Jatkoon!

Ahkeraliisat aloittelevat

Kesän ensikertalaisia kukkaistutuksissa arvioidaan tarkemmalla seulalla kuin vanhoja konkareita, jotka ovat jo saavuttaneet luotettavuutensa ja osoittaneet kestävyytensä  säiden muutoksissa ja vuosien kuluessa.

Suklaakosmos

Suklaakosmos on minulle uusi tuttavuus. Löysin rehevän taimen alkukesästä Mikkelipuiston puutarhamyymälästä. Se kukki silloin ja kukkii edelleen, neljättä kuukautta. Kukka on melko pieni, mutta väriltään vaikuttava ja jatkuvalla kukinnallaan paikkansa täyttävä.

Oleskelupihan portaalle paistaa (normaalikesäisin) paahtava aurinko. Siinä eivät kaikki kasvit menesty alkuunkaan, ja vuosien varrella moni on saanut lähtöpassit, kun kuumuus näännyttää kauneuden. Mutta Lantanat eli Kirjotulikruunut lienevät kotoisin lämpimistä oloista, sillä niitä eivät helteet hätkäytä.

Lantana eli Kirjotulikruunu

 Pinkin Lantanan ostin jo keväällä, mutta istutus huusi jotakin korkeampaa. Aluksi samettiruusu toimitti sitä virkaa, mutta löysin heinäkuussa alennuksesta rungollisen, käppyrässä kituvan vaaleanpunaisen Lantanan, jonka istutin isosamettikukkien tilalle. Hänpä alkoikin heti viihtyä, oikaisi käppyrät lehtensä ja uusia kukkia kehittyi nopeaan tahtiin.

Carex Èverest´koristeheinä ja Isokirjopeippi

Koristeheinät ja värinokkoset viihtyvät lämpimässä, sateettomassa paikassa, ja tämän vuotisen Isokirjopeipin tekee erityiseksi se, että kasvatin sen itse siemenestä. Hyvin ehti kesäkukkaseksi!

Siniviuhka on myös osoittautunut lämpimästä pitäväksi, mutta vettä se vaatii herkemmin kuin muut ruukun kasvit. Olin kuvitellut tätä sinistä kaunokaista vaateliaammaksi, joten tämä oli sen ensimmäinen kerta meidän terassilla, ja ei jää taatusti viimeiseksi.

Rungollisen verbenoiden sukuun kuuluvan Lantanan yritän talvettaa, ehkä pinkinkin, katsotaan keväällä, miten kävi! Mutta vielä riittää kukkia!

Enkelinkukka

Lankaköynnökset ovat myös uudempia tuttavuuksia, amppeleissa ja istututuksissa ihania, herkkiä, hyvin kasvavia... täyttävät hienosti paikkansa ja jatkavat kasvuaan vielä pitkälle syksyyn. Niitä on minulla muuallakin, mutta tässä amppelissa on toinenkin uusi tuttavuus, enkelinkukka, kauniisti ja rauhallisesti kukkiva, ei retkota, jaksaa avata nuppunsa, eikä ihan pienistä sateistakaan hätkähdä (kuten ystävänään majaileva pikkupetunia).

Enkelinkukallekin povaan jatkoa, jos vaan tulevina kesinä törmätään. Sanovat tämänkin olevan monivuotinen, onkohan kukaan kokeillut?

Unikkojen kylvöpenkki ei näyttänyt ihan sellaiselta, kuin olin kuvitellut, mutta syy ei ollut kukkasissa, vaan kovassa savimaassa ja sateiden täyttämässä kesässä. Niin uskon. Kukille aion antaa uuden mahdollisuuden, ovat ne niin upeita ja väreiltään odottamattomia! Siemenet otettu jo talteen:)

Ooppiumunikko

Ooppiumunikko

 

Siperianunikko

Silkkiunikko

Silkkiunikko

Ahkeraliisoihin suhtaudun joka vuosi kuin uusiin tuttavuuksiin. Niitä on kiva kasvattaa, mutta ovat niin mahdottoman hitaita - kunnes alkaa ahkera kukinta. Joka vuosi päätän, että nyt saa riittää, mutta mokomat yllättävät aina loppukesästä minut iloisesti.

Kun toisella puolen pihaa paahtaa aurinko, on toinen puoli vain hetkisen aamuauringon varassa. Niinpä etupihan kukkasille on toisenlaiset haasteet. Ahkeraliisojen ohella surfiniat, lobeliat, miljoonakellot, hopeaputoukset, maahumalat ja ruusubegonit ovat sinne kuuluvia kasveja ja uusia kestäviä ja runsaasti kukkivia tulokkaita ei ole vielä löytynyt.

Lissut puutarhahuoneessa

Vanilla F1

 Nämä nyt ovat itseoikeutettuja jatkoon menijöitä!

Jokaisella meistä on omat mieltymyksensä sen ohella, minkälainen  on kasville sopiva kasvupaikka. Uutta on kiva kokeilla, mutta monesti on vanhassa vara parempi;) Oletko sinä löytänyt uuden tuttavuuden, joka ehdottomasti pääsee jatkoon?

Mukavaa viikkoa, nautitaan viimeisistä kesäkukista, ennen kuin halla ne meiltä vie!