Kevään kaipuu -haaste

 

 

Kylläpä tämä talvi on jaksanut pitää tiukasti otteessaan! Ensin pitkät paukkupakkaset ja nyt saatiin lisää lunta! Onneksi ensi viikolla jo pitäisi sää lämmetä ja aurinkokin pilkahdella, toivotaan niin! Alkoi olla jo iso huoli kasvienkin selviytymisestä, sillä ei tuota lunta täällä mitenkään metreittän ole kasvien suojana. Sitten ovat vielä lisänä nälkäiset jänikset, jotka helposti kaivavat kasvien tyven esiin pakkaslumen keskeltä. Kevään kaipuu siis suuri ja siihenhän sopii jo aikaa sitten saatu haaste, jonka Rikkaruohoelämää -blogin Between minulle laittoi. Kevättä alkaa tosiaan olla ikävä! Aikoinaan kyseisen Kevään kaipuu -haasteen on laittanut liikkeelle Puutarhahetki-blogin Tiiu ja haasteen tarkoituksena on kerätä postaukseen itselleen merkityksellisiä keväisiä kuvia. Kuvien ei ole pakko olla kukista ja puutarhasta, myös muut kevääseen liittyvät asiat ovat sallittuja.

Ensi töikseen kaipuuta pääsee lievittämän upottamalla sormet multaan ja ripottelemalla kesän haaveita kasvamaan. Joka päivä on käytävä kurkistelemassa, josko jo pieni itu mullasta pilkottaisi. Kylmät säätkö lienevät syynä, mutta jokin on hillinnyt minun taimikasvatuksiani, vaan maaliskuun lähestyessä on ollut aivan pakko kaivaa purnukat esiin, hakea täydennystä siemenvalikoimiin ja vallata keittiö multapusseilla! Ritarinkannusten taimet ovat viime keväältä, ei meillä vielä näin paljon viherrä:)

Ja kun kasvu pääsee alkuun, ei mikään pysäytä taimien ja puutarhurin hakeutumista kohti valoa ja auringon lämmittäviä säteitä! Tämän talven kovien pakkasten aikaan on ollut kovasti ikävä auringon lämpöä. Hetki aurinkoisella terassilla auringon lämmittäessä on tällaiselle vilukissalle odotettu, kaivattu olotila!

Kelloköynnökset  maaliskuussa -20.

Lievitystä kaipuuseen tuo aika, kun voi hakea pelargoniat kellarista, vaihtaa uudet mullat tai leikata kasvien varret lyhyeksi - molempia ei toki kannata tehdä samalla kertaa, siinä on liikaa kestettävää talvesta nuutuneelle pelaguulle. Mutta eipä mene kauaakaan, kun vihreä valtaa kasvin - ja keittiön!

Jättiverbenoita, heiniä, runkoruusuja, daalioita... kellari pullistelee muitakin talvetettavia kasveja kuin vain pelakuita. Niiden kasvuunlähtö aina vähän jännittää, mutta ilon määrä on suuri, kun pieni itu pilkistää jostakin kovin säälittävän näköisestä kuivasta juurakosta.

Talvetettu jättiverbena huhtikuussa 2020

Kevään odotus ei ole pelkästään kasvien kasvusta nauttimista. Omaan kevätkaipuuseeni kuuluu vahvasti paluu mökille, järven rannalle. Nytkin on kulunut muutama kuukausi, ettei siellä ole edes käyty, saatikka sitten yövytty. Jäiden lähtö tuo mukanaan vesilinnut ja kevään tuoksut. Siihen menee vielä kuukausi, parikin, mutta eipä ole koskaan jäät järviin kesäksi jääneet!

Kun mökkipihalla alkavat sinivuokot pilkottaa vielä muuten kovin värittömästä maasta, on hykerryttävän ihana tunne. Tulee aina mieleen ensimmäinen kerta, kun pääsin vanhempien kanssa Lappeenrannan Pappilanniemeen, Saimaanrannalle. Siellä metsässä luontopolun  varrella kasvoi sinisenään vuokkoja. Pienelle kukkia rakastavalle tytölle se oli sillä hetkellä unelmien täyttymys! Siksikin odotan ilolla mökkikevättä. Aikoinaan mökille istutetut sini- ja valkovuokot ovat vuosien saatossa levittäytyneet yhä laajemmalle alueelle.

