ainuttakaan uutta kasvia ja metsäpuutarhaan siirtelin sinne sopivia omasta puutarhastani. Samalla opettelin luopumista, joka on väistämättä edessä. Yhdestä puutarhasta on luovuttava ja sehän on tuo kauimmin minulla ollut omin käsin rakennettu. Maailmantilanne, sähkötilanne, ajan rajallisuus ja ikäkin vaativat ratkaisuja, joista en pidä, mutta vaihtoehtoja on kovin vähän.
2. Pysyitkö viime talvena tekemissäsi puutarhasuunnitelmissa?
a. Tarkasti
b. Ai missä?
c. Suunnilleen kyllä
d. Hmm... *viheltelyä*... "suunnilleen"...
Talvella jo päätin, että nyt rakentelen metsäpuutarhaa matalalla budjetilla ja pihapiirit saavat odotella...
 |
| Syksyllä 2021 ostettu alekärhö Samarita Joe aloitti upean kukintansa varhain. |
3.Tuliko puutarhaasi kesän aikana uusia kasveja?
a. Ei
b. Yksi
c. Muutamia
d. Autolastillinen... eikun kaksi... eikun...
Ennemminkin sieltä lähti kasveja :D. Koko kesänä en käynyt puutarhamyymälöissä, muutamat kesäkukatkin ostin pikku taimina, suurimman osan kasvatin siemenestä tai talvetin. Metsäpuutarhan uudet kasvit siirsin siis omilta pihoiltani ja osa niistäkin on jakotaimia. Täytyy ensin varmistella, onko paikka ylipäänsä sellainen, että siellä puutarhakasvit viihtyvät. Syksyllä kävin Hankkijan loppualessa ja sieltä ostin muutaman perennan, jotka odottavat lopullista istuttamista valepenkissä. Joukossa mm. tähtimagnolia, jonka kestävyys on arvoitus, mutta eipä hintakaan päätä huimannut :)
4. Menetitkö kasveja?
a. En. Kasvatan vain luotettavia kasveja ja varjelen niitä suurimpina aarteinani.
b. Joskus tulee talvituhoja, joskus kesätuhoja. Joka vuosi vähintään yksi kasveista toteaa viihtyvänsä paremmin jonkun toisen puutarhassa. Suurin osa kuitenkin selviää puutarhassani.
c. Olen innostunut vyöhykkeiden venytyksestä ja haluan kokeilla aina jotain uutta ja eksoottista. Tuhoja tulee väistämättä.
d. Älä edes kysy, kuinka monta!
Metsäpuutarhan uusista alppiruusun taimista muutama voi huonosti, mutta kokonaan en niitäkään vielä menettänyt. katsotaan sitten tänä keväänä, ovatko edelleen hengissä. Kesäkukkien kasvattajana olen surkea; ei tullut leikkokukkamassoja, joista olisi voinut kimppuja rakentaa, ei myöskään kuivakukkia kranssiaskarteluihin. Onneksi on niitä toisten puutarhoja, joissa kasvatetaan minulta puuttuvia.
 |
| Raivasin syksyllä tilaa, jotta sain siirrettyä jouluruusun, pensasmustikat ja muutaman angervon toiselle pihalle. |
5. Mitä sellaista haluaisit puutarhaasi, mitä et ole vielä(kään) saanut?
Nyt haluaisin vain pitää puutarhani! Ja pikkuhiljaa siirtelen säilyttämisen arvoisia toisiin paikkoihin, moneen kasviin sisältyy kuitenkin paljon tunteita ja ei niistä voi vaan luopua. Tulevaisuudessa on taas uusia haaveita, niillä mennään eteenpäin.
 |
| Tätä rehevyyttä tulee vielä ikävä! |
6. Mikä asia viime puutarhakaudelta tulee aina muistuttamaan sinua kesästä 2019?
a. Sää
b. Kukkaloisto
c. Joku muu. Mikä?
