3 asiaa puutarhassa -haaste

Between Rikkaruohoelämää -blogista lähetti minulle haasteen, josta suorastaan häkellyin ja ilostuin kovasti!  Minun blogini on edelleen alkumetreillä, julkaisuun ja koko bloggaamiseen sisältyy velä paljon sellaista, mitä en hallitse, siksi haaste tuntui erityisen mukavalta huomionosoitukselta. Kiitos, sinulle, Between! Mutta tämä blogihan syntyi haaveesta jakaa ihania puutarhakokemuksia ja -kuvia sekä saada ideoita ja vinkkejä toisilta, ei niinkään teknisestä taidosta käsitellä tietokonetta ja mediaa.(mutta ei haittaa, jos samalla oppii siltäkin saralta uutta!).

Mutta se haaste; 3 asiaa jotka liittyvät viime kasvukauteen puutarhassa:

3 asiaa, jotka ilahduttivat viime kasvukaudella:
1.Kevät näytti monen puutarhassa surkealta, kasveja oli paleltunut , mutta kärsivällisesti odottelin, ja kaikki 8 kärhöä sekä flammentanz -köynnösruusu säilyivät hengissä, vaikka kasvuunlähtö menikin pitkälle kesään.
2. Sain uusia kukkapenkkejä valmiiksi.
3. Tomaattikokeiluni tuottivat hyvin satoa, vaikka joutuivat raukat avomaalla kasvamaan.

3 asiaa, joista en pitänyt viime kasvukaudella:
1. Paha talvi lähes tuhosi upean köynösruusuni ja jo todella suureksi kasvaneen mahonian, harmitti todella!
2.Norjanangervo-pensasaita ei enää juuri lainkaan kukkinut ja oli pakko leikata alas, nyt etupiha on kovin paljas!
3. Ajan puute verottaa minun puutarhahommiani keskikesällä, ja sitten pääsevät rikkaruohot liiaksi kasvamaan ja teettivät menneenäkin kesänä turhan paljon työtä.

3 asiaa, jotka sain kasvukauden aikana valmiiksi:
1. Aloitin useamman kukkapenkin. Maa pihallamme on savinen ja ennenkuin pääsee uusia kasveja istuttamaan, on poistettava suurimmat savimöykyt ja lisättävä kevyempää multaa ja hiekkaa tilalle. Mutta urakka valmistui, ja keväällä odottelen uusia kasveja nousevan, saa nähdä, miltä kokonaisuudet näyttävät -jännittää!
2.Etupihan ilme muuttui, kun kaivoin seinustalta maat pois ja vaihdoin tilalle kiviä. Paikka oli varjoisa ja sade ei kastellut kasveja, joten mikään ei tuntunut näyttävän hyvältä. Tulevaisuus näyttää, onko tuokaan ratkaisu hyvä.
3.Vanha ruusupenkki tarvitsi myös korjausta, ja sekin tuli valmiiksi -kunnes taas muutan mieleni..

3 asiaa, jotka jäivät kasvukaudella kesken:
1.Pihaamme ympäröi kahdelta sivulta metsämaa, jossa kasvaa turhan korkeaksi kasvanutta puustoa. Sitä oli tarkoitus kaataa , jotta aurinko pääsisi paremmin antamaan valoaan pihalle. No tuo homma jäi auttamattomasti tekemättä, mutta onhan tässä talvi välissä ennen seuraavaa kasvukautta..
2. Nurmikkoalue pienenee pihallani sitä mukaa, kun uusia kukkapenkkejä tulee lisää. Tämä projekti jatkunee niin kauan kuin jaksan/ nurmikko loppuu.
3. Unelmani on kesken: kasvihuone/huvimaja on perustuksiltaan valmis, joten se jatkuu keväällä, ja siitä unelmasta ammennan ilon koko talveksi.

 3 asiaa, josta stressasin viime kesänä:
Olen aina puhunut puutarhaterapiasta, kun on hankalaa, muutama tunti puutarhassa poistaa sressin tehokkaasti - ja sama pätee metsäterapiassakin! Näiden avulla uskoakseni olen jaksanut monenmoiset pienet ja suuret harmin aiheet. Mutta:
1. Kotilot eivät ole vallanneet pihaani, kuten monella muulla, mutta muutamakin on liikaa, ja silloin stressi iskee. Kultani pihamaalla niitä on yllinkyllin. Mieleni niin tekisi siitäkin pihasta tehdä kukkiva puutarha, mutta voi olla, etten jaksa taistella kahdella pihalla rikkaruohojen ja kotiloiden kanssa...
2.Haaveilen pihasta, jossa ei kaikkea näe yhdellä silmäyksellä, ja siinä riittää puuhaa stressaamiseen asti. Hassu, kun ottaa itselleen noinkin turhan stressin.
3. Pihalla on logistiikkaongelma kukkasten ja kodinhoitoalueen suhteen; en yhtään pidä siitä, että matto- ja kuivausteline näkyvät ja rikkovat kukkien tuomaa harmoniaa. Mutta niidenkin pitäisi olla jossakin, kun ovat kuitenkin tarpeelliset kodin siisteyden suhteen. En vaan löydä kyseisille välineille oikeaa paikkaa.

