Tervetuloa!

Kesä alkaa olla lopuillaan, kun minä vasta aloittelen puutarhablogiani. Olen ajoittain liiankin harkitseva ja asioita varmisteleva, siksi blogihaaveilu on kestänyt jo useita vuosia. Mutta yrityksen ja erehdyksen kautta kulkee monen kasvinkin kasvatus, niinpä ei auta muu kuin ottaa lapion sijasta tietokone käyttöön ja ryhtyä tuumasta toimeen.

Pikkuruinen puutarhani oli lasten leikkien temmellyskenttänä toistakymmentä vuotta. Pensaat jalkapallomaalitolppina ja joka kesä sai useampi lilja siipeensä jostakin heittovälineestä. Nyt lapset ovat jo aikuisia ja maailmalla, joten piha ja puutarha ovat minun vallassani! 

Pihanhoito on minulle kuin terapiaa; toteutan itseäni, saan fyysistä liikuntaa ja  henkinen hyvinvointi kasvaa, kun näkee ympärillään kauniita kasveja ja kättensä töiden jäljet. 

Haaveilulla on oma sijansa minun puutarhaharrastuksessani; aina voi suunnitella ja haaveilla jostakin uudesta jutusta, mitä puutarhasta vielä puuttuu. Osa toteutuu nopeasti ja omin voimin, osa vaatii pidemmän suunnittelun ja apuvoimia, ja joskus haaveet muuttuvat todeksi!

 Tässä muutama "helmi" puutarhastani tältä kesältä:

Daalioiden juurakot vievät talvisäilössä paljon tilaa, mutta palkitsevat puutarhurin lopulta iloisesti!

Tänä vuonna talvi teki tepposet monelle puutarhurille ja perenna-aarteita paleltui. Kärsivällisyys oli viisasta; maltoin odotella pitkälle, juhannuksenkin yli, etten istuttanut tyhjiin kärhöjen kohtiin uusia taimia. Kaikki sieltä nousivat ajallaan, toki monet hentoisempina, mutta hengissä!