Kyllä se on tuo luopumisen päätös ja sen mukana kulkevat tunteet. Sään vaihtelut olen jo unohtanut, mökillä rakennettiin kyllä helteessä uutta katettua terassia, joka sinällään on ihana ja muistamisen arvoinen. Keskellä kesää teki tietokone tiltin ja se saatiin toimimaan vain palaamalla tehdasasetuksiin. Osa kuvista oli varmuuskopioimatta, joten mm. pioniaika on ikuistettu vain puhelimeen. Sekös myös lisäsi kesän harmia!
7. Mikä oli suurin saavutuksesi puutarhassa viime vuonna?
Nyt ei tosiaan ollut suuria saavutuksia, mutta puuhasin etenkin loppukesästä metsäpuutarhan kimpussa. Sinne on kätketty kotipihalta tuotuja perennoja, joiden kasvuun lähtöä saan jännittää tulevana kasvukautena.
8. Mikä oli paras ostoksesi/hankintasi?
Niitä ei vaan ollut, jos ei oteta lukuun isoilla aleprosenteilla tehtyjä syksyn ostoksia. Mutta parhaus selvinnee vasta tulevaisuudessa, kun nähdään, lähtevätkö kasvit kasvuun. Vanhoilla puutarhakoneilla ja kalusteilla mentiin viime kausi.
 |
| Safiirihortensian kokeilu tuotti tulosta 3. vuoden jälkeen; palkitsi muutamalla kukinnolla! |
9. Tuliko tehtyä virhehankintoja?
a. Ei, on vain erilaisia kokeiluja!
b. Ehkä...
c. Aivan liian monta!
d. Virhe? Mitä? Minullako?! Eeei suinkaan...!
Loppukesän alehankinnat ovat aina riskejä ja kokeiluja, virheet paljastuvat ehkä seuraavana vuonna. Edellisenä syksynä tein samalla tavalla alelöytöjä lähinnä metsäpuutarhaan. Niiden kasvien vointi oli pääosin hyvä ja osa suorastaan kukoisti!
10. Mikä kasvi yllätti sinut positiivisesti?
Edellisenä vuonna hankitut pensasmustikat jaksoivat heti tehdä muutaman herkkumarjan, vaikka alun perin hankin kasvit niiden hienon syysvärin vuoksi. Nyt mustikkapensaat on jo siirretty toiseen puutarhaan, joten niiden voinnista ja sadosta ei enää voi olla varma, viihtyvätkö uudessa kodissaan yhtä hyvin. Toivottavasti!
Vaikka sanoin, ettei siemenkylvöt oikein onnistuneet, niin toki joukossa oli ilonaihettakin. Vanhojen luottokasvien lisäksi koristeporkkana Dara kasvatti vahvat kukinnot, joista riitti useampaan kimppuun. Kesäleimu kukki iloisesti kaiken kesää, samoin kerratut petuniat.
11. Mikä kasvi oli suurin pettymyksesi?
Kuivakukkien kanssa kävi tosi heikosti, osa oli esikasvatettuja, osan kylvin suoraan kasvilavaan. Mutta ehkäpä kastelu oli epätasaista tai ei vaan aika riittänyt. Daaliatkin olivat pienoinen pettymys, ostin kevättalvella muutaman uuden juurakonkin, mutta kaikkiaan kukinta oli normaalia heikompaa. Aiemmin olisin harmitellut kovasti, nyt en tuota jaksanut kummemmin murehtia.
12. Mihin käytit suurimman osan puutarhabudjetistasi?
a. Kasveihin
b. Kiviin / Kiveyksiin
c. Pihan rakenteisiin, perustuksiin, toimintoihin...
d. Puutarhamatkailuun
Multakuormaan, jotta sain siirrettäville kasveille kasvualustaa. 14 kuutiota on valmiina ensi kevääksi, ainoastaan istutusalueet puuttuvat - siis ihan pieni, mitätön pulma! :-D
 |
| Hyvästelenkö jo ensi kesänä Flammentanzin? |
13. Mitä opit?
Ehkä sietämään muutosta, opettelen edelleen luopumista... Kysehän ei ole pelkästään puutarhasta.
 |
| Uusi puutarhavuosi siintää jo mielessä! |
14. Odotatko tulevaa/alkanutta kasvukautta...
a. Suurin suunnitelmin?
b. Kunnianhimoisin odotuksin?
c. Kauhunsekaisin tuntein?
d. Into pinkeänä ja sormet syyhyten?
