maanantai 31. heinäkuuta 2017

Vanhaa ja uutta, ah niin kaunista!





Kun heinäkuu jo ehti loppua, alkoi meillä vasta kukkien juhlat! Kylmä hidasti kasvua, ja savimaa lisäsi oman jännitysmomenttinsa mukaan: Onko vanha kasvusto edes elossa? Osan talvehtiminen kellarissa ja varastossa on myös aina oma juttunsa.



 
 Runkoruusun kolmas kesä ei ole vähentänyt sen voimaa, sama ruukku, lähes sama multa, nyt toinen, entistä loistavampi kukinta! Äitienpäivälahjasta on todella ollut iloa!

 



 Loistotädyke jatkaa vanhaan malliin, samoin vanhojen liljojen kukinta on upeaa, ja mikä ihanaa - ei ainuttakaan liljakukkoa ole näkynyt koko kesänä!
 

 



 




 

Vanhat äitienpäiväruusut sekä jotkut nimettömät jaloruusut ovat myös selvinneet jo muutamasta talvesta!


 





 




Jaloangervojen kukinnot ovat herkkiä kevään halloille, muuten helppoja ja varmoja kukkijoita ainakin meillä.







 Olen niin ihastunut näihin sinisiin ritarinkannuksiin, vasta viime vuonna hankin, koska olen aina pitänyt niitä hankalina, tuettavina kasveina. Hyvin ovat toistaiseksi pysyneet pystyssä, ja viime talvena kylvetyistä siemenistä on jo osa taimista nupulla!



 Ritarinkannusten seassa kasvaa muutama uusi Dahlia, ovat arvontapalkintoja Kukkaiselämää -blogin Sadulta! Olen niin iloinen, kun palkintoina oli juuri valkoista daaliaa, se minulta puuttuikin!

Dahlia `My Love´



Dahlia `Wittem`
Kruunuvuokko `Bride´
 Kruunuvuokkoja istutin jo viime vuonna, olivat niin kauniita, että tänä vuonna laitoin Suomen 100-vuotis juhlien kunniaksi paljon sinisiä ja valkoisia Anemonioita. Kestävät hyvin maljakossakin! En tajunnut viime vuotisia nostaa syksyllä maasta, joten sinne mätänivät. Nyt yritän korjata tilanteen.
Kruunuvuokko `Lord Lieutenant´


Köynnösruusu `John Davis´
Kärhörintamalla ei ole kehuttavaa toistaiseksi. osa vanhoista ei ole vielä aloittanut kukintaansakaan, osa ei ilmestynyt lainkaan, osa kukkii hennolla varrellaan. Ei ollut savimaan talvi ja kesä kärhöille hyvä! Yhteen kärhöjen riemukaareen istutin uuden kanadalaisen omajuurisen köynnösruusun nimeltään`John Davis´. Pitäisi olla kestävä, mutta tämä savimaa...?? Kaunis hän kuitenkin on!



 Vanha köynnösruusu Flammentanz on ollut heikoissa kantimissa muutaman kesän, johtuen ehkä lumen puutteesta ja tuulisista keväistä. Kukkia kun syntyy vasta toisen vuoden versoihin. Sen rinnalle istutin tänä kesänä kärhön, joka on kerta kaikkiaan upea ilmestys. Paikka on lämmin seinänvierus, joten katsotaan kaunottaren talvenkestävyyttä, kesällä hän sai talon lämpimimmän paikan!


Clematis `Maria Sklodowska Curie´

Tämän vanhan kärhön nimeä en muista, lappu kadonnut jo aikaa sitten.

Clematis `Multi Blue`

Mantsuriankärhö
 Joku kuitenkin kukkii iloisesti, vaikka toukka-armeija uhkasi viedä mantsuriankärhön lehdet, olisivat vieneet ehkä kukatkin, jos en olisi ehtinyt hätiin.

 

 Punakärsämö, suloinen, pinkki, kasvaa kuivassa, helteisessä penkissä. Ja selvästikin viihtyy, toivottavasti on tullut jäädäkseen:)
 


Vanha kurki ja sammakko -leikki jatkukoon, toivottavasti alkava elokuu on meille kaikille aurinkoinen ja lämmin, ei puhuta vielä syksystä. Mutta huomenna tämä kuitenkin lähtee töihin, piiiitkä kesäloma on (melkein) ohi!

Tervetuloa lukijakseni, Eeva, kiva kun tulit!




















tiistai 18. heinäkuuta 2017

Korkealle kurkottelevat pitkäkaulat




Kasvien erilaisuus on kiehtovaa ja ihanaa. Korkealle kurkottava kasvutapa on siitä mukava, että kukkivia kukkia riittää pitkäksikin aikaa, aina aukeaa uusia ja kukkavarsi senkun kasvaa. Nämä kukkijat tekevät myös puutarhaan mielenkiintoisia korkeusvaihteluita noustessaan toisten yläpuolelle, joskus jopa korkeuksiin.




