Puutarha omillaan!

Puutarhaparka! Kuka siitä huolehtii, kun puutarhuri kiitää mustikassa ja vattumetsässä, sienestää ja mökkeilee!? Vai ovatko kasvit mielissään, kun saavat rauhassa levittäytyä ja rehottaa!?

Moni asia puutarhassa on riippuvainen säistä. Mutta tällaisena kesänä, kun vettä on saatu ajoittain jopa liikaakin, kasvit pärjäävät melko vähällä hoidolla. Kärhöjä täytyy jossakin vaiheessa  tukea ja vähän jelppiä, että jaksavat kivuta yhä ylöspäin. Mm. Mantsuriankärhö on jo aiemmin sidottu tukeensa, muuten se retkottaisi rumasti alaspäin.

Liljat ovat kiitollisia kasveja! Jos istutuspaikka on sopiva, ei tarvitse muuta kuin odotella, kuinka kukkavarret kohoavat ja vihdoin avaavat kauniit kukintonsa. Toisaalta silloin kannattaisi olla kotona ihailemassa, sillä eivät liljojen kukinnot kovin kauaa pysy kauniina. Osa kaatuu myös herkästi kukinnon painaessa. Silloin tarvitaan puutarhurilta tukea!

 

 Yksi parhaimpia laiskan puutarhurin kasveja ovat tähtiputket ja jaloangervot. Ne pysyvät tanakasti pystyssä ja avautuvat ajallaan. Ovat ainakin minun suosikkejani.

 Kyllä ruusutkin pärjäävät, jos ovat ylipäänsä selvinneet talvesta. Vielä kun jaksaa huolehtia nuppujen hyvinvoinnista kirvoja vastaan, voi pian ihailla kukkivia ruusuja. Sadekesänä tosin monet kukinnot ovat ikävän vetisiä ja homehtuvat, joten niiden poistaminen parantaa paljon kukkapenkin ilmettä ja auttaa uusia nuppuja jaksamaan kasvamisessa.

Kesäkukkien viihtyminen on pitkälti kiinni paikasta ja lämmöstä sekä sateesta. Eli ei niinkään puutarhurista. Yksinkertaiset sammarit viihtyvät minun puutarhassani selkeästi paremmin kuin esim. kerratut `Strawberry Blondet´, jotka suorastaan likosivat ja katosivat kukkapenkistä. Olen nyt kasvatellut niitä kolmena kesänä ja pettynyt joka kerran. Onhan noita muitakin lajikkeita, selkeästi kestävämpiä, runsaskukkaisempia ja kuihtuneiden kukkijoiden nyppiminen vähemmän välttämätöntä.

Daaliat alkavat vasta avautua, kun pahin marjastushuuma on jo ohitse. Päinvastoin, nyt jo odottelen nuppuja, joita osassa ei vielä edes näy. Siinähän käy sitten niin, että kukinnot avautuvat hallojen kanssa samaan aikaan ja kaikki kauneus on kerralla mennyttä!

`My Love´kaktusdaalia

`Big Wow`

Pensaathan ovat puutarhurin puolella! Niitä ei keskikesällä tarvitse leikata, joten pensaiden rehevyys auttaa myös monia muita kasveja pidättämään kosteutta ja antamaan tukea, jos kasvi itsessään on rentovartinen. Monet kärhöt kukkivat pihallani ottaen tuen puusta tai pensaasta. Syyshortensiat kehittelevät kasvustojaan juuri heinäkuulla ja aloittelevat pian ihanaa kukintaansa. Kevätleikkauksen jälkeen eivät tarvitse juurikaan huomiota.

Hyötytarhassakin on jouduttu olemaan omillaan, veden tulo riippuu pitkälti siitä, miten sateet sattuvat. Toki alkukesästä kastelu oli säännöllistä, mutta hyvin voivat toistaiseksi ainakin persilja, tilli, herneet ja salaatti. Ja näköjään unikot, jotka ovat valinneet kasvupaikkansa  hyvästä maasta:)

Metsästä on kannettu yhteensä toistasataa litraa mustikoita, vadelmia ja kanttarelleja.  En todellakaan ole nurmikonleikkuuta enempää ehtinyt  viime viikkoina puutarhoista huolehtia. Napakka kanttaus heinäkuulla toki pitää pitkään penkkien ilmeen siistinä. Ensi viikolla alkavat työt ja puutarhaakin ehtii hoitaa ja ihailla taas päivittäin. Toki hienointa olisi, jos kaiken kesää jokaisen avautuvan kukkanupun pääsisi katsomaan, mutta nyt, kun on ollut muutaman päivän poissa puutarhasta, näkee suuremman muutoksen, kun avautuneista nupuista onkin muodostunut kokonaisia kukkaterttuja!

 

Ihanaa alkanutta elokuuta, nautitaan rehevästä loppukesästä!