:

 3 asiaa, jotka saivat minut rentoutumaan:
1. Minulla on monta ihanaa paikkaa, joissa voin toteuttaa puutarhaviettiäni, unelmiani ja samalla rentoutua. Oma ihana piha, rakkaani vanha piha ja vanhempieni kesämökki. Kesäinen pihasauna tai mökkeily järven rannalla ovat rentoutumisen ykkösiä.
2. Puuhailu kukkapenkkien äärellä ja siistityt penkit saavat aikaan lähes euforisen tilan, niitä jaksaa katsella kauan ja samalla mieli rentoutuu.
3.Olen himomarjastaja, ja metsävadelmien aikaan minua on turha yrittää saada kaupunkiin, samoin painun metsään, kun mustikat ja puolukat kypsyvät - ja samalla  rentoudun.

3 asiaa, jotka haluaisin hankkia tulevana kesänä:
1. Lisää kukkia, ainakin kärhöjä
2. Lisää kukkia, limenvärisen hortensian
3. Lisää kukkia, ihan kaikenlaisia!

3 asiaa, joista unelmoin:
1.Unelmoin, että unelmani kasvihuoneesta todella toteutuu.
2. Unelmoin, että minulla olisi puutarha, jossa voisi kuljeskella niin, ettei voisi nähdä kaikkea kerralla.
3. Unelmoin, että Suomen kesä olisi vähän pidempi ja lämpimämpi...

Tämä haaste on tarkoitus lähettää eteenpäin 3:lle bloggaajalle, ja minä lähetän tämän eteenpäin uusille blogituttavilleni, joiden sivuja olen mielelläni seuraillut:

Maarit/  Garden of my Dreams
Sametti Hortensia/Pikkuinen puutarhani
Pirjo /Mökkipuutarhassa
Olkaa hyvät!  Vastaaminen on vapaaehtoista ja tarkoitus on jakaa eteenpäin 3:lle bloggajalle.

Oli kiva muistella mennyttä kesää ja suunnata myös ajatukset tulevaan. Pitkähän tästä tuli, mutta pitkä oli haastekin!

Joulun hipaisuja

Kyllä talvi yllättää puutarhurin siinä missä autoilijankin; maksaruohot, syysleimut, talviomenatkin jatkavat elämäänsä yhtään miettimättä sitä, että seuraavana päivänä voi maa olla jäässä ja valkoinen. Samoin tämä puutarhapuurtaja jättää viime tippaan vesipöntön ja lämpökompostorin tyhjennyksen, perennojen leikkuut ja viimeiset haravoinnit. No siinähän sitten työpäivien jälkeen, iltapimeällä otsalampun valossa keräilee omenoita ja askartelee kanerva-asetelmia.. 

Mutta kun maahan leijailee talvinen tunnelma, on samantien joulun tuntua ilmassa ja syksytyöt vaihtuvat valojen virittelemiseen ja havukranssien suunnitteluun.

Myös sisällä alkavat fiilistelyt, joulutavaroiden hypistelyt ja sisustus vaihtaa pikkuhiljaa väriä.

 Ja vaikka yritän edetä hissukseen, kun joulukuu alkaa, on meillä jo joulu ovella (tai ovessa, koska havukranssi siellä ainakin on! :)

Mitkä olivatkaan viikon värit?

Syyslomalla viimeiset silmäykset mökin syksyyn, loppuharavoinnit ja vähän tunnelmointia pimeän tullessa järven rantaan. Illalla nukkumaan käydessä vielä tähtitaivas ja syksyn värittämä piha...,

 ...mutta aamulla alkoi jotain valkoista leijailla taivaalta, ja päivän mittaan maisema muuttui ihan toisenväriseksi!

Kotona sitten odottikin jo vesisade ja pihatyöt eivät suuremmin kiinnosta.. kivempi kutoa sukkaa takan ääressä. Mutta kesäkukat laatikoissa, ruukuissa ja amppeleissa alkavat nyt näyttää jo sen verran onnettomilta, että minäkin vihdoin käväisin callunoita hakemassa.  Havuja toin mökiltä, kun kaadettiin kuusi, joka jo kesällä vähän häiritsi auringon säteitä!

  Kuitenkaan en malttanut vielä poistaa ihan kaikkea kesään liittyvää, mm. lobelia saa kukkia edelleen, nyppäisen pois sitten kun ei enää näytä hyvltä.

Kivoja uusia kolmen värin ruukkuistutuksia oli kaupan, ostinpa yhden näitäkin.

