Tauon paikka

 Blogi on jäätynyt kuin kesän viimeinen daalia!

26.10.-24

Mökillä sentään akut latautuvat ja virtaa riittää hetkeksi.

Muutama päivä syyslomaa teki hyvää; risujen polttoa, haravointia ja muutenkin mökin talvikuntoon laittelemista. Kesäkukat kukoistavat edelleen, myös laatikoiden samettiruusut ja yläkuvan amppelit. En heittänyt vielä pois, vaikka ei mökille tulisi ennen pakkasia mentyä. Kukkikoot vaikka lintujen iloksi!

1.10.-24

Lähes kuukauden takaiset pari kuura-aamua eivät saaneet minun pihani syksyä oikein käyntiin. Vasta viime viikolla pudottivat hevoskastanja, magnolia ja omenapuu lehtensä, Diabolo ei vieläkään!  On ollut ihanan lämmin syksy!

Purppuraheisiangervon hehkeä syysväri, 28.10.-24

Kotipuutarhalle ei kuitenkaan aikaa ja intoa oikein riitä! Suurin osa perennoista on leikkaamatta, harava nojaa seinään ja kaikki suojaverkot ovat rullalla nurmikolla. Nyt on jo töiden jälkeen pimeää, sekin haittaa pihapuuhia. Ja koska blogi on puutarhablogi, on tälläkin rintamalla hiljaista pidellyt. Kamera ei ole päässyt ulkoilemaan. Kimppuja on syntynyt viimeksi syyskuussa viimeisistä daalioista. Sen verran sain aikaiseksi, että daalioiden juurakot on nostettu maasta, puhdistettu ja viety kellariin. Vielä pitäisi nostaa muutama jättiverbenan juurakko ja siirtää ruukkuhortensiat varastoon...

Syyskuun kimppu

En silti vaivu masennuksen valtaan, eivät puutarha ja kukkaset minusta lähde! Haaveet saattavat olla jo vähenemään päin ja määrittämätön blogitauko ehkä jatkuu... Toisaalta, pian on joulu! 

Hyvää syksyn jatkoa!

Värikästä elokuuta!

 Hupsis, elokuun viimeinen viikko alkamassa! Ja mukavahan tämä kuukausi onkin ollut. On palattu arkeen ja tuttuihin rutiineihin, jotka kuitenkin hyvällä tavalla rytmittävät elämää.  Puutarhakin on saanut enemmän huomiota, kun mökkielämä on jäänyt vähemmälle. Olen kuitenkin tyytyväinen kasvivalintoihini, ne ovat pärjänneet hyvin, vakka kastelu ja hoito on ollut satunnaista. Siemenistä esikasvatetut ahkeraliisat ovat varjoisan etupihan luottokesäkukkia, olleet sitä jo useana vuotena. Värit ovat aina vähän yllätys, mutta näistä pastellisävyistä pidän kovasti!

Vielä kukkii joku kärhökin. Yksi vanhimmista, jolle olen vuosia etsinyt nimeä, pääsi kukinnan vauhtiin vasta, kun sen edestä kaatui kesällä iäkäs omenapuu, ja rinnalta kaivettiin pois ruma, kuiva tuija. Tästä kohdasta puutarhaa voisin kertoa toisella kertaa vähän enemmänkin.

Tämän vuoden omenasato yllätti monet puutarhurit - niin meidätkin! Vaikka toiselta pihalta vanha valkeakuulas kaatuikin, niin toisessa puutarhassa se onkin antanut ennätyssadon ja herkästi vaurioituva pehmeä omena on nopeasti kompostitavaraa. Toisessa puutarhassa taas ikivanha valtava kaneliomenapuu tekee vimmatusti satoa ja viikonloppu onkin uurastettu omenasoseiden ja -piirakoiden äärellä. 

Ikäväkseni huomasin aamulla, että myös Rautatienomenapuu on niin täynnä kauniita hedelmiä, että puu on ehtinyt revetä! Oli pakko vähentää sen taakkaa ja pudotella koristeomenoita rankalla kädellä maahan. Kun nyt selviäisi latvuksen repeämästä!

