Säiden armoilla

Huh, onpas sateinen viikko takana! Nyt olisi vähempi riittänyt jo aikaa sitten, mutta lisää pisaroita näyttäisi riittävän tulevallekin viikolle. Eilinen tuuli oli sekin omaa luokkaansa!

Yritin viime viikolla suojella kukkivia pioneitani, vaan ei siitä jatkuvilla sateilla ollut mitään apua. Päätin lopettaa Sarah Bernhardtien telttaretket ja siirtyä uusien ihailun kohteiden suuntaan. 

Pikkuapulaisen kanssa poimimme katkenneet pionit maljakkoon, ihanaa, kun joskus voi puutarhastakin keräillä kukkia mielin määrin:)

Puutarhahuoneelle johtavan polun varrella on sateista huolimatta paljon kaunista katseltavaa. Ritarinkannukset ja sormustinkukat huojuvat tuulessa, mutta ovat pysyneet kohtuullisesti pystyssä.

Köynnösruusu `New Dawn´

Ruusuista monet ovat aloittaneet ihanan kukinnan! Köynnösruusu `New Dawn´puutarhahuoneelle menevässä kaariportissa availee suloisen vaaleanpunaisia kukkiaan. Olen niin iloinen, kun kaaren molemmin puolin ruusut selvisivät talvesta, vaikkei niille ollut lumisuojaa eikä juuri muutakaan. Toisella puolen ruusun kaverina on kärhö `Rouge Gardinal´ja toisella puolen lumikärhö. Gardinalin tumman lilat, valtavat kukkaset ovat myös alkaneet avautumaan.

`Morden Blush´

Ruusuja tuossa penkissä kasvaa jo useampia, muiden kukinnot ovat hyvässä kunnossa, mutta kerratut kermanvaaleat `Morden Blush´ruusut ovat niin vettyneitä, että painuvat alaspäin. Kuvat viime viikolta, kun sade oli vasta tulossa.

Yksinkertaiset, mutta niin kauniisti värittyneet ovat  tämän ruusun kukat. Ostin ruusun viime syksynä, ehkäpä Mustilan taimipäiviltä. Vaan mikä onkaan nimi, se on kadonnut!! Voi, kun oppisi aina kirjaamaan ylös ostoksensa!  Täytyypä mennä tänä vuonna kuvan kanssa etsimään ruusukauppiasta, jos vaan muistan keneltä ostin...? Tämä huuhtoo nomeasti pisarat helmoiltaan! Olenpa iloinen sen hankinnasta!

`Honeymilk´patioruusu

Suloinen patioruusu `Honeymilk´nauttii yhteiselosta karpaattienkellojen kanssa. Sen kukkaset ovat sen verran pienet, ettei sade niitä heti paina maahan.

Austinruusu `Munstead Wood´

Austinruusu `Musteadt Wood´sähäkän aniliinisine kukintoineen olisi myös edelleen kaunis, mutta nämä muutama päivä sitten kuvatut kukinnot ovat jo sateen myötä lakastuneet.

Toisella pihallakin näyttää kauniilta - vai näyttääkö?! Voisi kuvitella sinivalkoisen istutusalueen olevan kauneimmillaan....

...Mutta näky on lohduton! Kun sade ja tuuli painoivat kasveja, katkesivat kaikki ritarinkannukset ja makaavat nyt ruusujen, salvioiden, kääpiöpeurakellojen ym. matalampien kasvien päällä sikin sokin! .

Koska ovat jollain lailla hengissä, olkoot tuossa ja poimin ne vähitellen asetelmiin.  Ehkäpä ensi kesä taas on armollisempi pioneille ja ritarinkannuksille. Minkä näille mahtaa, eihän sitä voi vieressä seisoa ja tukea ja suojata. Luonto on joskus armoton myös puutarhurille.

  

 

Haaste voi olla myös kukkien määrä; `Flammentanz´ köynnösruusu kasvaa kasvamistaan, viime talvi ei verottanut edes edellisvuotisia oksia, vaan kukkien määrä vyöryy alas seinustaa pitkin. Viime viikon sademyräkkä rasitti tätäkin ja nyt kukkien painoa on ollut pakko ehkäistä naruvirityksillä, jotka eivät ole missään nimessä kauniita.

Yhteiselo luonnoneläinten kanssa on myös korostunut tänä kesänä. Alku meni jänisjahdissa, edelleen pupu vilistää silloin tällöin puutarhassa, mutta puutarhan kasveissa ei ole hänelle maistuvia ruokia:) Orava vaanii linnunpesiä, joita onkin erityisen runsaslukuisesti. Mökkitontilla kaikki yli 20 pönttöä on ollut koko ajan käytössä, mutta tarvetta on ollut enemmän. Mustarastas on tehnyt pesänsä sekä onkivapojen päälle että kodin räystäskouruun. Joutsenperhe kävi esittelemässä viittä poikastaan, samoin sorsaemo, jolla oli matkassaan 8 poikasta ja jonka siivestä roikkui uistimenkuva! Joltakulta onkijalta lienee jäänyt koukku kiinni vesikasveihin ja sieltä sen on sorsaemo sukeltaessaan saanut siipeensä, voi surku! 

Viimeisin uhkarohkea yritys on räkättirastaalla, joka halusi poikasilleen mahdollisimman kauniin kodin ja rakensi pesänsä Flammentanzin ruusuisille oksille. Nyt yritämme mahtua kaikki ihailemaan kukkivaa köynnöstä:-D Vesisade on haastanut emon moneen kertaan, koska pesä ei ole aivan sateelta suojassa. En ole räkättiä lähtenyt kuvaamaan, sillä nopeasti se sujahtaa ruusun keskeltä hakemaan ruokaa poikasilleen.

 

 

Mutta kuten sanottu, elämäähän tämä on. Terassin suojissa, sateilta ja tuulilta turvassa  nautitaan röyhelöisistä petunioista, jotka sain siemensestä kasvatettua, ja äitienpäiväksi saaduista, jo monta vuotta ilahduttaneista runkoruusuista!

Tämän kesän alku on ollut monella tapaa haasteita täynnä. Luonnonhaasteiden lisäksi useampi remonttikohde on vienyt aikaa puutarhaharrastukselta. Toki kesäkuun helteet vetivät veden äärelle ja puutarha sai jäädä oman onnensa nojaan. Tietokonepulmatkin saivat hetkeksi mielen matalaksi. Ajan puute konkretisoitui ja blogi putosi taas ensimmäisenä listalta. Siksi postausten välit venyvät ja näistä tulee megapitkiä - lukee sitten, ken jaksaa. Nyt olisi aikaa puutarhalle, mutta sää näyttää taas kerran synkkenevän. Olisiko sittenkin pullan leipomisen hetki...?

Hyvää viikon jatkoa kaikille, sateessa tai sateesta huolimatta:)