Toteutuuko haave sittenkin?

Viikko vierähti koleissa, pilvisissä tunnelmissa, ei enää houkutellut pihatöihin. Kohopenkki, jossa  kukkivat uudet ruusut ja suorastaan hullaantuneet kruunuvuokot, pitäisi vielä parannella tulevaa kesää varten, mutta jos en ehdi ennen pakkasia, niin odotelkoot sitten kevättä.

Tomaatit ovat nyt punanneet poskiansa olohuoneen ovella, takan lämmössä ja keittiön pöydän vieressä - kieltämättä helppo poimia lautaselle! Mutta rajansa kaikella! Ensi kesänä toivottavasti saavat jo pieninä taimina asettua uuteen kotiinsa: Yhdestä isosta haaveesta alkaa tulla totta!

Tähän mennessä blogi on pyörinyt oman pikku pihani ympärillä, mutta se alkaa jo olla niin täynnä kasveja, ettei paljon uutta mahdu. Onneksi minulla on erittäin tärkeä, rakas ihminen kumppanina, ja hänelläpä on vielä pihalla runsaasti tilaa, ei liiemmälti kukkapenkkejä, joten minun puuhamaani löytyy myös sieltä.

Mutta siihen haaveeseen. En ole kovin innokas hyötykasviviljelijä, savisella pihallani, kuusien varjossa ei sadonkorjuu ole juurikaan ollut tuottoisaa. Niinpä olen ajoittain haaveillut kasvihuoneesta, mutta joka ei olisi pelkkä kasvihuone. Nyt on pohjatyöt tehty, pohja valettu ja talven aikana hiotaan ja maalaillaan ovet ja ikkunat. Kunhan kevät koittaa, alkaa rakennus kohota rakkaani pihamaalle: Valohuone, kasvihuone, ilon ja valon, rentoutumisen ja haaveilujen paikka!

Sitä ennen sisustan ihanaa lasiverantaa, joka on osoittautunut pelargonien viihtymispaikaksi. Toki viime syksynä pääsi pakkanen yllättämään, ja suurin osa paleltui. Katsotaan, miten tänä vuonna käy...

 

Haaveilkaa tekin, joku saattaa muuttua todeksikin!

Olen niin iloinen, kun olette käyneet tätä uutta blogiani lukemassa! Tervetuloa myös Maarit ja Kruunu Vuokko!
Tunnelmallista viikonloppua kaikille!