Pinkki ja lila tuntuu olevan päivän sana: Marraskuun kaktukseni alkoi kukkia ja uusia nuppuja pukkaa lisää. Viime vuonna  teki vain pari kukkaa, ehkäpä uhkailin sitä keväällä, kun vein ulos puskan juureen, että saatan unohtaa sinut sinne pakkasiin asti, kun nyt lykkää nuppua vallan mahottomasti.

Perjantain kruunasi vielä  arjen luksus, kun kauppareissulta  mies toi kimpun ruusuja "ihan vaan huvikseen, kun olivat niin kauniita!"

Vielä jäi syksyasetelmista osa tekemättä, ja täytyy jo tehtyjäkin vähän tuunata, ennen kuin saavat asettua odottamaan talven tuiskuja!
Nyt valmistaudutaan kellojen kääntöön ja totutellaan taas uuteen aikaan! 
Viikonloppuja kaikille!

Toteutuuko haave sittenkin?

Viikko vierähti koleissa, pilvisissä tunnelmissa, ei enää houkutellut pihatöihin. Kohopenkki, jossa  kukkivat uudet ruusut ja suorastaan hullaantuneet kruunuvuokot, pitäisi vielä parannella tulevaa kesää varten, mutta jos en ehdi ennen pakkasia, niin odotelkoot sitten kevättä.

Tomaatit ovat nyt punanneet poskiansa olohuoneen ovella, takan lämmössä ja keittiön pöydän vieressä - kieltämättä helppo poimia lautaselle! Mutta rajansa kaikella! Ensi kesänä toivottavasti saavat jo pieninä taimina asettua uuteen kotiinsa: Yhdestä isosta haaveesta alkaa tulla totta!

Tähän mennessä blogi on pyörinyt oman pikku pihani ympärillä, mutta se alkaa jo olla niin täynnä kasveja, ettei paljon uutta mahdu. Onneksi minulla on erittäin tärkeä, rakas ihminen kumppanina, ja hänelläpä on vielä pihalla runsaasti tilaa, ei liiemmälti kukkapenkkejä, joten minun puuhamaani löytyy myös sieltä.

Mutta siihen haaveeseen. En ole kovin innokas hyötykasviviljelijä, savisella pihallani, kuusien varjossa ei sadonkorjuu ole juurikaan ollut tuottoisaa. Niinpä olen ajoittain haaveillut kasvihuoneesta, mutta joka ei olisi pelkkä kasvihuone. Nyt on pohjatyöt tehty, pohja valettu ja talven aikana hiotaan ja maalaillaan ovet ja ikkunat. Kunhan kevät koittaa, alkaa rakennus kohota rakkaani pihamaalle: Valohuone, kasvihuone, ilon ja valon, rentoutumisen ja haaveilujen paikka!

Sitä ennen sisustan ihanaa lasiverantaa, joka on osoittautunut pelargonien viihtymispaikaksi. Toki viime syksynä pääsi pakkanen yllättämään, ja suurin osa paleltui. Katsotaan, miten tänä vuonna käy...

 

Haaveilkaa tekin, joku saattaa muuttua todeksikin!

Olen niin iloinen, kun olette käyneet tätä uutta blogiani lukemassa! Tervetuloa myös Maarit ja Kruunu Vuokko!
Tunnelmallista viikonloppua kaikille!

Valoa pimeyteen

Kun aurinkokin näyttää jo hävinneen ja kylmä hiipii luihin, on aika toden teolla viritellä tulet takkaan ja laittaa villasukat jalkaan.

Uloskin on kiva sytytellä kynttilöitä ja uhmakkaasti takapihalla ovat led-valot olleet jo elokuusta asti köynöshortensian kiemuroissa; ensin luomassa tunnelmaa elokuun lämpimiin iltoihin ja nyt torjumassa totaalista kaamosmasennusta. Kyllä meillä suomalaisilla saa olla valoja pitkin syksyä, kun kerran olemme tänne säkkipimeään asettuneet asumaan. Jouluvalot on jouluvalot ja se on ihan oma juttunsa. 

Kesällä innostuimme taas tekemään betonitöitä ja kirpparilta löytyneet pitsiliinat saivat uutta elämää. Projekti jatkuu ensi keväänä, mutta nyt on käyttöä jo yhdelle.. 

Vielä viimeisiä kuvia pihalta, ennenkuin sade ja pakkanen riepottelevat kasvit talvikuntoon, ihanan hassuja siemenkotia syntyy kesän kukkijoiden lopetellessa tätä vuotta!

 
Uhmakkaasti pelakuut roikkuvat vielä amppeleissa, riskillä mennään, viime vuonna riskinotto koitui muutaman kohtaloksi, mutta kun sisällä ei oikein kukkiminen suju,  ja kellarihan se sitten kutsuu.

Mukavaa lokakuista viikonloppua!