tiistai 18. toukokuuta 2021

"Hengissä!", sanoi Katsura

 

Kolmesta keltakoiranhampaasta nousi kaksi, ihan kiva!


Kun lähtee riskinoton tielle, saa joka kevät ilon seasta poimia harmin kyyneleitä, jos jokin kasvi ei enää osoitakaan elon merkkejä. Toissa syksynä tein ostosretken kasvukauden loppumetreillä, ja aika monta kasvia istuttelin penkkeihin pelonsekaisin tuntein, että miten niille mahtaa käydä. No viime keväänä niistä jo kirjoittelinkin ja nyt oli monelle menossa toinen talvi. Varsin erilainen kuin edellinen; pakkasta oli reilusti ja pitkään, lunta niskassa runsaasti ja keväällä äkillinen lämmin kesäkeli, kunnes taas vaivuttiin arktiseen kevääseen. On siinä kasveilla kestämistä!

 

Peikonpähkinä

 Nenä kiinni maassa ja silmuissa sitä on siis kuljettu viimeiset viikot, todeten ilolla, että aika moni sieltä taas vilkuttaa; "täältä tullaan, hengissä ollaan!" Peikonpähkinä ja höyhenpensas, syksyllä ostetut uudet ruusut, kuten myös edellisvuotiset, kaikissa näkyy alkuja! Magnolia ei kovin reippaalta näytä (ei se ollut sitä alun alkuunkaan), mutta elonmerkkejä silti!

 

"Hengissä!" sanoi Katsura, kun talvesta selvisi!

Katsura on ollut toivehankinta ja sitten kun sen ostin, se oli puutarhamyymälän nurkkaan pistetty, pieni ja reppana taimi. Mutta niin vaan maasta pieni ponnistaa ja uudet punaiset hiirenkorvat pilkistävät joka oksasta!  

 

Sinivaleunikon karvaiset korvat

 

`Victoriana Gold Lace Black´

 

Sinivaleunikko, tuo monien toiveiden kohde, satumaisen sinisenä kukkiva kaunotar, nousee kolmesta paikkaa puutarhaa ja niin, niin terhakkaasti kohottelee karvaisia korviaan. Siitä iloitsen! Samoin olen mielissäni, että viime syksynä Mustilan taimipäiviltä ostamani kevätesikko `Victoriana Gold Lace Black´ on noussut uuteen kevääseen ja aloittelee kukintaansa. Pirteä, sellainen retrotyyppi!

 

Jättikarhunputki `Angelica Gigas´


Koiranhampaat kukkivat, Himalajan jalkalehti nousee, samoin Isokarhunputki ja marhanliljat. Muutama yllärikin näyttää mullasta kapuavan, kiva nähdä, mitä sieltä nousee, kun en yhtään muista, mitä olen istuttanut! :D 

 

Sinivalkoiseen Suomi100 -penkkiin on ilmestynyt vieraita :)

No onko niitä menetyksiä, joista jo edellinen postauskin kertoi. Että aina joku kuolee, katoaa, tulee kitketyksi, niinkuin muutama vuosi sitten hankittu syyskatkero. En sellaista muistanut hankkineeni ja innoissani keväällä siivosin penkkiä, kitkin leinikkejä ja nokkosia, voikukkia ja heiniä, jotka olivat asettumassa kukkapenkkiin. Eiköhän siinä samassa siivouksessa mennyt uusin tulokaskin! Huomasin vasta myöhemmin, ettei katkeroa missään ollekaan. Nytkin pitäisi jostakin ilmestyä uusi katkero, vaan kun en muista, mihin sen istutin :D

 

Päärynäpuu aloittelee ensimmäistä kukintaansa!

On sitten yksi ison huolen paikka: Viiniköynnös! Lupaavasti kasvanut ja viime kesänä hyvän sadon antanut ` Somerset Seedles´ oli nytkin selvinnyt talvesta. Mutta eipä selvinnytkään enää niistä huhtikuun alun hellepäivistä, kun puutarhuri lähti mökille ja unohti jättää ikkunan raolleen. Kolme päivää lämpötila kipusi hellelukemiin, ja kuivatti silmut! Ja NIIN OMA MOKA!  Odottelimme, onko kasvi lainkaan hengissä, vai onko kaivettava köynnös ylös ja hankittava tilalle uusi!? Sato nyt ainakin on menetetty, niin arvelin! Amatööripuutarhurin on vain otettava puutarhalapio kauniiseen käteen, myönnettävä virheensä ja otettava niistä opikseen. Nyt on kasvia kasteltu ja ilmanvaihto kohdillaan, niin elonmerkkejäkin on havaittavissa - onneksi! Viime vuonna herkuteltiin siis viinirypäleillä, ehkä tänä kesänä päärynäpuun ensimmäisellä sadolla, ainakin nuppujen määrä lupailee hyvää!