Sormustinkukat ovat kauniita suurena ryhmänä, mutta
tekevät kukkavanojaan myös mihin sattuvat, siementävät ahkerasti, lehtiruusuke kasvaa ensimmäisenä kesänä, kukkavana kohoaa toisena, ja väri vaihtelee valkoisesta vaaleanpunaisen kautta siniviolettiin, myös kermankeltaisia löytyy meidänkin pihamaalta. 



Ritarinkannukset ovat upeita! Pitkään aikaan en halunnut niitä pihalleni,koska oletin niiden kaatuvan herkästi ja vaativan sitomista. Mutta sini-valkoiset kukkaset veivät mennessään ja nyt uudet itse kasvattamani siementaimetkin ovat jo hienosti tulossa kukintavaiheeseen. Tässä niiden emokasvit jo kukassa!






Kun keltaiset päivänhatut alkavat jo lopetella kukintaansa, nousee niiden takaa Ukonkellojen korkeat  kukalatvat. Äidiltä saadusta taimesta on kasvanut jo moneksi jaettu komea perenna. Ukonkellon sanotaan kasvavan 60-120 cm korkeaksi, mutta minun pihani kosteassa savimaassa kukkavanat kurkottelevat yli 160cm asti, joten tämä ihanuus ei ilman tukea pystyssä pysy!



Myös etualalla olevat sinikuunliljan kukinnot edustavat tätä samaa kukintatapaa. Nuppuja riittää vielä..





Pikkujasmike ei ole enää kovin pieni, sekin kurkottelee oksistoaan ylöspäin, pakko laittaa vielä kuva tästä valkoisesta, tuoksuvasta kaunottaresta!


Sarah Bernhardt
Toinen ihanuus, josta kuvia laitoin jo aiemmin, mutta kun se vaan on NIIN ihana!



Tässäpä tällä erää. Vieläkin korkeammalle kurottelevat kärhöt, mutta niistä kuvia vasta kun kunnolla kukkivat! Mukavaa viikkoa kaikille!



tiistai 11. heinäkuuta 2017

Diabolo kukkii, ja joku muukin...


Pihan keskellä on suihkulähde, jonka ympärillä kukkapenkki kasvaa hitusen joka vuosi! Penkin katseenvangitsija on purppuraheisiangervo `Diabolo´, joka aiemmin kitui talon itäisellä puolella, männyn varjossa, kylmässä...



Heinäkuun alkupuolella heisiangervon kukinta on huikea näky, myös jo ennen kukkien puhkeamista nuppuvaiheessa, tummanpunaista lehdistöä vasten. Kukkineet punertavat siemenkodatkin  näyttävät kauniilta!







Tässä on Diabolon edellinen kasvupaikka. Nyt siinä on jo enemmän valoa ja seppelvarvut, vuorenkilvet ja kuunliljat nauttivat!



Diabolon viereisen kohopenkin takana kukoistaa ja viihtyy pikkujasmike. Nyt on senkin aika ihastuttaa tuoksullaan.





Ensimmäinen Dahlia avasi kukkansa, ja kun en muistanut laittaa lappuja ja juurakkoämpärit kulkivat sisälle ja ulos pitkin kevättä, niin keltainen meni tietenkin vahingossa väärään paikkaan. Mutta saa anteeksi, kun on niin upea!

Töyhtöangervo
Töyhtöangervo ei mitenkään ole suosikkikasvejani, mutta pihan varjoisassa laidassa täyttää paikkansa!

Sinikuunlilja
Savimaa ja vähän varjoisa piha tuottaa omat haasteensa kasvien kasvattamisessa, mutta kuunliljoille aivan huippu kasvupaikka! Ja kun mitään ei raaski heittää pois, tulee näitäkin ripoteltua joka paikkaan! Helppoja ovat, peittävät keväiset sipulikukat ja rikkaruohoja ei juurikaan pääse kasvamaan juurelle. Mutta tilaahan nuo vievät!

 
Sinikuunliljat auringossa.
 

 Vanhat liljat, keisarinkruunut ovat kulkeutuneet aikoinaan jonkun kylkiäisenä. En ole ihan varma, pidänkö näistä, mutta ovat vaan niin kiitollisia kukkijoita... 



 Mutta kukkiihan täällä jokunen pionikin, ihanaa!! Minun pionini ovat vanhoja lajikkeita, en tiedä nimiä, on aikoinaan siirretty rakkailta pihoilta. Näitä onkin aika monta pensasta!






Tämäkin ihanuus on aikoinaan siirtynyt vanhana juurakkona muualta pihalleni, en uskalla kuin arvailla, onko tämä nyt Sarah, itse Sarah Bernhart, luultavasti!? Mutta oli kuka hyvänsä, upea hän on!







Osassa kuvista paistoi aurinko upeasti, vähän liikaakin, että värit olisivat näyttäytyneet kunnolla. Mutta nyt sataa, ja rankasti... voi pionejamme!!

Valamonruusu

Ruusuista viikkoa kaikille!