Kadonnut joulustressi!

 

Puutarhahuone sai kranssit ensimmäisenä!

Hyvää kolmatta adventtia! Täällä jouluvalmistelut ovat edenneet vanhaan tapaan pikkuhiljaa, vähän kerrallaan. Kranssit saatu oviin jo kuun alussa, Paraisten piparit paistettu itsenäisyyspäiväksi. Pakkasten vuoksi siivouskin on ollut helppo suunnitella, matot on voinut viedä ulos lähes koska vain, kun aina on raikasta! Ja koska myönnän olevani vahvasti jouluihminen, on kahta kotia koristeltu juhlaa varten, tietysti jouluradion soidessa! .D

Polkupyörävanhuskin sai tänä vuonna ylleen juhlapuvun. Nyt ei meillä ole pyöräilyn aika! Kieltämättä täällä itärajan läheisyydessä pyörii ajatuksissa muutakin kuin joulua. Kun palaa mielessään vaikka viisi vuotta taaksepäin, ei ollut koronaa eikä uhkia Euroopan ja oman maamme turvallisuudesta. Pakostakin nämä ikävät asiat heittävät varjonsa monien joulunviettoon.

 Kranssien teko ajoittui marraskuulle. Kun materiaalia oli runsaasti tarjolla, tuli taas askarreltua muutama ylimääräinenkin. :)

Koska olen saanut mahonian viihtymään pihallani, voi siitä napsia muutaman lehdykän myös joulukranssien koristeeksi.

keittiön oven valokranssi

Ostin syksyllä tarkoituksella vähän reilummin callunoita ja hopealankaa. Ovat mitä parhainta kranssimateriaalia! Säilyvät kauniina koko talven!

Vanhan talon lasiveranta on oikea aarre! Kesällä siinä viihtyvät pelargoniat ja talvi-iltaisin voi ikkunalla poltella kynttilöitä. Ja tähän aikaan sitä voi koristella jouluun kutsuvaksi. Miehen tekemä valotaulu sai tänä vuonna ylleen kimmeltävän oksan. 

Puutarhahuoneessakin on jo joulu. Kuusen sijasta koristelinkin punaiset kanukan oksat.

Olen huomannut kadottaneeni joulustressin! Tänään, kun kahlasimme umpihangessa hakemassa joulukuusta, oli mieli iloinen. On toki hommia ensi viikolle, töissä päivisin ja illalla tekee sen minkä jaksaa tai ehtii. Aina on joulu tullut ja niin tänäkin vuonna. Lapset tulevat kotiin ja käydään isovanhempien luona. Se riittää. <3

Mukavaa alkavaa viikkoa ja joulunodotusta! Älä sinäkään ota stressiä!

Toteutuuko haave sittenkin?

Viikko vierähti koleissa, pilvisissä tunnelmissa, ei enää houkutellut pihatöihin. Kohopenkki, jossa  kukkivat uudet ruusut ja suorastaan hullaantuneet kruunuvuokot, pitäisi vielä parannella tulevaa kesää varten, mutta jos en ehdi ennen pakkasia, niin odotelkoot sitten kevättä.

Tomaatit ovat nyt punanneet poskiansa olohuoneen ovella, takan lämmössä ja keittiön pöydän vieressä - kieltämättä helppo poimia lautaselle! Mutta rajansa kaikella! Ensi kesänä toivottavasti saavat jo pieninä taimina asettua uuteen kotiinsa: Yhdestä isosta haaveesta alkaa tulla totta!

Tähän mennessä blogi on pyörinyt oman pikku pihani ympärillä, mutta se alkaa jo olla niin täynnä kasveja, ettei paljon uutta mahdu. Onneksi minulla on erittäin tärkeä, rakas ihminen kumppanina, ja hänelläpä on vielä pihalla runsaasti tilaa, ei liiemmälti kukkapenkkejä, joten minun puuhamaani löytyy myös sieltä.

Mutta siihen haaveeseen. En ole kovin innokas hyötykasviviljelijä, savisella pihallani, kuusien varjossa ei sadonkorjuu ole juurikaan ollut tuottoisaa. Niinpä olen ajoittain haaveillut kasvihuoneesta, mutta joka ei olisi pelkkä kasvihuone. Nyt on pohjatyöt tehty, pohja valettu ja talven aikana hiotaan ja maalaillaan ovet ja ikkunat. Kunhan kevät koittaa, alkaa rakennus kohota rakkaani pihamaalle: Valohuone, kasvihuone, ilon ja valon, rentoutumisen ja haaveilujen paikka!

Sitä ennen sisustan ihanaa lasiverantaa, joka on osoittautunut pelargonien viihtymispaikaksi. Toki viime syksynä pääsi pakkanen yllättämään, ja suurin osa paleltui. Katsotaan, miten tänä vuonna käy...

 

Haaveilkaa tekin, joku saattaa muuttua todeksikin!

Olen niin iloinen, kun olette käyneet tätä uutta blogiani lukemassa! Tervetuloa myös Maarit ja Kruunu Vuokko!
Tunnelmallista viikonloppua kaikille!