tiistai 27. syyskuuta 2022

Metsäpuutarhassa kaikki hyvin

 Viikonloppuna piipahdimme mökillä, syyspuuhissa ja kauniista säästä nauttien. Kuten aina, tein nytkin heti pienen metsäkierroksen ja kävin tervehtimässä metsäpuutarhan kasveja. Nyt minua tervehtivätkin ensimmäisinä talitiaiset, kuin odottaen mökkiväen paluuta. Iloinen mielihän siitä syntyi, kun oksistossa alkoi kuulua tuttu piipitys ja mökkilinnut lentelivät lähipuissa. Ilo syntyi myös metsäpuutarhaa katsellessa, sillä kuin ihmeen kaupalla kaikki viime syksynä istutetut kasvit ovat edelleenkin hengissä ja useimmat suorastaan kukoistavat!



Vehreät lehdet kuuluvat sormustinkukkien ruusukkeille, joita kylvin viime syksynä siltä varalta, että muista istutetuista ei enää keväällä olisi mitään jäljellä. Mitä vielä, myyrät, jänikset ja peurat ovat antaneet kasvien olla rauhassa. Tai ainakin melkein, sillä oli joku käynyt ihan lähiaikoina napsaisemassa jouluruusujen lehtiä poikki, syömättä niitä kuitenkaan. Olen vienyt mökkipuutarhaan pieniä jouluruusujen siementaimia useampaan kohtaan ja nyt näitä katkottuja löytyi kolmesta eri paikasta. Mutta siis sormustinkukkia on tulossa ensi vuonna reilusti! Eivät ne nyt juuri metsäkasveja ole, mutta tällä hetkellä ne suojaavat mukavasti mm. pieniä alppiruusuja. Ehkäpä niitä keväällä on vähennettävä, jotta varsinaiset metsäpuutarhan kasvit pääsevät paremmin jatkamaan kasvuaan.



Joka kerran mökille mennessämme olen vienyt kotipuutarhasta joitakin jakotaimia kokeiltavaksi, mahtaisivatko ne menestyä myös metsämaassa. Uusia kasveja olen hankkinut tänä vuonna vain yhden, puutarhamyymälän -30% alesta vihreä-valkoisen suikerosorvarinpensaan. Täysin heräteostos! Ei aavistustakaan, pärjääkö se tuolla metsän keskellä, mutta väritys sopi niin hyvin varjoisaan ympäristöön, niin olihan se kokeiltava. Suikerosorvarinpensaan takana näkyy mökillä jo vuosia kasvaneen Catawbiense Grandiflorum -alppiruusun juurtunut sivuverso. Sen luulisi ainakin pärjäävän, kun emokasvikin on selvinnyt jo parikymmentä vuotta. Alppiruusuakin kauempana pilkottavat kotipuutarhasta siirretyt verikurjenpolvi ja suloinen Dennstaedia willfordii - saniainen.  




Sormustinkukkapehkojen takana on toisaalta metsästä siirretty revontuliatsalea, joka ei ole juurikaan entisellä paikallaan kukkinut. Siihen osuvat kylmät kevättuulet, ja nuput tuntuvat kuivuvan joka kesä ennen kuin ne avautuvat. Nyt pensaalle tuli muutenkin hankala tilanne pihan terassirakennuksen vuoksi ja päätin siirtää koko kasvin toisaalle. Kasvi hajosikin kahdeksi omaksi taimekseen, joten sain samalla kahteen paikkaan uuden kasvin!. Kolmas samanlainen loistava oranssi revontuliatsalea kasvaa ja kukki kesällä hienosti toisaalla mökkipuutarhassa.




Tuoksumatara on ottanut paikkansa, samoin tuoksuorvokki. Takana pilkottaa sekä taponlehti että yksi monista kuunliljoista. Erilaisia kurjenpolvia siirtelin loppukesästä, jää nähtäväksi, kuinka moni niistä jatkaa ensi vuonna kasvuaan. Helposti tuntuvat ainakin kotipihalla kasvavan. Sinivuokkoja metsäpuutarhassa on myös useammassa kohdassa, sillä viitisenkymmentä vuotta sitten mökille tuotu sinivuokon taimi on levinnyt laajasti ja on mielestäni yksi ihanimmista luonnonvaraisista kasveista. Saavat vapaasti levitä myös tälle alueelle. Sen sijaan valkovuokkoja ja kieloja rajoitan, koska niiden maanalaiset versot levittäytyvät salakavalasti ja vievät varmasti elintilaa muilta kasveilta. Toisissa kohdissa tonttia niillä on aivan riittävästi tilaa levitä!



Hyvin ovat viihtyneet myös kotoa siirretyt rönsytiarella  (kuvassa), varjohiippa ja tarhakellukka.





Mustikkamaan ruskaa




Syksy inspiroi nauttimaan upeista väreistä ja samalla pääsin hyödyntämään tontilta löytyneitä ruosteisia purkkeja; niin sopivan värisiä syysasetelmiin!