Jossain määrin kauhua ja kysymysmerkkejä, epätietoisuutta ja ärtyisyyttä, jos muutto on piankin edessä. Mutta onhan minulla niitä muita pihoja ja puutarhoja, joissa sitten ollaan enemmän into pinkeänä ja suurin suunnitelmin - toivottavasti!
 |
| Rhapsody in Blue |
Mietin tässä vastauksia kerrattuani, että julkaisenko sittenkään tätä, koska ei ole minun tapaistani kirjoittaa ja kertoa murheistani. Edelleen saan kaivaa ja kuopsuttaa, kitkeä ja kastella ja nauttia puutarhassa puhailuista, miksi edes murehdin!? Meillä kaikilla on omat taakkamme, mutta on mukavampi lueskella iloisia tapahtumia ja onnistumisia. Toisaalta ei aina vaan voi onnistua, senkin kertominen voi auttaa, kun jakaa harmituksensa muiden kanssa. Niinpä tässä tämä "Haaveet kaatuu - puutarhavuosikatsaus".
Haasteen säännöt:
1. Kerro, keneltä sait haasteen.
2. Kerro haasteen aloittaja (Minna Hiidenkiven puutarhassa -blogista).
3. Haasta muutama blogiystäväsi mukaan.
Tämä haaste on kierrellyt koko loppuvuoden ja itse kun olen ollut poissa, niin uskon, että kaikki halukkaat ovat jo haasteeseen vastanneet. Mutta tässähän tämä on edelleen otettavissa, jos et vielä ole omaa puutarhavuotta 2022 käynyt läpi.
 |
| Dara |
Tuo luopuminen on valtavan raskas asia. Eikä tieto, että elämässä kaikki on pysymätöntä varmasti lohduta yhtään. Rakentamaansa puutarhaan ja kotiin on luonut sellaisen suhteen, että se on paljon enemmän kuin kiintymys palaan maata tai rakennukseen tavaroineen. Siinä on niin paljon elettyä elämää iloineen ja suruineen. Mutta se mikä on ollut, ei katoa luopumisen myötä ja se mitä on ajatellut tulevaisuudesta, sitä ei vielä ole, joten sitäkään ei voi menettää. Vaikea prosessi, toivotan sinulle voimia siinä ja parasta lopputulosta. Olkoon elämässäsi edelleen paljon kukkia ja haaveita.
VastaaPoistaKiitos, Cheri kauniista sanoistasi! Eletty elämä kulkee mukana ja luopumisen aika tulee vastaan eri aikoina, eri tavoin. Kyllä tästä selvitään, vaikka välillä ollaan allapäin. Kukat ja haaveet ovat matkassa edelleen!
PoistaKiitos, että otit haasteen vastaan. Kiitos, että kerroit murheistasi, luopumisen vaikeudesta. Elämään kuuluu ilot ja surut, ylä- ja alamäet. Miksi niitä pitäisi peitellä tai kaunistella blogissa? Joka ei jaksa lukea tai ahdistuu toisen alakulosta, voi siirtyä iloisempiin kohteisiin.
VastaaPoistaMoni sanoiksi pukemasi asia tässä postauksessa koskettaa myös minua. Emme ole vielä luopumassa puutarhasta, mutta sellainen ajatus on yhä vahvemmin ja useammin ilmassa. Tämän vuoden globaalit kriisit vaikuttavat minuun syvästi. Niin ajatuksen kuin konkretiankin tasolla. Oleminen on muuttunut oudoksi odottamisen tilaksi, jatkuvaksi "pitäisi tehdä sitä ja tätä" -ajatteluksi. Maapallosta on yhtäkkiä tullut pannukakku, jonka laidalta putoaminen pelottaa.
