lauantai 6. tammikuuta 2024

Loppiaisena Flora Favola





Kouvolan Poikilo museossa on ollut syksyn ajan näyttely, jossa on esillä kukkataiteilija ja valokuvaaja Kreetta Järvenpään kukkakollaaseja sekä taidemaalari Heikki Marilan kukkamaalauksia. Molempien taiteilijoiden teoksissa näkyy sekä runsautta, vahvoja värejä että kukkien koko elämänkaari; jo kuihtuvat kukinnotkin ovat saaneet runsaasti näkyvyyttä taitelijoiden teoksissa.







Kreetta Järvenpään työskentelyä sain aikoinaan seurata Mustila puutarhan kevätkauden avajaisssa. Kreetta oli siellä tekemässä asetelmaa; jokaisen kukkasen sijoittelu oli tarkkaan harkittua ja lopputulos ihana! Tuohon asetelmaan ja Mustilan puutarhajuhlat -postaukseen voit kurkistaa tästä. Kun näin Flora Favola -näyttelyn tulleen kotikulmille, oli selvää, että se täytyy nähdä! Siirsin ajankohtaa kuitenkin myöhemmäksi, unohdin muutaman kerran töistä lähtiessäni, että piti mennä kotiin museon kautta. Jouluun mennessä päätin, että loppiaisena varaan aikaa näyttelylle ja sain kuin sainkin toteutettua suunnitelmani. 



Kreetan töissä on sekä valtaisaa kukkarunsautta että herkkiä yhden tai muutaman kukan asetelma. Käsillä tekeminen on molemmille taiteilijoille tärkeässä osassa. Kreetta rakentaa kukkansa ensin teokseksi jonka jälkeen valokuvaa sen. Heikki Marila työstää omat rehevät teoksensa maalaamalla ne käsillä. Molempien töissä näkyy arvostus jo elämänkaarensa lopussa olevien kasvien muotoihin; rehevästi avautunut kukinto sopii upeasti ikuistettavaksi tauluun, ja kuollut, rujo kukkanen on myös yhtä arvokas kuin nupullaan oleva.





 Flora Favola näyttely on Poikilo museossa loppumaisillaan, enkä tiedä, jatkuuko se jollakin toisella paikkakunnalla. Toivottavasti näiden taiteilijoiden töitä saadaan nähdä jatkossakin. Suosittelen!






Hyvää loppiaisen iltaa ja viikonloppua!



maanantai 1. tammikuuta 2024

Uusi vuosi, peukkuja sille!


 

Taas yksi vuosi takana, ja ollaan uuden edessä. Paljon tuttua ja turvallista mahtui vuoteen 2023, sellaista kai sen arjen kuuluukin olla. Toiset pitävät yllätyksistä, minulle asioiden ennakoitavuus sopii paremmin.



Vuoden kierron suuret vaihtelut kuuluvat meidän leveysasteille. Siitäkin voi iloita tai kokea suurta harmitusta. Pitkä talvi ei ole kaikille mieleen. Itse en oikein osaa määritellä, olenko kesä- vai talvi-ihminen - ehkä kallistun kesään ja lämpöön. Ja tietenkin puutarhaelämään, joka toki on runsaasti monipuolisempi kuin sydäntalvella, pakkasten paukkuessa! :D Mutta talven jälkeen kauan odotettu kevät ja kesä tuntuvat vieläkin ihanammilta, näin uskon!




Suomi on kaunis maa! Oli sitten puutarha tai järvenranta, metsän siimes tai tunturin vaara - kaikissa on oma kauneutensa kaikkina aikoina! Iloitaan siis näistäkin etuoikeuksista!




Jatketaan blogielämääkin, se tuottaa iloa ja ideoita, mahdollistaa uusia tuttavuuksia, tarjoaa kuvien ihastelua, yhdessä pohtimista ja ongelmanratkaisuja. Viime vuosi minun osaltani takkuili pahasti blogipostauksien osalta. Katsotaan, miten tänä vuonna käy. Yskähtelevä blogi ei kuitenkaan ole vielä poistuvien listalla, aina sitä jotakin on kuvattavaa ja kerrottavaa.




Paukkupakkasten aloittama vuosi on vielä kaikille tuntematon, kuten jääkukkien läpi pilkottava maisema. Pidetään peukkuja, että saamme kaikki kokea hyvän alkaneen (puutarha)vuoden!

Oikein hyvää ja antoisaa vuotta 2024 teille kaikille blogini lukijoille!



sunnuntai 24. joulukuuta 2023

Rauhallista joulua!

Joulukuun säät ovat luoneet meille puitteet, joissa voi todella tuntea asuvansa pohjolassa, lumen keskellä. Ja tuntea niin halutessaan aidon joulun tunnelmaa. Lunta sataa edelleen ja keli on haastava. Täällä omat rakkaat ovat jo päässeet perille, toivottavasti kaikilla muillakin on turvallinen  ja  lämmin olo.