 

Puutarhahuoneen kevät on odotettua aikaa; Siellä lämpö nousee mukavasti jo maaliskuun auringon paistaessa ja uuden kesän kasvukausi kutkuttelee mielessä. Keväällä on ihanaa koristella kesähuonetta ensin pääsiäisen kuosiin ja sen jälkeen voi alkaa viritellä multapetejä tomaateille. Päiväkahvit kasvarin lämmössä tuottavat hyvää mieltä, samalla voi seurailla viiniköynnöksen silmujen kasvua ja nopeasti pääsee näkemään, onko satoa syksyllä odotettavissa!

 

Kevätkukkijoiden ensimmäiset piipot eivät enää mitenkään pidättele puutarhuria pois puutarhasta! Sinne on päästävä monta kertaa päivässä...

Kevät on jo täällä, kaipuu voitettu!

 

 

Kiitos haasteesta Between ja Tiiu!

Tässä vielä haasten säännöt:

- kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti (Tiiu Puutarhahetki-blogista)

- tee postaus sinulle rakkaimpien keväisten kuvien kera

- haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan

- käy kirjoittamassa postauksesi Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarhablogin Kevään kaipuu -postauksen kommenttikenttään.

Voit osallistua haasteeseen myös Instagramissa. Merkitse kuvat silloin #keväänkaipuuhaaste ja @puutarhahetki, jotta Tiiu ne löytää.

Oikein mukavia hiihtolomia ja aurinkoisia kevättalven päiviä!

Erilainen talvi

 

 

 

 Ollaan jo puolessa välin helmikuuta, tästäkin talvesta on pian vain rippeet jäljellä! Tapahtumat ovat olleet vähissä ja elämä pyörii aika pientä ympyrää. Ei teatteria, ei konsertteja, ei messuja eikä sukujuhlia. Kovien pakkasten aikaan ei edes hiihtoladulle tohtinut lähteä, ja puutarhassa liikuskelivat vain jänikset.

 

 

 

Nyt onneksi pakkaset vähän hellittivät ja hiihtoladut ovat taas alkaneet kutsua. Vapaa-ajasta on muodostunut eräänlainen "täytä itse aikasi" -tapa. Jääaskarteluille on ollut aikaa ja ne onnistuivat pakkasilla helposti! 

Jääkukkia puutarhahuoneen ikkunassa 13.2.2021

13.2.2021

 

Arkipäivät kiitävät työntäyteisinä, sisältäen runsaastikin kohtaamisia ja riskinottoa, mutta iltaisin ja viikonloppuisin on kotona hiljaista. Sukkia, lapasia, pipoja, niitä on tullut neulottua... kaikista ei ole kuvia, ovat lähteneet läheisiä lämmittämään, mutta kun lankoja riittää, niin harrastuskin jatkuu.

 

Novitan Angervo

Novitan Kässäkoulu sukat

 

Malli Amoroso (Merja Ojanperä), tässä kaytetty ohjeesta poiketen seiska veikkaa lankana ja kuviotakin hieman muutettu.

 Sukkien mallit Novitan sukkalehdestä 2020 ja Merja Ojanperän Näyttävimmät villasukat 2017 -kirjasta. lanka Novitan 7-veljestä. Osan malleista olen tietysti omapäisesti tehnyt eri langalla kuin ohjeessa, samoin kuvissa on käytetty neulojan vapautta, myös virheiden osalta:)

 

 Nyt jos koskaan ovat ystävät kultaakin kalliimpia! Yksinäisyys lisääntyy, kun kontaktit toisiin ovat radikaalisti vähentyneet. Suuri osa meistä ymmärtää, että sääntöjä on noudatettava, niinpä ystävienkin tapaaminen on jäänyt olemattomiin. 

 
Onneksi yhteydenpitovälineitä löytyy useimmilta, jos vaikka soittaisit ja kysyisit,"Mitä kuuluu?"

Onneksi sentään jollekin voi tarjoilla ystävänpäiväkakkua <3 

 Blogiystävyys on oma lukunsa, kirjoitellaan tuiki tuntemattomien kanssa, ihaillaan heidän puutarhojaan, kysellään vinkkejä ja heitellään haasteilla. Lääkettä monenlaiseen yksinäisyyteen ja kutistuneeseen aktiiviseen elämään.

 

 

Hyvää Ystävänpäivää ja tsemppiä kaikille tähän erikoiseen aikaan! 