Kevään ja kesän lähestyminen tuottavat iloa. Tuttu puutarhainnostus nostaa päätään, vaikka viime kesäiseen tapaan sitä joutuu varmasti välillä väkisin kannattelemaan. Vaikeista päätöksistä ja raskaista hetkistä huolimatta toivon sinun kertovan meille jatkossakin, miten puutarhaelämänne ja elämänne ylipäätään sujuu. Toivon myös selviytymistä talvesta ja rehevää kasvua kaikille kasveillesi, erityisesti niille siirretyille.
Halauksia sinulle!
Voi, kiitos, Between! Jotenkin ajattelin, että me puutarhaihmiset ymmärrämme toisiamme, pienimuotoisia luopumisia on puutarhaharrastus pullollaan. Samoin joukkomme on empaattista ja positiivisesti elämään suhtautuvaa, ja ymmärrys jonkun menetyksiin tuntuu meissä jokaisessa. Kauniit sanasi voimaanuttavat ja lohduttavat. Kevättä kohti kun mennään alkaa oma puutarhainnostus taas kasvaa siinä muiden mukana. Aika tekee tehtäväänsä ja sen verran itseäni tunnen, että kun joskus jätän puutarhani, ovat uudet haaveet matkassa ja tekemällä syntyy uusia ilonaiheita!
PoistaKiitos osallistumisesta, vaikka sitä vähän epäröitkin. Kuten Between edellä hyvin kiteytti, elämään kuuluu ilojen lisäksi myös surut eikä niitä tarvitse peitellä blogissakaan. Näin lukijana ei tullut edes mieleen ärtyä siitä, miksi muka valittaisit tai surkuttelisit kohtaloasi, vaan päällimmäisenä tunteena oli myötätunto sinua kohtaan siitä, että joudut tekemään raskaan valinnan ja luopumaan rakkaasta puutarhastasi. Moni joutuu joskus pohdiskelemaan samojen asioiden parissa ja saa varmasti postauksestasi lohtua.
VastaaPoistaToivottavasti ajatustesi kirjoittaminen auttoi sinua edes vähän. Toivon myös, että ehdit vielä pelastaa kasveja toiseen puutarhaan tai mökille, jos luovutettavan kodin puutarhassa jokin tunnearvoltaan suuri kasviaarre on. Ja erityisen isot tsempit jo siirretyille kasveille, jotta niiden kautta säilyisi palanen vanhaa puutarhaa ja sen muistoja! Pidetään peukkuja, että tänä vuonna olisi meille kaikille täydellinen kevät, kesä ja syksy, jotta puutarhoissa kasvaisi ja kukkisi oikein komeasti eivätkä tuholaiset, rikkaruohot, kuivuus, märkyys tai kylmyys vaivaisi. Onnen hetkiä tähän alkaneeseen uuteen vuoteen!
Kiitos, sinulle myötätuntoisesta vastauksestasi! Niinhän se on, että jaettu ilo on kaksinkertainen ja jaettu suru enää vain puoli surua! Kun olen lukenut teidän blogiystävieni vastauksia, on mielessä syvä kiitollisuus siitä ymmärryksestä, mitä toinen puutarhaa rakastava voi tuntea toisen ahdingosta. Kasveja jaetaan ja siirrellään tulevana kesänä, mikäli niille vain sopiva paikka löytyy ja mikäli ne eivät tee nykyistä pihaa rumaksi aukkoineen. Kun ei koskaan voi tietää, minkälaiset asukkaat pihapiiriin joskus muuttavat, niin tuntuu hurjalta vain jättää kaikki paikoilleen. Voihan olla, että seuraavat asukit poistavat jokaikisen kukkapenkin! Onneksi monet perennat suorastaan janoavat jakamista! Iloa uuteen vuoteen meille kaikille!
