Pientä heräämistä

 Eteläinen seinänvierus on varmin paikka uskaltautua kurkottelemaan kohti valoa. Pikkuruiset sinililjat leviävät ja ensimmäiset nuput ovat vahvasti maailmassa. Mutta yhtään avautunutta kukkaa ei pihallani vielä näy - ei missään lajissa! Luntakin vielä paljon, ja jäätä, kukkapenkeistä pilkottaa vain pieniä siivuja. 

 Monella on jo krookukset, lumikellot, sinivuokot ja jouluruusut kukassa. Voisi luulla, että asustan pohjoisemmassakin Suomessa, mutta ehei. Pihan pohja on vahvaa savea, joka pidättää kyllä kesällä hyvin vettä, mutta on myös keväällä pitkään jäässä ja ikävän märkä. Ei ole edes kovin järkevää kävellä pitkin nurmikkoa, tiivistyy vaan entisestään ja sammal kukoistaa.

 Tuoksuköynnöskuusama ei pienistä kylmistä öistä piittaa, vaan työntää versonsa esiin urheasti. Toki ei kannattaisi liikaan urheilla, viime vuonna lumeton pakkastalvi tuhosi suurimman osan versoista.

 Komeamaksaruoho kyllä pitää huolen itsestään, vaikka kukkiikin vasta viimeisten joukossa syksyllä. Ei haittaa, vaikka kattolumet humahtavat niskaan ja paksu jää peittää kasvuston. Kun jäät sulavat, siellä ovat versojenalut odottamassa.

Pieni suloinen kaukasianmaksaruoho on täynnä ruusunkukkia muistuttavia punaisia alkuja, eli elossa ollaan sielläkin.

Sormustinkukka on myös pitänyt huolen jo syksyllä, että tulevana kesänä on kukkaloistoa tulossa. Pieniä ruusukkeita näkyy jo siellä täällä ja varisseista siemenistä tulee kesän aikana kehittymään uusia taimia moniin paikkoihin, mutta ei kuitenkaan vielä riesaksi asti.

Tulppaaninalut ovat säälittäviä, mutta eipä haittaa, jaksan kyllä odottaa. Ja huomenna onkin jo toinen tunnelma, sillä tää lähtee jo aamusta Helsinkiin Puutarhamessuille, jee!