Kukkamaalla korkeuskilpailut on käynnissä; tuoksuherneet johtavat, en enää yletä leikkaamaan kaikkein korkeimmalla olevia kukintoja, vaikka uusia tulee jatkuvasti. Tämä on ollut tuoksuherneiden kesä! Surutta olen voinut poimia suuria kimppuja viikoittain ja aina riittää ihailtavaa ja tuoksuteltavaa!

Daaliat tulevat kiipeilykisan toisena, ja etenekin vanha maatiaslajike, jonka sain muutama vuosi sitten mökkinaapurilta. Kukinto on painava ja hennon varren päässä, mutta komeasti kukkivat ja jaksavat pysyä pystyssä. Daaliat on kyllä varmuuden vuoksi tuettu, sillä moni vahva oksa onkin heikoin juuren tyvestä ja kaatuu tuulessa tai sateessa maahan, mikäli sillä ei ole tukea, mihin nojata.

Eipä paljon matalammaksi jää oma vanha punainen kaktusdaaliani  `Big Wow´ , ja sen rinnalla kurkottelevat siemenestä kasvatetut jättiverbenat. Punaisen daalian väri ei ehkä ole suosikkini, mutta onhan se näyttävä! Ja siksi se pääsikin elokuun kimppuun - tai paremminkin asetelmaan.

Tein asetelman lasipurkkiin, jonka upotin jalalliseen metalliastiaan. Näin sain suuret daaliankukinnot aseteltua eri korkeuksille ja sekaanhan löytyi puutarhasta kaikenlaista väreihin sopivaa, tuoksuherneistä rikkaporkkanaan ja tummista diabolo purppuraheisiangervon oksista karhunvadelmiin. Kesäleimujen kaksiväriset kukinnot sopivat myös tähän värimaailmaan.

Puutarhassa - tai siis näissä kahdessa rakkaassa pihapiirissä on tällä hetkellä vehreää ja paljon kauneutta. Kuvia on koneella paljon, joten ehkäpä pitkin syksyä ja talvea palaamme kukkakuviin ja kesämuisteloihin. Eilen oli Mustilan Taimipäivät, sielläkin tuli piipahdettua. Maltilliset ostokset kotiin tuomisina, niistä enemmän, kun ovat päässeet oikeille paikoilleen.

Daalioiden ohella myös hortensiahuuma jatkuu puutarhassa! Olen vahvasti sitä mieltä, että satsaan jatkossakin helppohoitoisiin syyshortensioihin, koska niitä ehdin ihailemaan ja ovathan ne kauneudessa ja kestävyydessä vertaansa vailla! Jos on toisessa kukkapenkissä vahvoja värejä, on tämä kotipihan kulma hempeydessään ihana! Cafe Au Lait rinnallaan uusi tulokas jostain marketin laarista! Osa tilatuista, kalliilla hankituista ei tullutkaan tai kuoli jo taimivaiheessa. Yhtä hyvää voi siis saada halpahalleista, jos kasvupaikka menee nappiin! Hortensiakransseille kuitenkin riittää tarpeita edelleen.

Nautitaan siis näistä värikylläisistä kesäpäivistä!

Heinäkuun kukkakimput

 Niin se vaan alkoi jo elokuu! Kesää on siis vielä jäljellä, mutta loppupuolella kuitenkin ollaan! Viimeiset pari viikkoa kuluivat lähes kokonaan mökkimaisemissa, oli ihanaa hellettä ja niin paljon iloa ja naurua lasten ja ystävien parissa! Vähän sellaisen air bnb:n ja kestikievarin tuntua, kun yhdet lähtivät ja toiset tulivat, mutta vain positiivisessa mielessä; yhdessä kokkailtiin, siivottiin, tiskailtiin ja nautittiin uimisesta, vadelmien poimimisesta, hyvästä ruuasta...

Pikaisella piipahduksella kotona nappasin taas mukaani kimpun kotipihan kukkasia. Liljat ovat suosikkejani, ei vain komealla ulkonäöllään, vaan myös kestävyytensä vuoksi. Nuput aukenevat ja osa tuoksuu ihanasti.

Ensimmäiset daaliatkin jo mukana, niitäkään en jätä yksikseen kotipihalle kukkimaan, jos tiedän olevani mökillä useamman päivän. Kuvassa oikealla ihana leijonankita ´Madame Butterfly`, Kukkatarhureilta ostetuista siemenistä kasvanut, senkin otin mukaan kesäkimppuun. Ja vielä huom. syyshortensia Vanille Fraisekin kukkii jo täysillä!