Poista♥
VastaaPoista<3
PoistaTuttuja ovat nuo puutarhasta luopumisen ajatukset ja ymmärrän tunnelmiasi. Itselläni se ei ole nyt juuri ajankohtaista, mutta ajatuksissa taustalla vaikuttamassa. Tartutaan hetkeen. Toivotan hyvää puutarhavuotta!
VastaaPoistaKiitos sanoistasi! Itse olen asian tiennyt tulevaksi jo useita vuosia, mutta aina siirtänyt taka-alalle ja yrittänyt olla liikoja miettimättä. Nyt on vain otettava mietintään ja alettava elää sen kanssa. Hyvää puutarhavuotta sinullekin, kyllä tästä ihana kevät vielä koittaa.
PoistaOikein hyvää alkanutta vuotta!
VastaaPoistaKiitos, samoin sinulle, kaikkea hyvää alkavaan vuoteen!
PoistaKiitos ajatustesi jakamisesta, minullekin tuli vahvasti myötätunto päällimäiseksi ja pystyn hyvin ymmärtämään moninaiset tunteet, jotka nousevat luopumisen ajatuksesta. Luopuminen kodista ja puutarhasta on iso juttu, vaikka toki hyvin ymmärrettävä päätös järjellä ajatellen. Minulla saattaa olla sama tilanne jossain vaiheessa, ei koskaan tiedä, miten pian tilanteet elämässä saattavat muuttua.
VastaaPoistaOikein hyvää alkanutta uutta vuotta sinulle, olkoon se kaikesta huolimatta onnellinen ja antoisa!
Kiitos, Päivi, tämä on tätä elämän kirjoa, asioita, joita ei voi väistää ja aina ei edes ennakoida. Ikä, terveys, elämäntilanteet, joskus ne muuttuvat niin nopeasti ja radikaalisti, että on toimittava nopeasti. Minulla on ollut aikaa, mutta olen vältellyt asiaa jo jonkin aikaa ja pian olen pakon edessä. Mutta teidän puutarhaystävien myötätuntoiset kommentit antavat selvästi voimaa kohdata tulevat haasteet. Ilo uudesta kasvukaudesta ja tulevasta keväästä kulkee minunkin mukanani ja ihan pienistä en yleensä lannistu. Hyvää ja antoisaa vuotta myös sinulle!
PoistaRakkaudella vaalitusta puutarhasta ja kodista sekä kaikesta niihin liittyvistä asioista on varmasti todella vaikea luopua. Onneksi sinulla on kuitenkin odottamassa toinen puutarha, joissa voit toteuttaa sinulle tärkeää puutarhanhoitoa.
VastaaPoistaKiitos, Kruunuvuokko, niinhän se on, koti ja se, mitä sen eteen olet rakentanut, ovat meille usein elintärkeitä ja niistä luopuminen tekee kipeää. Kun asia minun kohdallani on sellainen, että sitä on voinut jo etukäteen valmistella ja suunnitella, ei luopuminen tule yhtäkkiä ja monen kohdan siitä voi yrittää kääntää parhain päin. Katsotaan nyt, minkälaisen lopputuloksen joskus saankaan aikaan. Puutarhat eivät todellakaan lopu ja kädet saan upottaa multaan ensi kesänkin :)
PoistaLuopuminen on aina vaikeaa ja haaveiden kaatuminen. Kodista ja puutarhasta tulee vuosien mittaan rakkaita. Ehkä muutos antaa vielä joskus tilaa uusille haaveille ja mahdollisuuksille?
VastaaPoistaKiitos, Katja! Rakkaista asioista luopuminen sattuu, mutta muutos on aina uusi mahdollisuus. Utelias luonne ja innostuva mieli luovat helposti uusia haaveita, ehkäpä tässäkin vielä käy niin <3
Poista