Kuusi kuvaa kesästä - teemana valokuvaus

 Sainpa haasteen Maaritilta, Rosanpunaista kultaa -blogista. Haasteena kuusi kuvaa kesästä. Haasteen on aikoinaan laittanut alulle Pirjo Tuplasti Terapiaa -blogista, mutta tänä vuonna hän muutti alkuperäistä haastetta lisäämällä teemaksi valokuvauksen näkökulman.

Haasteen säännöt kuuluvat siis:

Postaa kuusi kuvaa kesästä ja kerro miksi juuri ne kuvat haluat julkaista (Kuvien määrä ei ole tärkeää, saa olla enemmän tai vähemmän). Tarkoitus on kertoa mikä kuvissa itseä viehättää.

Jokainen on varmasti tyytyväinen johonkin otokseen.
Eli nyt surutta saa itseään kehua, pois turha vaatimattomuus!

Lähetä haaste eteenpäin yhdelle tai useammalle.
Halutessasi voit kommentoida linkin kera Tuplasti terapiaa blogiin, jossa listataan haasteeseen osallistuneet.

Lisänä haasteessa vielä yksi eksra:

Ilmoita kommentoidessasi Tuplasti terapiaa- blogiin (https://puutarhaterapiaa.blogspot.com/2018/11/kuusi-kuvaa-kesasta-teemana-valokuvaus.html) saako kuvasi julkaista postauksessa, (ilmoitetaan kenen kuva, tietysti) johon kerätään yksi kuva jokaiselta osallistuneelta.

Oma valokuvaamiseni on tavallista amatöörikuvausta,  kesällä en tiennyt tekniikasta juurikaan mitään. Nyt olen käynyt kurssia kaiken syksyä, mutta tieto lisää tietoa, että edelleen ollaan alkumetreillä. Haastetta siis kerrakseen! Koitin kuitenkin etsiskellä kesäkuvieni joukosta erilaisia otoksia ihan tavallisiin tusinakuviin verrattuna:

 Vastavaloon kuvattu ritarinkannusten joukko. Mukana kimmeltäviä pisaroita, jotka suinkaan eivät ole sateesta, vaan sadettimen jäljiltä. Viikkokausiin ei viime kesänä Kymenlaaksossa tullut taivaan vettä, vaan jouduin vuosien takaa kaivelemaan sadettimen esiin.

 Kesän maisemakuvani ovat pitkälti mökkirannasta kuvattuja, milloin aamulla, milloin päivällä, tässä ollaan nyt jo illan suussa, auringonlaskun aikaan. Ja edelleen mittarin lämpö korkealla, kuten muistatte!

 Lähikuviahan puutarhaihmisten blogit ovat pullollaan, niinpä tässäkin muutama. Unikko on vasta nupullaan, kun kylmänkukka jo leyhyttelee kukkineita hapsujaan.

 Tässäkin vielä lähikuvaa, mutta värit ovat niin erilaiset, vähän ylivalottuneetkin, että kuvasta tuli mielenkiintoinen. Päivähattu pääosassa.

 Ritarinkannuksista on vielä toinenkin kuva. Ovat kyllä suosikkikasvieni joukkoon kuuluvia, mutta kuva on tässä sen vuoksi, että etsiskelin kuvakulmia, joissa syväterävyys erottuu ja kuvalle saadaan vielä jonkinlaista kehystäkin mukaan.

 Kuva kelloköynnöksestä ei ole aivan tarkka, mutta auringon säteet ovat saaneet bokeh -ilmiön aikaan ja siksi tämä otos.

Tämä oli kiva ja mielenkiintoinen haaste.  Kuvia on enemmän kuin piti, mutta onneksi Pirjon alulle laittamassa haasteessa ei lukumäärä ollut ihan tarkka. Nytpä taas muistan paremmin, miksi valokuvaaminen on kiinnostavaa; ei pelkästään kuvia kukkasista, luonnosta  ja maisemista, vaan myös kuvan sommittelu ja kuvaamistapa tekevät siitä erilaisen ja pysäyttävät katsomaan tarkemmin.

Haastan 

Suvikummun Marjan sekä 

Pionin Anun puutarhassa -blogista.

Mukavaa marraskuun jatkoa kaikille!