 Mutta ne liljat! Sekä syksyllä että keväällä tarttuu puutarhamyymälöistä mukaan värililjapusseja, puuliljoja, tuoksuvia oriental liljoja, hempeitä vaaleanpunaisia ja ihania valkoisia... Kun messuilla myydään suurista koreista liljojen irtosipuleita, ei aina voi olla varma, saako juuri sitä väriä, mitä pussiin keräilee, mutta minulle kelpaavat "virheetkin". Jos ovat väärän värisiä, voi aina napsaista kukkavarren maljakkoon!

Stargazer

 Liljat ovat siis pääosassa heinäkuun kimpuissa. Nimistä en tiedä, kun ovat joko kadoksissa, tai tallessa juuri toisessa paikassa, missä blogia kirjoittelen. :D

 Kuvassa näkyvä daalia `Zingaro´ oli kaatunut ja katkennut juurestaan, joten sillä oli tuuria, kun sävy sattui mätsäämään liljojen kanssa! Kaatuneet kiiltoleimun kukinnot sopivat myös täytteeksi, ja ihan huippuja ovat myös koristehirssit, ilmavia kimppuheiniä! Liljakimpussa on myös kaiken kesää runsaasti kukkineita tuoksuherneitä. Niistä kukkia onkin saanut poimia niin paljon, että muutama kimppu on riittänyt kesämökin ulkovessan ikkunallekin tuoksumaan :D

Tuoksuherneiden kukinnot tuottavat siemeniä niin pikavauhtia, että puutarhanhoitajan poissaolo kostautuu kukinnan loppumisella; kun kasvin aika menee siementen kasvattamiseen, ei se jaksa enää panostaa pitkiin kukkavarsiin ja suuriin kukkiin. Mutta toisaalta ensi kesän siemenet on jo nyt hankittu! Ja onhan siellä vielä runsaasti kukkia ihan kimppuihin asti!

Koska heinäkuu on pitkä kukkakuu, olkoon heinäkuulla kaksi kimppua;  oman puutarhani ylivoimaisesti parhaat kimppukukat: tuoksuherneet ja liljat!

Hyvää elokuun ensimmäistä viikonloppua!

Puutarhuri aikaa etsimässä

 

Joku varastaa aikaani! Vai olisiko syy sittenkin minussa?! Lapset näyttävät jonkun muun tekemiä videoita ja meemejä, joissa "äiti" on koko ajan liikkeessä ja tekee jotakin... Nauramme niille yhdessä ja tunnistan itseni, mutta jostain syystä puutarhani huutavat poissaoloani!! 

Olen ennenkin sanonut, että rehevä puutarha hoitaa pitkälti itse itseään ja se on nähty tänäkin kesänä. Kastelun tarve on ollut vähäinen, rikkaruohoja ei penkkeihin mahdu ja kasvit tukevat toinen toistaan, kun puutarhuri kulkee muualla.

Toisen puutarhamme kohtalo on ollut surkeampi; Maa kuivuu helposti, sadetta ei ole sinne kulmille riittänyt ennen näitä heinäkuun sadeviikkoja. Vanha ihanasti varjostava valkeakuulas- omenapuu kaatui tuulessa ja muutti isosti pihan valo-olosuhteita. Myöskään puutarhahuoneen tomaatit ja kurkut eivät voi oikein hyvin. Johtunee pelkästään epätasaisesta kastelusta ja lämmön vaihteluista, kun puutarhuri kulkee muualla.

Metsäpuutarhassa on rehevää; rönsyillään leviävä leinikki, paikastaan kiinni pitävät saniaiset ja muut alati siementävät luonnonkasvit tekevät keskelle metsää perustettavasta puutarhasta haastavan. Lisänä tässä miljöössä on kiinteästi joukkoon kuuluvat ötökät; keltaiset vihulaismuurahaiset ja valtava hyttysarmeija, jotka puolustavat metsän omia joukkoja, puhumattakaan myyrien kuohkeuttamasta verkostosta istuttamieni kasvien juuristossa. Eikä asiaa tee helpommaksi se, että puutarhuri kulkee muualla.

