Vielä jaksavat kukkia

Koko ajan saa pelätä, tuleeko yöllä pakkanen ja kaikki menevät kertalaakista! Minulla on tapana kylvää samettiruusuja siemenestä, koska niillä on niin helppo täyttää alkukesän kukkijoiden jättämiä tyhjeneviä kohtia. Samoin daaliat aloittavat kukintansa kun kesä on jo pitkällä. Mutta voi mikä määrä aina jää avaamattomia nuppuja, kun kylmät yöt iskevät. Hallaharsojen kanssa pyörin pitkin pimeneviä iltoja kuin aave, ja taas aamulla irroittelen pyykkipoikia harsoista, etteivät kukat jää pakettiin koko päiväksi. 

 Keväällä oli pakko kokeilla, onko tomaatin kasvattaminen todella niin helppoa, että kaivat kirsikkatomaatista siemenet ja pistät multaan. Olihan se! Taimet venyivät katonrajaan asti ja komeita terttuja sekä oransseja että punaisia kirsikkatomaatteja ja terttutomaatteja kehittyi varsiin. Mutta! Minulta puuttuu edelleen kasvihuone! Vasta muutaman ihanan, makean tomaatin olemme saaneet nauttia, muut kärvistelevät kylmässä ja eivät ehdi mitenkään kypsyä omalla paikallaan.  Otan ne pian sisälle, kypsyköön sitten ne, jotka kykenevät, ja kasvihuonehaave jatkaa vahvaa eloaan..

Komeat maksaruohot jäävät nekin usein osittain aukeamatta, vaikka ovatkin lämpimässä paikassa. Nyt näyttävät varsin komeilta!