Joulunodotusta

 

Puutarha  on vaipunut talviuneen. Luntakin on saatu hitunen kasvien suojaksi, mutta jänisten juoksuja se ei estä. Monessa kohtaa näkyykin, kun pupujussi on pysähtynyt ja kuopaissut lumet pois kasvien tieltä. Onneksi kaikki eivät niillekään maistu, eikä kaikkea voi ja jaksa peitellä. Tutkitaan tuhot sitten keväällä! Nyt nautin joulukuusta ja puuhastelen ennemmin sisätiloissa!

Kranssitouhut alkoivat jo hyvissä aikaa ennen kuun vaihdetta, ja vaikka ensimmäiset ehtivät oville joulunaikaa viestimään, niin en malttanut lopettaa ihan siihen. Onhan meillä ovia ja verantoja ja sisareni matkaan lähti yksi kransseista. Marraskuulla joku oli heittänyt metsän reunaan, tien laitaan kauniin hopeakuusen!?  Huomasin sen, kun ajelen paikan ohi joka päivä. Kotitarvefloristi oivalsi heti sopivan kranssimateriaalin ja kävin hakemassa hylätyn kuusenlatvuksen talteen. Vaikka onkin maatuvaa materiaalia, ei sen paikka ole kaupungin puistoalueella. Toisen roskasta tuli toisen aarre!

Toinen tämän vuoden materiaalihittini on mahonian lehdet! Oma mahoniapensaani on kasvanut mukavasti kokoa, ihania, kiiltäviä, hyvin säilyviä lehtiä, jotka säiden kylmettyä ovat osin muuttuneet punertaviksi. Riittää hyvin joulukranssin koristeeksi!

Mahonian oksia hyödynsin tänä vuonna myös itsenäisyyspäivän kimpuissa. Kokosin kimput muutenkin edullisesti ostamalla marketista vain valkoisen leikko amarylliskimpun ja harsokukat. Aiemmin mieheltä saamastani kukkakimpusta oli hyvänä säilyneitä inkaliljoja ja lisäsin joukkoon kesällä ostamani koristehirssit ja oman puutarhan sinipiikkipallot sekä muutaman mustikanvarvun.

Männyn- ja tuijanoksat, varvut, callunat ja hopealanka ovat oivallista kranssimateriaalia! Ostin syksyllä jo aiemmin muutaman hopealankaruukun ihan kranssien ja kukka-asetelmien tekoa ajatellen.

Perhoangervon keveyttä lumen keskellä

Olen iloinen, että maa on joulun alla valkoinen! Lumityöt ovat alkaneet, minulle ne ovat ennemmin hyötyliikuntaa kuin ahdistuksen paikka! Mutta omien vanhempieni ja muiden vanhusten ja liikuntarajoitteisten kohdalla ymmärrän talven tuovan haasteita. Pakkasten toivon itsekin pysyvän maltillisina.

Kranssien tekeminen on kivaa ja helppoa, mutta niiden kuvaaminen haastavampaa, kun ei ole liikoja päivänvaloa tarjolla ja arkena ei ole edes päivällä kotona. Kuvauspaikkojen etsimisessäkin pitää ottaa koko puutarha käyttöön!

Viimeisin kranssi sai valoköynnöksen ympärilleen ja pääsi verannalle joulun ajaksi! Tähän kranssiin käytin perinteistä kuusenoksaa, hopeakuusta, tuijaa ja marjakuusen oksia. Vähän jänönhäntää pehmentämään ja muutama lehtikuusen oksa koristeeksi.

Lunta on luvassa kaakon kulmille lisää. Jouluvalmistelut etenevät maltilla, vain sen verran, kuin itsestä tuntuu hyvältä. Ei juurikaan stressiä siivouksesta ja leipomisista, joululaulut saavat soida, kynttilänvalo riittää. Joulukonsertit ja -esitykset ovat ihania; toiset ovat valmistelleet elämyksiä, joista voi hakea joulumieltä itsellekin. Kouvolan teatterin väki tarjoaa joka vuosi Joulushown, josta löytää paljon paikallista itseironiaa, mutta myös taidokasta laulua ja hauskuutta. Paikallinen viihdekuoro Vitriini oli rakentanut huippuhienon joulukonsertin! Ryhmän laulajat ovat kokeneita musiikin harrastajia ja ammattilaisia ja tulos on sen mukainen. Vielä ensi viikolla odottaa Kymi Sinfonietan ja Rajattomien yhteinen joulukonsertti kirkossa. Näillä elämyksillä rakennan omaa jouluani.

Yksi jouluasetelma löytyy jo kotoa :)

Mukavia joulunalustunnelmia kaikille!