Kullerot sopivat kosteaan metsä- /niittypuutarhaan. Vaalea New Moon ja iloisen oranssi kesäkullero Golden Queen ovat ottaneet paikkansa ja tuntuvat viihtyvän. Kotipuutarhassa siirtoa odottaa luonnonkullero. Paras laittaa se vähän kauemmaksi, ettei vie elintilaa näiltä jalostetuimmilta.

 Mustilan taimipäiviltä aikanaan hankittu ja kotipuutarhasta metsään siirretty saniaisen jakotaimi kasvaa nyt rehevänä kotoisessa metsässä. Ympärillä hiirenporras saniaiset ihmettelevät tulokasta ja lähestyvät sitä hanakasti. Joulu- ja alppiruusut pitävät toistaiseksi pintansa, mutta mikäli kasvit jäävät pidemmäksi aikaa omiin oloihinsa, on maa pian metsäkasvien peittämä!

Yksi vahvimmin tilaa hakeva metsäkasvi on vadelma, jonka pikkutaimia kitken pois jatkuvasti. Vadelmille on oma paikkansa hakkuuaukealla, mistä kipaisen hakemassa useamman kopallisen herkkuja. Nyt kyllä sade taisi jo tuon herkkumarjan sadon lopettaa. Siellä siis puutarhuri on viettänyt tunnin jos toisenkin! :D

Tällä hetkellä kotipuutarhassa ilahduttavat taas kärhöt! Kaikki sieltä nousevat rehevänä kohti korkeuksia, kukkaset suuria ja upeita. Toisen pihan kärhöt ovat myös hengissä, mutta kuivuus on selvästi verottanut kukkien kokoa ja määrää. Laskeskelin kärhöjä olevan omalla pihallani liki 20 ja toisella pihalla kymmenkunta. Rönsyilevää kauneutta on siis tarjolla! Ylemmässä kuvassa Hagley Hybrid, Viva Polonia ja Ville de Lyon samaa kaarta täyttämässä.

Arabella

Margaret Hunt tukeutui niin vahvasti syreenipensaaseen, että pensas ei kestänyt sen rakkautta, vaan otti ja kuoli! No syreenin piti olla Moskovan kaunotar, jota se ei todellakaan ollut,(ja nyt en sen nimistä kasvia pihaani haluaisikaan). Vähän huonovointinen se oli jo ensimmäisen talven jälkeen, joten ei Margaret sitä hengiltä ottanut, olisi ehkä kuollut muutenkin. (Olipas synkkä tarina kauniin kärhön ympärillä).

Värikkäitä liljoja aukeaa sieltä täältä, on ihanaa, että niistä monet jaksavat kukkia vuodesta toiseen, osa jopa runsastuneina. 

Tuoksuherneiden kukinta alkoi hyvissä ajoin ja niille on kannettu vettä, koska ovat kuivemmalla pihalla. Koska saavat tuolla myös paljon valoa, on kukinta niin runsasta, että näistä riittää moneen kukkakimppuun. 

Kukkakimput ovat kesätekemistä parhaimmillaan! Kun on välillä lähes viikon poissa kotipihalta, voi surutta ottaa kukkaset mukaansa, eli moni pioni, lilja, ruusu ja kesäkukkanen pääsee kimpussa mukaan mökille - siinä myös yksi hyvä syy jättää puutarha omilleen. Sillä aikaa syntyy uusia kukkia.

DoubleShot Appleblossom

Muutkin siemenistä kasvatetut kesäkukkaset kuin tuoksuherneet ovat kukassa. Leijonankidoista ´DoubleShot Appleblossom´ja `Madame Butterfly´ ovat kauneudessaan upeita!  eikä valittamista ole amppelissa kukkivista petunioistakaan! Talvinen taimihässäkkä alkaa tuottaa iloa!

Iloa tuottaa myös onnistunut jalohortensian talvetus! Tämä on toinen kerta, kun edellisvuotinen ruukkuhortensia innostuu talven jälkeen kukkimaan ja vielä uskomattoman runsaasti! Tämä kokeilu ei jää nytkään viimeiseksi.

Nyt koko päivän jatkuneiden sateiden jälkeen paistaa taas aurinko, puutarhurin on aika lähteä liikkeelle!

Mukavaa viikonloppua muille ajan kulkua ihmetteleville!