keskiviikko 25. elokuuta 2021

Taimipäiviltä täydennystä

 


 

Onpas ollut sateinen päivä! Sateinen oli myös viime lauantai, jolloin vietettiin taas Mustila Arboretumissa perinteistä Taimipäivää. Puutarhaväki ei kuitenkaan sateesta lannistunut, vaan kauppa kävi vilkkana. Taimipäivälauantai on aina odotettu tapahtuma ja ei sieltä koskaan tulla pois tyhjin käsin. Sade kyllä nopeutti selvästi omien ostopäätösteni tekoa, samoin osasin jo odottaa, kenellä myyjällä on  omiin tarpeisiini sopivia taimia myynnissä.

Tänä vuonnna taimikasseihin kertyi kolmeen paikkaan tulevia kasveja:

 


Puutarhahuoneelle vievän polun varrelle täytyy tehdä joitakin muutoksia;. Sieltä saivat jo lähtöpassit kirvoja keräävät lehtoängelmät. Kesäkukkasia ja daalioita penkissä on jonkin verran, joten aukkopaikkoja tulee syksyn myötä. Todennäköisesti - kylläkin kovin harmissani - kaivan pois kolme Morden Blush pensasruusua, joiden kukkaset eivät sadekelejä kestä lainkaan. Tilalle istuttelen alkuun liljasipuleita ja taimipäiviltä ostamani luppion. Myynnissä olevat luppiot olivat valtavia puskia ja jos ei tuosta penkistä löydy sille sopivaa paikkaa, niin löytyy muitakin kohteita. Näitä hassuja luppionpallukoita ei minulla ole aiemmin ollut, joten täytyy ensin seurailla, miten se käyttäytyy :) On kuulemma hyvä leikkokukka, joten ystävän kukkakimpuunhan minä jo siitä muutaman oksan taittelin. Samaan penkkiin suunniteltuna ostin myös syvän oranssin värisen syyshohdekukan, täytyy vaan miettiä, että värisävyt muiden kasvien kanssa mätsäävät. Kesällä puutarhassa saa olla hempeitä sävyjä, mutta syksyä kohden kaipaan vahvoja värejä. Ennestään yksi syyshohdekukka puutarhassa jo on, mutta ei se vielä riitä väriterapiaan!

 


 


Mökin uusi metsäpuutarha alkaa hahmottua ja olla jo pieneltä osin valmis. Olen tarkoituksella rakentanut pohjaa kunnolla, ennenkuin yhtään kasvia olen sinne hankkinut. Kameran linssiin ei multainen alue ole vielä päässyt, vietetään vaikka avajaisia, kunhan ensimmäiset "asukkaat" sinne ensin muuttavat! Nytkin mietin, kannattaako syksyllä, talvea vasten edes ostaa uusia taimia, kun ei tiedä, minkälainen talvi on tulossa. Mökillä ei nimittäin loppusyksystä ja talvella kovinkaan usein käydä, ja kasvien suojaaminen täytyy varmistella hyvissä ajoin. 

 

"Me muutetaan metsään!"

 

 Mökillä ovat jo vuosia viihtyneet alppiruusut. Tarkoitus on, että uusi istutusalue jatkuu alppiruusujen takaa eteenpäin. Aiemmin kuvassa näkyvä kohta on ollut lähellä naapuritontin rajaa. Nyt kun tontti siirtyi meille, voi puutarha jatkua luontevasti metsää kohti.

 


 

 Viime vuonna ostin Mustilasta Hannu Saarilahden risteyttämiä minipieniä alppiruusun taimia, tänä vuonna Kristian Theqvistin vähän suurempia alppiruusuja. Ritva ja Nikodemus lähtivät matkaani, ja nyt on mietinnässä, rohkenenko vielä ensi talveksi niitä istuttaa maahan, vaiko vasta keväällä. Ainakin viime vuotiset saavat edelleen kasvaa kokoa ruukuissa.  