 








Aikaiset  tulppaanit ovat jo täydessä vauhdissa, samoin narsissit avautuivat juuri pahimmoilleen kovien sateiden alle! Osa kerratuista on jo katkennut ja täytyy poimia maljakkoon. Kirjopikarililjat ovat levinneet kiitettävästi ja niitä löytyy jo useammasta paikasta puutarhaa. Sade niitäkin kohtelee kovakouraisesti :(

 

Pikkusydämet, palloesikot ja  Blue Jacket -hyasintit  nauttivat toistensa seurasta!

 

Kiirettä on pitänyt, kaikenlaista! Mökkeilykin vienyt muutaman vapaahetken, mutta se ei lainkaan ole ikävä asia, muutoin kuin, että puutarhoille ei meinaa jäädä aikaa. Kun päivät on muualla hommissa, on illoista otettava kaikki irti. Nyt on jo nurmikon leikkaukseenkin päästy! Mutta sitten ei blogiaikaa enää ole ollut lainkaan. Vaikka olisi paljon kuvattavaa, ei staattinen koneen ääressä oleminen enää työpäivän jälkeen maistu. Vaan nyt, kun on alkanut sadeviikko, yritän ehtiä lukemaan myös muiden blogeja, koska kaikkien puutarhoissa tapahtuu nyt paljon ja vauhdilla ja se tietää ihanaa katseltavaa!



 Mukavaa viikon jatkoa!


22 kommenttia:

  1. Hienoa, että katsura on herännyt hengissä. Kaikkien kasvien suhteen kevät on silkkaa jännitysnäytelmää, mutta erikoisten kasvien kohdalla niiden heräämistä odottaa ihan sydän sykkyrällä. Toivotaan, että viiniköynnöksesikin elpyy, vaikka sato tältä vuodelta jäisi saamatta. Jospa tänä vuonna päärynä saisi näytellä pääosaa.
    Mukavaa viikon jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Usein sitä harkitsee pidempään noiden erikoisempien kasvien hankintaa joten niiden selviytymstä tosiaan jännittää tavallista enemmän. Näyttää siltä, että viiniköynnös on kyllä hengissä, sadosta en mene takuuseen.

      Poista
  2. Upeaa, että katsura ja muut uudet aremmat hankinnat ovat hengissä!! Minun on pitkään tehnyt mieli katsuraa ja peikonpähkinää, mutta en ole keksinyt niille sellaista paikkaa, missä arvelisin niiden viihtyvän. Ehkä saan jossain vaiheessa sopivat olosuhteet luotua arboretumiin.
    Täytyykin käydä kurkistamassa omaa keltakoiranhammasta, josko se jo olisi avannut nuppunsa :).
    Kirettä pitää näin toukokuussa, joten koneella ei tahdo ehtiä tehdä mitään, jollei sada.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olosuhteet ovat varmsti usein se ratkaiseva lenkki, miten saada jokin kasvi viihtymään. Sinullakaan se istuttaminen ja hoito ei ole taidosta kiinni. Toivotaan, että katsura löytää joku päivä sinunkin puutarhaasi:)

      Poista
  3. Hyvä katsura!!!! Tekis kans miäli, muttei varmastikkaa täälä seleviä. Ny on ollu paksun lumipompan ansiosta harvinaasen vähä menetyksiä. Onneksi välillä näinkipäi. Siälä tulppukausi jo meneellänsä. Täälon vasta muutama auki. Kevät on nii vauhrikasta aikaa, ettei jokapaikkahan joura. Tuntuu, että koneelle viimmeeseksi. Täälon täyssarepäivä, nii ny kerkiää vähä kurkkia, mitä muille kuuluu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lumi on suojannut hyvin useimpia kasveja menneenä talvena. Eilen satoi, mutta tänään ollaankin jo saatu aurinkoa ja puutarhan tulppaanit ovat entistä enemmän auki! Poutasäällä ei oikein koneelle tahdo ehtiä:)

