Hyvää juhannusta!

Juhannuksen vietto hellesäässä lienee monelle suomalaiselle odotettu hetki. Niin itsellenikin. Mutta puutarhan kasvit toivoisivat maltillisempia lämpötiloja, hitusen viilentävää poutapilveä porottavan auringon eteen ja kesäistä sadettakin. Aika paljon toivottu! Mutta nyt toiveet on otettu huomioon ja sadettakin saatu mukavasti! Voi nauttia juhannuksesta tuskailematta vettä huutavista kasveista. No helle toki jatkuu nopeuttaen monen kukkasen kukintaa.

Sen enempää suunnittelematta on puutarhan väri juhannuksen aikoihin hyvin sinivalkoinen!

Valkoiset tulikukat, verbascumit ovat parhaassa kukassa keskikesän juhlaa varten! Olen kasvattanut ne siemenestä ja ehkäpä jokin uusikin siementaimi on penkkiin kylväytynyt. Yksittäiset pikkukukat ovat herkkiä ja helteellä menevät nopeasti ruttuun, kuvattava on aikaisin aamulla ja auringonpaisteessa on turha yrittääkään saada kunnon kuvia herkistä kukkavarsista.

 

 

 Iirikset kuuluvat itseoikeutetusti sinivalkoiseen Suomi100 -kukkapenkkiin. Niitä on siellä useammassa kohtaa, ja helppoina kasveina löytyy monesta muustakin paikasta puutarhaa. Päivänkakkarat ovat myös aloittelemassa kukintaansa.

Usean vuoden odotuksen jälkeen myös sinivaleunikko avasi nuppunsa! Kovin on ujo ja nuokuttaa päätään kainosti, mutta nöyränä minäkin kyykistyn, jotta saan kuvan tuosta kauniista kukkasesta. Toisessa penkissä odottelee vielä toinen niistä useasta taimesta, joita olen hankkinut ja joista suurin osa on kadonnut. Jospa nyt olisi löytynyt mieluisa kasvupaikka!

Jo aikaisin keväällä pystykiurunkannus oli vihreänä, eleli toisen uuden kasvin, syksyllä ostetun japaninmagnolian juurella, verkon ja havujen suojissa. Unohdin jo koko kukkasen, kun luulin sen vasta keräävän voimia tuleviin keväisiin. Ihmettelin, miksei se kukkinut keväällä muiden kiurunkannusten kanssa samaan aikaan. Vaan hänpä odottelikin juhannusta! Ja sinisyydessään menee samaan kategoriaan sinivaleunikon kanssa, huikea väri!

Oikein ihanaa juhannusta kaikille!