 

Japaninhiirenporras katosi muutama vuosi sitten omasta puutarhastani, mutta se on niin kaunis hopeanhohtavine lehtineen, että sen halusin metsäiseen puutarhaani. Virolaisen Aivar Kaljusten taimistolta olen aiemminkin hankkinut saniaiskasveja, ja ovat pärjänneet yllättävän hyvin. Mökillä on aina kasvanut runsaasti saniaisia, joten kauniiden lehtiensä ansioista niitä haluaisin enemmänkin kokeiluun. Lisäksi taimipäiviltä lähti matkaan maanpeittokasveja, kuten tuoksuorvokki, taponlehti, rönsytiarella ja varjohiippa. Ostin myös huippukauniiden lehtiensä vuoksi rotkolemmikin. Sen paikkaa tosin täytyy vielä miettiä, sillä metsäpuutarhan kasvualusta on hapan, ja rotkolemmikki suosii kalkittua maaperää. Ehkä se jääkin kotiin... New Moon tarhakullero pääsi myös mukaan, kun on niin ihastuttava! Sille täytyy nyt tarkkaan miettiä paikka, sillä edellinen katosi. Mökillä olisi kosteampiakin paikkoja tarjolla, täytyy vaan kaataa varjostavaa pusikkoa vielä pois, valoa se varmasti tarvitsee.


 

Keijun- ja haltijankukat ovat ihastuttavia värikkäiden lehtiensä ansiosta. Papaija ja Forever Red - nimiset keijunkukat muuttivat toisten värikkäiden keijunkukkien seuraan. Rönsytiarella pääsee metsäporukkaan. Nyt mentiin selkeästi lehdistö edellä näissä ostoksissa. Olen edelleen iloinen keväällä saamastani  Linda Peltolan kirjasta `Viherpuutarha´. Se on kuin tehty omiin tämän hetken tarpeisiini. Kasvupaikkavaatimukset löytyvät kuvien ja esittelyjen ohella. Toki voi olla, että tuo uusi puutarha ei kasva muuta kuin puiden taimia ja rikkaruohoja ja kevääseen mennessä myyrät ovat herkutelleet uudet maut massuihinsa. Mutta ei voi tietää, jos ei kokeile.

 


 

Nyt vältyin enemmiltä heräteostoksilta, kiitos sateen! Ystävän kanssa kävimme pikaisesti läpi myös Mustila Puutarhan myymälän, mutta päätin tehdä eri reissun uudestaan, ehkäpä loppusyksyn alennusmyyntiin, jos sellainen vielä tulee :) Syyshortensioita siellä oli runsaasti, mutta maltoin mieleni, täytyy katsella myös muut puutarhamyymälät läpi - ja etsiä ensin paikka, mihin niitä edes istuttaisi :D

Nyt olisi sopivan kosteat istutteluajat, ja muut ostotaimet ovatkin jo maassa. Mutta mökkikasvit joutuvat odottamaan vielä tovin, ennenkuin pääsevät perille.  

Toivotaan kuitenkin, että sateet alkaisivat jo helpottaa viikonloppua kohti! Ja toivoisin vähän lämpöäkin lisää, pliis!

 



 

 

lauantai 21. elokuuta 2021

Arkea, juhlaa ja jotain siltä väliltä




 Mihinkä katosi heinäkuu, mihin elokuu...?  Tämä kesä jää muistoihin muista syistä kuin puutarhanhoidosta, sillä puutarha on hoitanut itse itseään. Liljat nousevat omia aikojaan, samoin daaliat kasvavat kesän mittaan täyttäen keväältä jääneitä aukkopaikkoja perennapenkeissä.
 
 

 

Stargazer-liljojen kukintaa parin viikon takaa

 

Lomaa oli paljon, voisi jopa sanoa "riittävästi", ja kun helteet loppuivat, pian alkoivat myös työt. Välillä ahdisti, kun auto reistaili ja olin jo keväällä ilmoittanut, etten vanhalla romullani enää syksyllä töihin ajele. Oli siis pakko välillä katsella automainoksia ja tehdä pohdintoja talouden kestävyydestä autonvaihdon jälkeenkin. Ilman autoa ei minun työni onnistu, mutta en minä mitään herkkuja kaipaa, luotettavan kulkupelin vaan! Mieluummin shoppailen puutarhamyymälöissä kuin autokauppojen vieraassa maailmassa :) No nyt kuitenkin huristelen uudella biililläni - yksi huoli vähemmän!

 

Isosudenporkkanoiden kevätkylvöistä jäi muutama yksilö kasvamaan läpi kesän!

