Uusi maisema

 Mökkiseudulla on käynnissä metsän harvennusta ja avohakkuita. Muutama viikko sitten kuulimme, että nyt ovat järven lähettyvillä olevat maisemat muuttuneet melkoisesti. Kun lauantaina piipahdimme mökillä, oli tunne, että olemme tulleet väärälle tielle: ei tämä voi olla se sama paikka, missä ennen kasvoi korkea kuusimetsä, allaan upea sammalmatto!

 

 Metsikkö kahden puolen tietä on ollut joskus hieman pelottavakin, valoa puiden alle ei ole paljon riittänyt ja aamuaurinko on saanut kiivetä jonkin aikaa, ennen kuin on puiden latvojen takaa paistanut. Mutta upea sammal on vuosien saatossa kasvanut vanhojen kivien, kantojen ja mättäiden päälle, vain eläinten ja meidän muutaman marjastajan askeleet ovat muodostaneet pieniä polkuja metsän poikki. Nyt ovat metsäkoneiden raskaat pyörät rikkoneet kaiken pinnan ja sammaleista on jäljellä vain muistot.

 

 

Yritän ymmärtää metsänomistajaa. Tuossa vanhassa kuusikossa oli jo kymmeniä vuosia aiemmin tehty harvennusta ja nyt nuo liki kahdenksankymmentä vuotta vanhat puut olivat jo osittain huonokuntoisia tai ainakin talouspuun arvoa ajatellen syytä kaataa. Koska metsikössä ei ollut aluskasvillisuutta, oli avohakkuu varmaankin ainoa vaihtoehto. Tilalle istutetaan uudet taimet, vaan siitä sadosta ei ehdi sama sukupolvi nauttimaan. Mutta se on elinkeino, en halua syyllistää, vaikka maiseman karuus nyt harmittaakin. 

 

 

 

Kun puhutaan metsän virkistyskäytöstä ja sen voimaannuttavasta vaikutuksesta ihmisen kehoon, allekirjoitan jokaisen sanan. Olen koko ikäni viihtynyt metsässä, oli sitten mikä vuodenaika tahansa. Vaikka kotipaikkakunnallamme on paljon sekä luonnonmetsää että kunnostettuja luontopolkuja, on mökin lähettyvillä kuitenkin ne metsät, joissa eniten on tullut liikuttua. Jo lapsuudessa olin mukana marjamatkoilla vanhempieni kanssa ja vuosien saatossa metsässä liikkumisesta on tullut olennainen osa elämääni.

 

 

Onneksi hakkuun reunan jälkeen jatkuu palanen tuota ihanaa vihreää metsän pohjaa - ainakin toistaiseksi. Pääsen siis nauttimaan sen kauneudesta ja mielen hyvinvointia lisäävästä vaikutuksesta. Olen täysin vakuuttunut siitä, että metsässä liikkuminen lisää henkistä hyvinvointia, laskee stressitasoa ja parantaa kehon immunipuolustusta, aivan kuten puutarhassa puuhailukin. Ja tästähän on jo runsaasti tutkittua tietoakin. 

 

 

Kuinka sattuikaan tähän samaan syksyyn, että löysin Sirpa Arvosen kirjan Metsämieli, luonnollinen menetelmä mielentaitoihin ( Metsäkustannus Oy, 2014). Kirjassa puhutaan juurikin luonnon ja metsän terveysvaikutuksista, stressitason laskusta, elimistön puolustusmekanismien vahvistumisesta ja positiivisten tunteiden lisääntymisestä. Kirja kannustaa hakemaan voimavaroja metsästä ja se kertoo Metsämieli -menetelmästä, joka pienillä, mielenkiintosilla harjoituksilla "kannustaa tutkimaan, kokeilemaan ja oppimaan mielentaitoja luonnon hyvinvointivaikutuksia hyödyntäen."

Aamuaurinko nousee suuren kuusikon takaa, nyt mökin varhaisaamut lienevät aurinkoisempia ja muutenkin saamme valoa enemmän. Jokainen hakkuualue  on tuottanut muutaman vuoden jälkeen herkullisen metsävadelma-apajan, niin uskon nytkin käyvän. Oi, miten ihana ajatus, kun voi vain piipahtaa keräämässä päivän marjat muutaman askeleen päässä mökkipihalta. Tässä siis noita positiivisia ajatuksia tuosta luonnon muutoksesta. Ja näin joulun alla saan luvan kanssa käydä hakemassa hakkuulta havuja kransseihini ja muihin joulukoristeluihin. Myöhemmin nekin niputetaan energiakäyttöön.

Sammalikossa on asustanut pienten hyönteisten yhdyskunnat, muurahaiset ovat jättäneet polkujaan viedessään havunneulasia pesiinsä kauemmas metsään. Korppien, tikkojen, kyyhkysten, teerien ja pikkulintujen pesimäpaikat tulevat nyt muuttumaan. Metsän ekosysteemi pakotetaan uusiin ratkaisuihin, tässä kohdassa se ei koskaan toivu entiselleen. Mutta tilalle tulee muuta, aurinkoinen, horsmien ja vadelmien täyttämä avara rinne, jossa pian viihtyvät toiset lajit. Ihminen ohjailee luonnon kiertokulkua ja minä haen metsäni uudelleen, kuljen kauemmas, kunnes taas löydän sen.

 

Verkkaiseen postaillaan, muutama kesäinen haastekin odottelee vuoroaan:)

 
Hyvää viikon jatkoa!