Komea oli myös lauantaiaamun sää; aurinko kultasi vastarannan puut upeasti, kuva ei sitä yhtä hienosti kykene toistamaan. Sää oli tyyni ja kaiken päivää kuului hanhien kaakatus, kun niitä lensi suurina auroina etelää kohti. Joukkoon mahtui myös kurkiaura, joka keskusteli kovin äänekkäästi matkatessaan järven poikki. Välillä on mukava leikitellä ajatuksilla, mitähän  mahtavat jutella :)




Jos olet uusi lukija, ja kertauksena muillekin, niin kerronpa lyhyesti, että metsäpuutarha sai alkunsa, kun hankimme mökin viereisen hylätyn mökkitontin itsellemme. Ajatuksena oli, että oma rauha on varmempi, kun pienehkön mökkitontin naapuriin ei kukaan muuttaisi. Rakennukset olivat purkukuntoisia, eikä meillä nyt ollut edes aikeita alkaa uutta mökkiä rakentamaan, mutta minähän näin mahdollisuuden tontin raivaamisesta ja samalla voisi jotakin istuttaakin tuolle metsäiselle tontille! Aluksi siivosin suuren kiven ympäristön, johon olikin uponnut edellisen omistajan hautaamat jätteet, siis aivan kaikenlaiset! Siitä sai alkunsa metsäpuutarha. Tontilla on runsaasti suuria kiviä ja vanhoja maatuvia kantoja, joten nyt loppukesästä siistin toisen suuren kiven ympäristön. Tämä paikka on keväällä hyvin märkä, joten siihen pääsivät sekä kullero New Moon että ihan tavallinen keltakullero. Kotipuutarhasta toin preeriamesiangervoa, kun siellä viihtyivät vähän huonosti. Laiton kyseiseen penkkiin myös kotipihalta valkoalpia, kun kuvittelin sen olevan ranta-alpin sukulainen. En kyllä yhtään tiedä, mahtaako viihtyä noin kosteassa paikassa :)  Kiven takaosaan toin myös kotipuutarhasta muutaman varjoliljan sipulin ja kalliokielon juurakon. Kaikkea pitää kokeilla, kun on valmista materiaalia! Ihan kaikki eivät olleet vielä kuvanottohetkellä päässeet paikoilleen.




Tein mökin seinälle kranssin ja siihenkin toin kotoa tarvikkeita. Syyshortensiat edelleen tuottavat huippukaunista kranssimatskua ja pihlajanmarjojen puuttuessa punalehtiruusun kiulukat sopivat hyvin syyskranssiin. 




Mukavaa viikon jatkoa!


14 kommenttia:

  1. Varmasti kiva tuollainen metsäpuutarha, jonka eri osissa voi testailla kasvien viihtyvyyttä.
    Kaunis syksyinen kranssi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun siellä viettää niin suuren osan kesästä, ei voi olla käyttämättä tilaisuutta hyväkseen :)

      Poista
  2. Oli kiva nähdä uudet kuvat metsäpuutarhasta, muistan, miten raivasit aluetta ja istutit sinne kasveja. Näyttää oikein hyvältä. Hienoa, että kaikki istuttamasi kasvit ovat hengissä ja varmasti kasvavat nyt hyvällä vauhdilla ensin juurruttaan kunnolla.
    Ihana kranssi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yllättävän hyvin ovat kasvit kestäneet myyrien kaivelun, kuumat ja kuivat jaksot ja uuden maaperän. Varovaisesti arvelin, että joku sentään selviää, mutta että kaikki, niin onhan se ihme! Toki edelleen taimet ovat pieniä ja aina voi tulla yllätyksiä, vaikka peurojen muodossa. Mutta nyt iloitaan näistä!

      Poista
  3. Kivaa kokeilla juurikin kasveja kun niitä on omasta takaa mistä ottaa. Hyvältä näyttää ja varmasti vielä paranee voi olla jännän näköinen kun sormustinkukat alkaa kukkia. Kaunis ruska väri mustikassa. Hieno kranssi pitäisi minunkin joku saada aikaiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ostelin joitakin taimia viime vuonna, kun puutarha oli alussaan, mutta nyt olen vain siirrellyt kotoa ja odottelen viihtyvyystuloksia. Sormustinkukkien kukintaa itsekin odotan, se saattaa näyttää niin epätodelliselta, että nyhdän kasvit saman tien pois, mutta en malta olla kokeilematta .)

      Poista
  4. Ihanaa sormustinkukkien kukintaa ensi kesänä luvassa! Kaunis kranssi! Saniaiset ovat niin kauniita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiinnolla odotan, miltä näyttää metsäpuutarha tulevana kesänä - erikoiselta, veikkaan :)

      Poista
  5. Metsäpuutarhassa on tapahtunut selvää edistymistä sitten viime esittelyn. Näyttää mukavan luonnolliselta ja paranee vain koko ajan. Hyvä, että kasvit ovat viihtyneet ja mikseivät viihtyisi; antaahan puusto kuitenkin suojaa auringolta ja tuulelta. Jospa revontuliatsaleatkin viihtyisivät siellä. Sormustinkukka voi olla aika veikeä näky metsäpuutarhassa, mutta miksei se voisi toimiakin.
    Olet kyllä mestari löytämään ja käyttämään aineksia kransseihin. Taaskin on niin hieno taidonnäyte seinää koristamassa.
    Mukavaa viikon jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Metsäpuutarha on varsin pienimuotoinen kokeilu, mutta katsotaan nyt, miten se selättää luonnon omat kasvit ja asettuu ympäröivään luontoon. Kiitos, kranssimateriaalia löytyy vain kokeilemalla. Luonnontaide ei välttämättä kauaa kestä, mutta siinä lieneekin tärkeintä luovuus ja tekemisen ilo :) Hyvää viikonloppua!

      Poista
  6. Mukavaa kun on "uutta" maata, johon voi rakentaa kaunista metsäpuutarhaa!

    VastaaPoista
  7. Blogissani on sinulle haaste: http://vaaleanvihrea.blogspot.com/2022/10/kuusi-kuvaa-kesasta.html

    VastaaPoista
  8. Voi miten ihanat puitteet metsäpuutarhalle joka on jo nyt todella viehättävä. Myös tuo kranssi niin kaunis😍

    VastaaPoista