Helteiden aikaan veti järvenranta vahvasti puoleensa ja kodin kukkaset, kasvihuone ja puutarhat saivat pärjäillä usein omillaan. Huolta hukkaan heitetyistä työtunneista ja taimikasvatuksista koin useampaankin kertaan, mutta mökillä oli kiinnostava projekti ja se vei useasti voiton. Loppujen lopuksi mitään pahempaa ei tapahtunut, muutama amppeli pahoitti mielensä  ja tietysti aamuiset puutarhakävelyt jäivät vähiin. Toisaalta aamiainen järvenrannalla ei ollut hullumpi vaihtoehto.

 



 

 Arjen kiemurat katosivat, kun elokuun alkupäivinä teimme miehen kanssa pienen ex tempore-retken länsirannikolle, teki mieli päästä hetkeksi pois kotikulmilta, vaikka meren äärelle!

Piipahdimme menomatkalla Fiskarsin ruukissa.


Uudessakaupungissa söimme hyvän lounaan ja matka jatkui kohti Raumaa.

Uudessakaupungissa oltiin jo varauduttu tuleviin sateisiin :D


Vanhan Rauman katuja oli ihana kävellä - koronaturvallisesti - sillä olimme perillä vasta illansuussa ja arkipäivänä elokuussa ei juurikaan turisteja tuntunut olevan liikkeellä. Olen toki Raumalla aiemminkin käynyt, mutta olisihan siellä viihtynyt kauemminkin.
 



Yöpaikka määritti reittimme. Olimme päättäneet, että nyt kierretään kaikki ketjuhotellit ja nukutaan jossakin `eksoottisemmassa´ paikassa. Vuojoen kartano Eurajoella kuullosti juuri sen verran erilaiselta, että sinne majoituimme. Kartanon puutarhastahan löytyikin vaikka mitä mielenkiintoista; taidenäyttely, kierrätyspuutarha, mehiläisten teekutsut ja kartanon lasten syntymäpäivät... Hyvän aamiaisen jälkeen, auringon paistaessa matka jatkui Meri-Poriin.




Matkalla Porin Reposaareen meitä tervehti joutsen aamupuuhissaan:)



Aallonmurtajan tyrnipensaita


 Pääsin meren rannalle! Yyterin hiekat eivät houkutelleet auringonottoon, tuulinen päivä kannusti jatkamaan matkaa. Mutta on meillä kaunis ja monipuolinen maa. Kun on koko kesän katsellut lähellä olevaa vastarantaa, tai pyörinyt puutarhassa ja metsässä, on välillä ihanaa katsella aavaa ulappaa ja autiota hiekkarantaa!






  

Kotiin ajelimme Hämeenlinnan kautta ja pitihän sitä vielä kiivetä Aulangon maisemiin. Huomaan, että vesi vetää puoleensa, retkellä hakeuduimme vain paikkoihin, missä saat olla kosketuksissa veteen.

 



Aulangon näkötorni


Kotikulmilla kulkee Vääksyn ja Kimolan kanavat, niidenkin luona piti piipahtaa. Ei ollut mitään kiirettä, lomaa oli vielä viikko jäljellä!
 
 
 

Ennen töihin paluuta oli juhlahetkiäkin; Ensin saimme olla vieraina kummipojan ja hänen rakkaansa ihanissa häissä. <3

 

 

Muutaman päivän automatkailun jälkeen loppuviikko menikin mökillä kevyesti juhliessa. Olin päättänyt, että omia syntymäpäiviäni en juhli, mutta viikkopa siinä vierähti arkea iloisemmin pienissä porukoissa. Läheiset muistivat ihanilla lahjoilla puhelimesta rautalapioon ja Marimekosta Mustilaan. Töiden alettua vielä työtoveritkin yllättivät muistamisillaan :) Kukkia ja lahjakortteja hemmotteluun, siinäpä ihanaa lahjasaldoa uudelle kukkahöperön vuosikymmenelle :D