      Poista
  4. Kyllä pihasi on kaunis! Hienoa, että raasu katsura on hengissä ja saa varmasti teillä hyvän elämän. Sinulla on tullut suomi100-penkkiin hieman hollantilaisia kyllään (liitän oranssin aina niin vahvasti hollantiin).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos:) Katsuraa kyllä hoidellaan huolella. Hei, voisivat hyvinkin olla hollantilaisia, kiva, kun hoksasit:)Kummasti on sipuli tehnyt jakopaloja, sillä viime vuonna tuossa paikassa kukki yksi ainoa tulppaani ja unohdin sen nostaa ylös - nyt niitä on jo kokonainen rypäs! Tai sitten olen saanut väärän värisiä sipuleita, tiedä häntä, muisti pätkii...

      Poista
  5. Hienoa, että arat kasvit ovat säilyneet hengissä, erityisesti katsura.
    Kauniita ja runsaita sipulikukkamättäitä.
    Mukavaa viikon jatkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin on talvesta selvitty ja nyt saavat kevätkukkijat loistaa! Mukavaa loppuviikkoa sinullekin!

      Poista
  6. En kaivaisi viiniköynnöstä vielä pois, se saattaa kasvattaa juuresta uutta versoa. Sama esikko loistaa täälläkin, ostin sen nimellä Victoriana Black Lace, esikosta on montaa eri nimeä käytössä. Omasta katsurastani en ole vielä varma, alaosassa on muutama lehti mutta yläosa saattaa olla menetetty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viiniköynös on hengissä, joten seuraillaan nyt, tuleeko minkälaista vihreyttä varsiin. Toivotaan, että sinunkin katsurasi on talvesta selvinnyt!

      Poista
  7. Hurraa-huuto talvesta selvinneille arkajaloille! Toivottavasti myös viiniköynnös elpyy. Minä en ole katsurasta haaveillut, mutta sinivaleunikkoa olisi kiva kokeilla, ehkä myös tuota kippuraista peikonpähkinää. Taimistoilla on pidettävä aina silmät auki, jos löytyy jotain erikoisuuksia halvalla.
    Mahdatkohan muistaa noille kirjopikarililjoja ennen oleville kerrannaisille narsisseille lajikenimeä? Kerrassaan ihania hörhelöitä ovat. Viimeisessä kuvassa on ihanat loppukevään tunnelmat, melkeinpä jo alkukesää.
    Mukavaa loppuviikkoa!

    VastaaPoista
  8. Ilolla tervehdimme kaikkia keväällä ilmestyviä, mutta eritoten niitä, jotka uhmaavat kasvuvyöhykkeitä! Sinivaleunikko tuntuu nyt viihtyvän, on selvästi kasvattanut kokoaan ja viime syksynä olin istuttanut kolmannenkin, joka myös näyttää aloittavan kasvunsa. Kaikenlaisia valkokirjavia narsissien lajikekuvia on tallessa, vaan eipä tätä, harmi!

    VastaaPoista
  9. Onneksi suurin osa kasveista on sitkeitä selviytyjiä, vaikka täälläkin välillä vyöhykerajoja koetellaan:)
    Koneella on tosiaan ehtinyt istua vähemmän, kaikki vapaa-aika on haahuiltava pihalla ja ihasteltava kukkia! Meillä on satanut tällä viikolla aika reilusti, parina päivänä melkein 50mm yhteensä ja taas sataa, vissiin koko päivän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomen talviin ovat monet kasvit sopeutuneet ja suotuisat kasvuolot auttavat kasvuunlähtöä. Eli kannattaa aina kokeilla, niinkuin puutarhaväki tekeekin:)

      Poista
  10. Kaunista kukintaa! Tuo on niin totta -nyt päivässä tunnit riitä puutarhanhoitoon ja ihailuun ja vielä bloggaamiseen ja koneella istuminen rasittuneella selällä on tuskaa. Mutta ihana on näitä postauksia silti lukea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun sattuu tällaisia sadepäiviä kuin tänään, on hyvää aikaa lueskella ja katsella toinen toistaan ihanampia ja mielenkiintoisia blogeja. Uutta virtaahan siitä saa tuleviin puutarhapäiviin.

      Poista