Harmaata -vai onko sittenkään?

 

Kanukan lehdet ovat siinä, pitkin pituuttaan täyttäneet nurmikon. Oma olo on välillä yhtä nuutunut kuin syksyn lehti; värit valahtanet kasvoilta ja olemus näyttää jotekin nuhruiselta. Mutta meillähän on tämä marraskuu, jaksaako kukaan muukaan kiinnittää huomiota valjuun ulkomuotoon, kun etsii sumuisessa hämärässä tietä eteenpäin.

No, olipas tämä synkän kuulloista pohdiskelua, ei ihan ole ominta aluetta vaipua maan rakoon ja murehtia synkkää syksyä. Yleensä odotan jo tässä vaiheessa joulua ja ensilunta. Nyt näyttää mittari + 10 astetta ja viikonloppuna pilkahteli aurinko! Pihamaa viheriöi, vaikka suurin osa puiden lehdistä onkin jo pudonnut. Mutta pensasosastolla on vielä värejä!

Tämä lienee nyt viimeinen kuva lainsuojattomista kurtturuusuistani. Poistourakka alkoi keväällä, mutta en saanut sitä aivan päätökseen tämän kesän/ syksyn aikana. Tai mistä sen tietää, kun maa on sulaa ja  keltaiset lehdet ovat pudonneet, voin ainakin leikata oksiston ja kaivaa vielä juurakkojakin ylös.

 Minulla on  - kiitos ihanien blogien - jo monta kehuttua pensasruusua odottamassa siirtoa uudeksi aidanteksi. Iso osa tuota suuren kuusen ja sitä seuranneen ruusuaidan aluetta on jo paljaana, se on saanut paksun kerroksen multaa ja uudet ruusut ovat istutettuina siinä odottamassa lopullista paikkaansa. 

Ruma kanto sai syksyn tullen kainaloihinsa lamoherukat. Olin hakemassa jotakin aivan muuta puutarhamyymälästä, kun siellä kirkkaan punaisessa syyspuvussaan loistavat herukat lumosivat minut. Väriä olen hakenut puutarhani syksyyn ja tässähän sitä on tarjolla. Katsotaan nyt, miten hyvin tuossa kuusen kannon kyljessä pärjäävät! Nyt kaikki punaiset lehdet on jo  pudonneet, eli ei niistä ole apua tähän marraskuun harmauteen.

 Tuijien kahtapuolta oli aikoinaan istutettu ruusujen tilalle idänvirpiangervoa, mutta en kerta kaikiaan pitänyt sen kasvutavasta, leviää liikaa ja levittää siementaimia ympäriinsä. Eli saivat ruusujen rinnalla lähtöpassit. Tuijia en halua poistaa, enkä myöskään päädyssä kasvavaa vuorimäntyä. Havut ovat kuitenkin kauniita ympäri vuoden ja antavat kontrastia värikkäille kasveille. Saatanpa hankkia niitä muutamn lisääkin. Tuijien edessä sekä takana on koivuangervoa, nekin saavat jäädä paikoilleen. Puolessa välissä multapenkkiä on suuri kivi, jolle ei voi mitään, mutta pidänhän minä kivistäkin:) Matalan rajalla kulkevan ojan jälkeen onkin sitten kunnan puolta ja kaikenlaista puutahan siellä kasvaa. Osan juuret ilahduttavat minunkin pihallani, osa antaa suojaa  ja osa varjostaa. Niiden kanssa elellään toistaiseksi.

Mutta tästä projektista lisää kuvia ja uusien asukkaiden esittelyjä sitten ensi kesänä, kun paikka toivottavasti näyttää paremmalta!

Puutarhassa kasvaa yksi ainoa pensasmustikka, oikeastaan sekin on saanut paikkansa kauniin syysvärin vuoksi.  Verkotin sen heti istuttamisen jälkeen, kun selvisi, että onkin jänisten herkkua.

Tummalehtinen purppuraheisiangervo `Diabolo´muuttuu syksyn edetessä upean punertavan kuparin hohtoiseksi ja sitkeästi pitää kiinni lehdistään. Koska pensas on keskeisellä paikalla pihaa, sen väri hallitsee vahvasti pihan maisemaa.

 

 Toinen pihaa hallitseva on punalehtiruusu. Kukinta ei juurikaan säväytä, mutta punaisten kiulukoiden aikaan siitä tulee pihan kaunistaja talven pakkasiin asti.

Ruusun kiulukoita laittelen aina johonkin syysasetelmaan väripilkuksi. Nyt ne pääsivät valkoisen callunan kaveriksi. Mutta tiaiset ovat lennelleet ahkerasti amppelin ympärillä, joten ovat jo saattaneet maistua niiden välipalaksi.

Hurmesilkkiheinä ja muratti jatkavat vaan kasvuaan!

Syysasetelmien teko on vähän takkuillut, kun osassa kesäkukka-asetelmia ovat vielä lankaköynnökset ja muraatit hyvissä voimissa ja rehevässä kasvussa. Pienen pakkasen vielä kestävät, mutta jos meinaa saada niistä ensi vuonnakin iloa, on ne syytä siirtää varastoon talven viettoon. Terassin pöydälle laitoin aikoja sitten ostetut callunat ja hopealangat ja  kaipasin jo kaamosvaloja!

Mutta kesäkukkaruukussa kasvanut pikkuruinen ruusu on sitkeästi uhmannut kylmiä öitä ja pinnistellyt syksyyn kaksi suloista kukkaa. Viileässä säässä kukat ovat kestäneet jo monta viikkoa ja sopivatkin mainiosti marraskuuta värittämään.

Väriä, valoa ja iloa viikkoon!