maanantai 28. lokakuuta 2024

Tauon paikka




 Blogi on jäätynyt kuin kesän viimeinen daalia!


26.10.-24


Mökillä sentään akut latautuvat ja virtaa riittää hetkeksi.



Muutama päivä syyslomaa teki hyvää; risujen polttoa, haravointia ja muutenkin mökin talvikuntoon laittelemista. Kesäkukat kukoistavat edelleen, myös laatikoiden samettiruusut ja yläkuvan amppelit. En heittänyt vielä pois, vaikka ei mökille tulisi ennen pakkasia mentyä. Kukkikoot vaikka lintujen iloksi!


1.10.-24

Lähes kuukauden takaiset pari kuura-aamua eivät saaneet minun pihani syksyä oikein käyntiin. Vasta viime viikolla pudottivat hevoskastanja, magnolia ja omenapuu lehtensä, Diabolo ei vieläkään!  On ollut ihanan lämmin syksy!


Purppuraheisiangervon hehkeä syysväri, 28.10.-24


Kotipuutarhalle ei kuitenkaan aikaa ja intoa oikein riitä! Suurin osa perennoista on leikkaamatta, harava nojaa seinään ja kaikki suojaverkot ovat rullalla nurmikolla. Nyt on jo töiden jälkeen pimeää, sekin haittaa pihapuuhia. Ja koska blogi on puutarhablogi, on tälläkin rintamalla hiljaista pidellyt. Kamera ei ole päässyt ulkoilemaan. Kimppuja on syntynyt viimeksi syyskuussa viimeisistä daalioista. Sen verran sain aikaiseksi, että daalioiden juurakot on nostettu maasta, puhdistettu ja viety kellariin. Vielä pitäisi nostaa muutama jättiverbenan juurakko ja siirtää ruukkuhortensiat varastoon...


Syyskuun kimppu



En silti vaivu masennuksen valtaan, eivät puutarha ja kukkaset minusta lähde! Haaveet saattavat olla jo vähenemään päin ja määrittämätön blogitauko ehkä jatkuu... Toisaalta, pian on joulu! 




Hyvää syksyn jatkoa!





13 kommenttia:

  1. Oikein hyvää syksyn jatkoa sinullekin. Oli kiva kuulla pikaiset kuulumiset. On aivan ymmärrettävää, ettei aina ehdi tai jaksa kaikkea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Päivi! Ihmettelen itsekin, mihin on aika mennyt, mutta kyllä se innostus vielä palailee! :)

      Poista
  2. Ihania syyskuvia ja näkymiä.
    Oikein hyvää syksyn jatkoa myös sinulle.

    VastaaPoista
  3. Hyvin hoidettu puutarha kestää myös talven tai parinkin unohduksen. Väkisin on turha itseään pakottaa tekemään, jollei aikaa tai intoa ole.
    Tämä pitkä ja lämmin syksy on mahdollistanut puutarhasta ja luonnosta nauttimisen poikkeuksellisen runsaasti. Sinun puutarhasi on aivan ihastuttava. Eiköhän Diabolokin talven aikana lehtensä pudota.
    Puutarha ja kukat eivät meistä lähde. Tuskin haaveetkaan, vaikka emme kaikesta kovin tehokkaasti raportoisi. Aina on mukava kuulla sinusta. Mukavaa syksyn jatkoa ja pian myös joulun odotusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Between! Niinhän se on, että pakotettuna ei ole iloa matkassa! Toisaalta on heti sanottava, että pelkkä asioista kertominen sai aikaan päättäväisyyden puuskan ja harava heilui jo eilen ja sain lehtimatot pois nurmikolta sekä leikkasin tummuneet perennoiden varret. Moni jättää ne muutenkin talveksi maahan, mutta minä olen aina ne leikannut, niin nytkin. Tänään on ollut valtavan tuulinen päivä joten sekin ilahduttaa, että eivät maassa lojuneet lehdet ehtineet lennellä naapurien pihoille!

      Poista
  4. Oikea asenne; ei puutarhanhoito saa tuntua pakkotyöltä. Kukkakimppu on kaunis, ja yllättävän hienoja siinä olevat horsman kuivat oksat, eikö ne niitä olekin?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, itse nämä puutarhat olemme rakentaneet, jos alkaa kyllästyttää, se on vain puutarhurin omia valintoja, mitä jatkaa ja mistä luopuu. Horsman kuivuneet kiharat ovat upeita! Sopivat syyskimppuihin, kuivakukiksi ja tänä syksynä olen nähnyt niistä tehtyjä hienoja kranssejakin.

      Poista
  5. Varmaan edellinen kommenttini meni bittiavaruuteen tai jonnekin, mutta laitan vielä toisen.
    Tuo viimeinen lause oli niin toivoa täynnä ja kaunis! Voimien mukaan puutarhassa ja täällä blogimaailmassa ja puutarha on armollinen ja hoitaa! Kaikkea hyvää sinulle!

    VastaaPoista
  6. Tauko tekee välillä hyvää. Näin syksyisin into meinaa latistua itse kullakin mutta onneksi se yleensä palaa takaisin kevätpuolella valoisuuden lisääntyessä. Puutarhaa ei haittaa yhtään, jos perennat jäävät leikkaamatta ja lehdet haravoimatta ennen talvea. Päinvastoin, maaperän pieneliöstö kiittää sellaisesta laiskuudesta. Suojaverkkojen kanssa en itse riskeeraa, vaan kiskon ne paikoilleen vaikka hampaat irvessä.
    Purppuraheisiangervo on hyvä pensas syyshorrosta viettävälle puutarhurille. Siinä missä muut puuvartiset ehtivät karistaa lehtensä ennen kuin itse on hädin tuskin rekisteröinyt asiaa, heisiangervo pitää kiinni lehdistään talven tuloon saakka. Eivät varmasti jää huomaamatta!
    Hyvää marraskuuta!

    VastaaPoista
  7. Mulla tahtoo olla sama juttu syksyisin, ei tahdo jaksaa enää...kylmä ja märkä ajavat sohvan nurkkaan kutomaan tai virkkaamaan.

    VastaaPoista