 

Paras ruusuni ikinä -haaste

Sain aikaa sitten, viime vuoden puolella haasteen kertoa rakkaimmasta ruusustani. Haasteen antoi Tiiu Puutarhahetki -blogista ja sen on aikanaan laittanut liikkeelle Pauliina  Kukka ja Kaali -blogista. Nyt kun  ruusut uinuvat vielä ruususten unta voin minä muistella menneen kesän ruusunkukkia. Kahdella pihallamme on erinäisiä ruusuja, mutta mikä olisi se parhain? Voiko niitä edes laittaa paremmuusjärjestykseen?

Puistoruusu `Ilon´ hankin joitakin vuosia sitten, ihan nimen johdattamana. Ensimmäinen Ilo-ruusu pääsi upouuden puutarhahuoneen vierelle symboloimaan sitä iloa, mitä uusi kasvihuone-huvimajan valmistuminen sai aikaan. Koska ruusu kukki niin kauniisti, hankin sen myös toiselle pihalle. `Ilo´voikin helposti lunastaa itselleen paikan parhaimpien joukossa!

 

 Hansaruusujakin on kaksi, tuoksu on sen juttu! Jo yksi ainoa hansaruusun kukka riittää tuomaan ihanaa tuoksua huoneeseen, ja onhan tuoksu ruusulle hyvä syy kuulua ihanimpien joukkoon. Kuva on otettu illalla, joten hansaruusun kukinto on paljon punaisempi, kuin mitä kuva kertoo.

 

 

 Valamonruusu on peräisin lapsuuden kodin pihalta, sillä on muistot ja tunnearvo. Kukinta on kaunis ja kiulukat jäävät koristamaan pitkälle telveen. Mutta se leviäminen! Karkulaisia löytyy pitkin nurmikkoa ja norjanangervoaidannetta ja siitä en pidä!

Juhannusruusu on itseoikeutettu kukkija vanhassa pihapiirissä! Kaunis, tuoksuva ja siitä ei voi olla  pitämättä, vaikka onkin järkyttävän piikkinen ja altis nuppuja tuhoaville toukille ja kärsäkkäille.

Puutarhahuoneelle vievään pitkään penkkiin on istutettu ryhmäruusuja, mm. vanha lajike `Europeana´, jonka pitkään kestävä, runsas kukinta kesäkuulta syyskuulle antaa sille pisteitä. Pidän sen tummanvihreästä, kiiltävästä lehdistöstä. Kukkavarret vaan ovat melko hennot ja kukkaterttuja täytyy tukea, etteivät painu maata vasten.

 Upea on myös köynnöskaaren kupeessa nojaileva Austinruusu `Munstead Wood´. Kukkia ei ole kovin paljon, mutta ovat sitäkin muhkeampia! Sade vaan ikävästi painaa raskaat kukinnot ja mikäli sataa pidempään, eivät runsaat kerratut kukinnot ehdi kuivua, vaan helposti lähtevät pilaantumaan.

 

 Kaarta pitkin taas kiipeilee New Dawn, suloinen vaaleanpunainen köynnösruusu. Kukinta jatkuu pitkälle syksyyn. Kuitenkin epäilen vielä tämän kestävyyttä, ruusu ei taida olla omajuurinen ja siksi en sitä parhaimmaksi nimeä, vaikka erittäin kaunis onkin.

 

 Mustilan taimipäiviltä toissa kesänä hankittu yksinkertainen, mutta niin suloinen ruusu kadotti nimensä jo ensimmäisenä talvena (siis puutarhuri hukkasi!).Salaperäinen ruusukaunotar!

 Ihastukseni on myös kauan hankintalistalla ollut kirjoapteekkarin ruusu, `Rosa Mundi´. Jos tietäisin sen viihtyvän ja kasvavan, se olisi ehkä tuo ihanin. Mutta vielä on liian aikaista ladata sille tuollaista painetta. Kilpailua sen kanssa käy Tove Jansson, joka kukki niin nopeasti, että jäi kuvakin ottamatta. Myös se on vasta toista kesää puutarhassani.

Honeymilk

Olen välillä uhkarohkea ja ostelen loppukesän alemyynneistä ruusuja, joiden talvenkestävyydestä ei aina voi olla varma. Patioruusu `Honeymilk´ja Easy Elegance -ruusu `Champagne Wishes´ovat juuri tällaisia riskillä mennään -hankintoja. Toistaiseksi olen saanut nauttia niiden kauneudesta ja talvet ovat kohdelleet niitä lempeästi.

 

`Champagne Wishes´

Kun me suomalaiset olemme tunnetusti sitkeää kansaa, niin mahtaako tämä, jo nimeltään kovin kevytkenkäinen Easy Elegance, Champagne Wishes olla riittävän vahva Suomi100 -penkin asukkaaksi? Toki niin toivoisin, onhan se tavattoman kaunis ja kukkii varsin pitkään!