Illan pimentyessä syttyvät kynttilät ja mieli on levollinen.






Oikein ihanaa ja rauhallista joulunaikaa teille kaikille blogini lukijoille!

















sunnuntai 17. joulukuuta 2023

Kadonnut joulustressi!

 

Puutarhahuone sai kranssit ensimmäisenä!

Hyvää kolmatta adventtia! Täällä jouluvalmistelut ovat edenneet vanhaan tapaan pikkuhiljaa, vähän kerrallaan. Kranssit saatu oviin jo kuun alussa, Paraisten piparit paistettu itsenäisyyspäiväksi. Pakkasten vuoksi siivouskin on ollut helppo suunnitella, matot on voinut viedä ulos lähes koska vain, kun aina on raikasta! Ja koska myönnän olevani vahvasti jouluihminen, on kahta kotia koristeltu juhlaa varten, tietysti jouluradion soidessa! .D



Polkupyörävanhuskin sai tänä vuonna ylleen juhlapuvun. Nyt ei meillä ole pyöräilyn aika! Kieltämättä täällä itärajan läheisyydessä pyörii ajatuksissa muutakin kuin joulua. Kun palaa mielessään vaikka viisi vuotta taaksepäin, ei ollut koronaa eikä uhkia Euroopan ja oman maamme turvallisuudesta. Pakostakin nämä ikävät asiat heittävät varjonsa monien joulunviettoon.



 Kranssien teko ajoittui marraskuulle. Kun materiaalia oli runsaasti tarjolla, tuli taas askarreltua muutama ylimääräinenkin. :)









Koska olen saanut mahonian viihtymään pihallani, voi siitä napsia muutaman lehdykän myös joulukranssien koristeeksi.


keittiön oven valokranssi





Ostin syksyllä tarkoituksella vähän reilummin callunoita ja hopealankaa. Ovat mitä parhainta kranssimateriaalia! Säilyvät kauniina koko talven!




Vanhan talon lasiveranta on oikea aarre! Kesällä siinä viihtyvät pelargoniat ja talvi-iltaisin voi ikkunalla poltella kynttilöitä. Ja tähän aikaan sitä voi koristella jouluun kutsuvaksi. Miehen tekemä valotaulu sai tänä vuonna ylleen kimmeltävän oksan. 








Puutarhahuoneessakin on jo joulu. Kuusen sijasta koristelinkin punaiset kanukan oksat.














Olen huomannut kadottaneeni joulustressin! Tänään, kun kahlasimme umpihangessa hakemassa joulukuusta, oli mieli iloinen. On toki hommia ensi viikolle, töissä päivisin ja illalla tekee sen minkä jaksaa tai ehtii. Aina on joulu tullut ja niin tänäkin vuonna. Lapset tulevat kotiin ja käydään isovanhempien luona. Se riittää. <3

Mukavaa alkavaa viikkoa ja joulunodotusta! Älä sinäkään ota stressiä!



















keskiviikko 6. joulukuuta 2023

Hyvää itsenäisyyspäivää

 Sinivalkoisten vuoden 2023 kuvien myötä iloitaan itsenäisen Suomen kanssa! 


































Hyvää Itsenäisyyspäivää teille kaikille!




keskiviikko 11. lokakuuta 2023

Happaman maan suosijat



Puutarhassamme on pieni istutusalue, johon olen kasvualustan varustanut happamaksi. Olen tuonut mökiltä maatunutta kuusihaketta ja lisännyt muutaman pussin rhodomultaa. Takaosassa kasvaa suuri tuija ja vieressä olevassa heinäseiväs-aidanteessa kiipeilee viiniköynnös Zilka. Ei ole paras paikka viiniköynnökselle, sillä se on liian varjoisa ja kasvu lähtee hitaasti käyntiin, eivätkä marjat oikein ehdi kypsyä ennen syyskylmiä. Tänä vuonna oli poikkeus ja marjat ehtivät kypsyä yllättävänkin hyvin. Etuosaan olen istuttanut pensasmustikoita. Toin toisesta puutarhasta kaksi aiemmin ostettua taimea ja viime syksynä yhden aletaimen lisää. 



Jouluruusu päätti aloittaa uuden kukintansa reilu kuukausi sitten. Kukkia on runsaasti mutta väri selvästi vaaleampi kuin mitä keväällä oli nähtävissä. Tässähän piti kukkia Dark Red  jouluruusu! Erikoista! Koitin etsiskellä viime kesän blogipostauksista  kuvia ja tietoa, mutta en saanut varmuutta omille muistikuvilleni. Sen tiedän, että jossakin päin puutarhassani kukki tumman punainen jouluruusu! :D Kasvi voi kuitenkin hyvin joten antaa sen kukkia, katsotaan, miten sitten ensi keväänä jaksaa aloitella uutta kasvukautta, ja minkä värisenä. Jouluruusun takana on viime syksyn aleostos, alppiruusu Roseaum Elegans. Runsaasti uutta kasvua on siinäkin nähtävissä.