Sateet liottavat puutarhaa, Stargazer -liljojen tuoksu alkaa olla mennyttä, samoin kärhöjen terälehdet näyttävät vetisiltä. Alkaisi olla  daalioiden aika, mutta tämä ei ollut niille hyvä kesä! Osa ei ole edes aloittanut kukintaa, ja kohta ne ovat aamuhallat käsillä. Cafe´au Lait sentään jo availee kukintojaan. Täästä pääsenkin aasinsiltoja käyttäen tähän päivään. Maitokahvidaalian olen aikoinaan, 4v sitten hankkinut Mustilasta ja tänään onkin taas vuoden piristys, Mustilan Taimipäivät! Sadetta lupailee, mutta eihän puutarhaväki sateesta lannistu! Blogiväkeä siellä on tunnetusti liikkunut, ehkäpä tänäänkin olemme samoilla kulmilla:)



Pihlajat notkuvat marjoistaan, ovat mitä ihanampia koristeita!

 


Hyvää viikonloppua, tsemppiä sateen keskelle!


sunnuntai 1. elokuuta 2021

Rehevyys palasi takaisin!


 




Puutarha näyttää taas rehevältä, kuivuus päättynyt, ihanaa! Olen kaiken kesää uhmannut helteitä, niin myös viime viikolla, kun sinnikkäästi kävin päivittäin poimimassa villivadelmia. Tulossa olevat sateet vauhdittivat keräilyvimmaani, etenkin, kun kuivuuden kurittama vattupöheikkö näytti olevan tiensä päässä ja joutui tekemään töitä, että löysi hyvät kypsät vadelmat ennenkuin ne varisivat ryteikön pohjalle. Puutarha sai taas selviytyä omillaan ja parinkymmenen litran vadelmasato oli tärkeämpi kuin pihan kukkijat. Karhunvadelmat sen sijaan vasta aloittelivat kypsymistään, niiden vuoro tuli metsäherkkujen jälkeen.

 




 Kuivina aikoina puutarhan kasveja testataan, mitkä selviytyvät helteistä ja niukasta vedensaannista, mille taas kuumuus on tuhoavaa.  Vanhan puutarhan luulisi sietävän kuivuutta paremmin, samoin rehevä ja tiivis kasvusto tukee toinen toistaan. Paitsi, jos maaperä on altis kuivumaan tai jokin kasvi on ahnaampi viemään toisilta sen vähäisenkin veden... Olen seurannut kahden erilaisen puutarhan selviytymistä tästä hellekesästä ja kovin erilaiseltahan nuo pahimman helteen aikoihin näyttivät. Syitä lienee monia, amatöörinä voi vain arvailla, miksi toinen on rehevä viidakko ja toinen karusti lurpallaan. Rehevässä puutarhassa eivät tavallisimmat työkalut suinkaan ole hara ja kastelukannu, vaan sakset, joilla rajoittaa hurjaksi innostunutta kasvua! :D Onneksi helteiden helpottaessa alkoi nopeasti myös kasvien toipuminen ja yksi kunnon sade riitti saamaan taas nurmikon vihreäksi!

 

Rautatienomenapuu antoi suojaa kovalta paahteelta.


Kärhöobeliski on tyhjä, kuivuus väsytti pienet kärhöt!
 

Europeana ruusuja ei ole kuivuus vaivannut!


Tällä hetkellä molempien pihojen kuningattaria ovat erilaiset liljat! Sipulinsa voimalla ovat liljojen kukkavarret kohonneet varmasti ylöspäin, kuin uhmaten paahdetta, ja antaneet piutpaut veden puutteelle. En olekaan liljoja kastellut ja nytkään ne eivät tarvitsisi niskaansa yhtään rankkasadetta! Rakastan tuoksuvia Oriental-liljoja, ja niitä onkin suurin osa liljankukista, joita puutarhassani kasvaa. Pääosin valkoisia ja vaaleanpunaisia.

 


 

 


Puutarhahuoneelle vievän polun varteen olen istuttanut vain vaaleanpunaisia liljoja. Aikaisimmat ovat jo kukintansa lopettaneet, korkeat ja näyttävimmät ovat nyt vuorossa.

 




Magnolian ympärillä on taas kauneutta, oriental liljat aukenevat, ihana tuoksu leijailee puutarhassa, kuiva kesä on selätetty!


 

Alkanut elokuu on täynnä syntymäpäiviä ja paluuta arkeen, ristiriitaista, vai mitä!? Hyvää kesän jatkoa!