Monta muutakin kaunista, nimetöntä kasvaa penkeissä. Osa niistä rakkaita äitienpäiväruusuja. Yksi upeimmista on jo vanhaksi ehtinyt runkoruusu, joka talvehtii kellarissa ja jonka reilu leikkaaminen keväisin saa sen kukkimaan vallan vimmatusti. Tämä menee kärkikastiin, vaikka vaatiikin talvettamisen sisätiloissa. Toinenkin rungollinen äitienpäiväruusu viettää talvet sisällä, joten pidän näitä pienikukkaisia runkoruusuja helppoina kasvatettavina.

 

`Flammentanz´ kukassa kesällä 2019

 

`Flammentanzin´kukinta kesällä 2020

 Mutta olisiko se rakkain sittenkin ikivanha, kolmekymmentä vuotta kasvanut köynnösruusu Flammentanz. Siitä on ollut iloa kaikkina vuosina, joskus vähemmän kukkivana, mutta viime vuosina sen kukinta on kasvanut mahtimittoihin. Sitominen seinälle alkaa olla jopa haastavaa. Flammentanz kukkii toisen vuoden versoilla, joten versojen paleltuminen vie helposti kukinnan, mutta vain alkuaikoina oli muutama kesä, jolloin kukkia oli niukasti. Peittelin ruusun versoja ennen vain havuilla, mutta hankittuani kunnon pakkaspeitteen, eivät edes kukkineet versot ole kuivuneet, vaan niistäkin puskee keväisin uutta kasvua. Flammentanzin kukinta ei kestä kovin pitkään, ja keskellä heinäkuuta on usein kovin helteistä, joka vielä nopeuttaa kukkien avautumista. Silloin tekee mieli olla kotona ja viettää ruusujuhlaa! Valokuvani eivät todellakaan tee oikeutta tälle punaisena leiskuvalle ruususelle. Köynnös on jo niin suuri, että siitä voi surutta leikata oksia maljakkoon, jossa  myös pysyvät hyvinä pitkään. Viime kesänä ruusuköynnöksen uumeniin teki rastas pesänsä. Vaikken räkätin ideasta kovin ihastunut, ajattelin kuitenkin, että siinäpä kauneutta arvostava lintu, halusi poikastensa syntyvän keskelle ruusunkukkia! 

 

Pauliinan haasteessa oli myös ajatus, että voit ilmiantaa ruusun, jota et pihaasi enää haluaisi. No tähän on helppo vastata; vieraslajiset kurtturuusut, joiden kanssa olen tehnyt jo muutaman vuoden poisto-operaatiota. Sinällään kauniita ja huolettomia aidanteena, mutta vanha kurtturuusuaidanne sai lainsuojattomana lähtöpassit ja tilalle halusin uudet ruusut. Aidanteeseen olen viime syksynä hankkinut kestäviä pensasruusuja, mutta niiden parhaudesta en voi vielä kertoa, katsotaan nyt ensin, ovatko edes hengissä talven jälkeen. Siellä on kyllä kasvamassa monta sellaista, mitä on kehuttu kauniiksi ja kestäväksi.

 

Kiitokset Pauliinalle ja Tiiulle haasteesta! Koska haaste on kierrellyt blogeissa jo viime syksystä asti, en lähde arvailemaan, kuka siihen ei olisi vielä osallistunut. Joten tässä räntäkelien ja pakkasten vuorotellessa voit halutessasi ottaa haasteen tästä matkaasi.

Haasteen säännöt:

Kirjoita juttu luottoruusustasi. Jutun tyyli on vapaa. Se voi olla ylistyslaulu suosikkiruusullesi tai tiukkaa asiaa. Juttu voi olla yhden kuvan ja muutaman rivin mittainen tai pitkä esitys kaikista puutarhan parhaista ruusuista.

Jutun loppuun voit mainita myös, mitä ruusua et enää omaan pihaan hankkisi.

Ilmoita jutusta Kukka & Kaali -blogiin, jotta Pauliina voi linkittää jutun yhdeksi kokonaisuudeksi muiden kanssa.

Haasta mukaan 3–5 blogiystääväsi.

Voit ottaa kopin haasteesta, vaikka kukaan ei olisi haastanut sinua.

Hei, tammikuu on ihan just taputeltu, helmikuussa on jo monenmoista kylvettävää ja ulkoa kuuluu linnunlaulua!