Etualalla oleva RevontuliatsaleaTri-Lights on myös viihtynyt hyvin tuossa kasvualustassa. Valoa ja aurinkoa voisi sille olla enemmänkin tarjolla, jotta jaksaisi jatkossakin kukkia.




Heinäseiväsaidanteen eteen on aikoinaan istutettu tuijia, jotka nyt ovat jo kasvaneet liiankin kookkaiksi. Keväällä niissä oli myös runsaasti kuivia oksia, ehkäpä talviauringon vioituksia. Lähivuosina joutuu osa tuijista poistettavaksi, liian suurina niillä ei ole enää tuossa paikassa kauneusarvoa. Mies kaivoi toiveestani heinäseipäiden eteen toisen istutusalueen, josta myöskin tulee happamia kasveja suosiva alue. Sinne istutin jo Hankkijalta 70% alesta ostamani Marjatanalppiruusu Pekan. Saattaa kyllä olla, että se saa ensi vuonna siirron mökille metsäpuutarhaan, mutta nyt sille on tehty hyvä kasvualusta. Muut kasvit vielä odottelevat joko siirtoa kotoa tai ihan uusillekin on tilaa. Laitoin viikonloppuna tuohon hurmesilkkiheinä Red Baronin ja pikku tupsun viiruhelpiä talveksi valeistutukseen. Kesäisin kasvatan heiniä ruukuissa, saa kivasti kuumien paikkojen asetelmiin keveyttä.



Edellisen postauksen daaliat ovat nyt sitten perusteellisesti paleltuneet! Uusimmassa istutusalueessa niitä olikin runsaasti, mutta kun juurakot nyt on siirretty kuivumaan, näkyvät penkin muut kasvit vihdoin selvemmin. Osa alueesta on täytetty happamammalla kasvualustalla, ja siihen onkin istutettu muutama syyshortensia (alelaareista kaivettu, siksi kovin pitkäversoisia) Täytyy keväällä leikata reippaasti, jotta tanakoituvat. Vihreämpänä erottuu kolme atsaleaa; kesällä hankitut Puistoatsalea Adalmina ja Revontuliatsalea Lemon Lights sekä syysalesta (-70%) hankittu Kanadanatsalea Violetta. Neljäntenä on vielä toisesta puutarhasta siirretty Puistoatsalea Tarleena. Toivottavasti alue on atsaleoille mieleen; siinä pitäisi olla sopivasti aurinkoa ja varjoa ja pohjamaa tehty vartavasten happamaksi.


Etualalla siirron saanut Tarleena


Tarleenalla oli entisessä paikassaan vähän ahtaat oltavat, mutta maaperä sille suotuisa. Toivottavasti iloitsee lisätilasta ja kukkii edelleen ensi keväänä! 




Uuden kukkapenkin ympärillä puiden taimet ovat vielä kovin pieniä. Täytyy tukea ja suojata niitä vielä talveksi. Paikka on aiemmin ollut kolattavien lumien keräyspaikka, nyt siihen ei enää saa tuoda lunta, ainoastaan taivaalta satava lumisuoja kelpuutetaan. Toivottavasti myös innokas lumityöntekijä 💖 muistaa sen 😉




Kun daaliat jättivät aukkoja, olihan sinne pakko muutama pionikin istuttaa. Lidlin ruokaostoksilta tarttui matkaan Pinkki Paula Fay ja valkoinen Immaculee. Oli kyllä niin pienet juurakot, että ihme, jos pärjäävät syyskylmiä ja märkää vastaan. -Puhumattakaan jäätyvästä maasta! Vähän aiemmin samaan penkkiin pääsi myös kotipihalta suuri Sarah Bernhadtin juurakko. Sipulikukkiin en tänä syksynä panostanut juuri lainkaan. Vain kaksi tulppaanipussia on hankittu ja se saa nyt riittää. Toiset upotin uuteen suureen penkkiin, toiselle aukeni paikka muualta.


Sunnuntaina 8.10 näytti puutarhahuoneessa vielä tältä.


Viimeiset daaliat poimin viikko sitten torstaina, kun yöksi lupasi pakkasta. Vielä viikonloppuna saimme iloita sisällä kauniista kukkasista, mutta maanantaina kaikki oli sitten sielläkin mennyttä. Mittari painui -5 asteeseen ja silloin pääsi pakkanen jo puutarhahuoneeseenkin. Lauantaina sitomani kranssi sen sijaan on vielä hyvässä kunnossa!




Istutuspuuhat on jo melkoisen lopussa, nyt vaan saksimista ja siistimistä. Mutta sadeilmalla otan kutimen tai lueskelen blogeja, puutarhatyöt saavat taas odottaa parempia ilmoja!




Hyvää loppuviikkoa kaikille!