maanantai 18. syyskuuta 2017

Jatkoon!






Ahkeraliisat aloittelevat
Kesän ensikertalaisia kukkaistutuksissa arvioidaan tarkemmalla seulalla kuin vanhoja konkareita, jotka ovat jo saavuttaneet luotettavuutensa ja osoittaneet kestävyytensä  säiden muutoksissa ja vuosien kuluessa.

Suklaakosmos
Suklaakosmos on minulle uusi tuttavuus. Löysin rehevän taimen alkukesästä Mikkelipuiston puutarhamyymälästä. Se kukki silloin ja kukkii edelleen, neljättä kuukautta. Kukka on melko pieni, mutta väriltään vaikuttava ja jatkuvalla kukinnallaan paikkansa täyttävä.


Oleskelupihan portaalle paistaa (normaalikesäisin) paahtava aurinko. Siinä eivät kaikki kasvit menesty alkuunkaan, ja vuosien varrella moni on saanut lähtöpassit, kun kuumuus näännyttää kauneuden. Mutta Lantanat eli Kirjotulikruunut lienevät kotoisin lämpimistä oloista, sillä niitä eivät helteet hätkäytä.

Lantana eli Kirjotulikruunu



 Pinkin Lantanan ostin jo keväällä, mutta istutus huusi jotakin korkeampaa. Aluksi samettiruusu toimitti sitä virkaa, mutta löysin heinäkuussa alennuksesta rungollisen, käppyrässä kituvan vaaleanpunaisen Lantanan, jonka istutin isosamettikukkien tilalle. Hänpä alkoikin heti viihtyä, oikaisi käppyrät lehtensä ja uusia kukkia kehittyi nopeaan tahtiin.



Carex Èverest´koristeheinä ja Isokirjopeippi

Koristeheinät ja värinokkoset viihtyvät lämpimässä, sateettomassa paikassa, ja tämän vuotisen Isokirjopeipin tekee erityiseksi se, että kasvatin sen itse siemenestä. Hyvin ehti kesäkukkaseksi!




Siniviuhka on myös osoittautunut lämpimästä pitäväksi, mutta vettä se vaatii herkemmin kuin muut ruukun kasvit. Olin kuvitellut tätä sinistä kaunokaista vaateliaammaksi, joten tämä oli sen ensimmäinen kerta meidän terassilla, ja ei jää taatusti viimeiseksi.


Rungollisen verbenoiden sukuun kuuluvan Lantanan yritän talvettaa, ehkä pinkinkin, katsotaan keväällä, miten kävi! Mutta vielä riittää kukkia!

Enkelinkukka

Lankaköynnökset ovat myös uudempia tuttavuuksia, amppeleissa ja istututuksissa ihania, herkkiä, hyvin kasvavia... täyttävät hienosti paikkansa ja jatkavat kasvuaan vielä pitkälle syksyyn. Niitä on minulla muuallakin, mutta tässä amppelissa on toinenkin uusi tuttavuus, enkelinkukka, kauniisti ja rauhallisesti kukkiva, ei retkota, jaksaa avata nuppunsa, eikä ihan pienistä sateistakaan hätkähdä (kuten ystävänään majaileva pikkupetunia).

Enkelinkukallekin povaan jatkoa, jos vaan tulevina kesinä törmätään. Sanovat tämänkin olevan monivuotinen, onkohan kukaan kokeillut?


Unikkojen kylvöpenkki ei näyttänyt ihan sellaiselta, kuin olin kuvitellut, mutta syy ei ollut kukkasissa, vaan kovassa savimaassa ja sateiden täyttämässä kesässä. Niin uskon. Kukille aion antaa uuden mahdollisuuden, ovat ne niin upeita ja väreiltään odottamattomia! Siemenet otettu jo talteen:)

Ooppiumunikko

Ooppiumunikko


 

Siperianunikko


Silkkiunikko
Silkkiunikko

Ahkeraliisoihin suhtaudun joka vuosi kuin uusiin tuttavuuksiin. Niitä on kiva kasvattaa, mutta ovat niin mahdottoman hitaita - kunnes alkaa ahkera kukinta. Joka vuosi päätän, että nyt saa riittää, mutta mokomat yllättävät aina loppukesästä minut iloisesti.



Kun toisella puolen pihaa paahtaa aurinko, on toinen puoli vain hetkisen aamuauringon varassa. Niinpä etupihan kukkasille on toisenlaiset haasteet. Ahkeraliisojen ohella surfiniat, lobeliat, miljoonakellot, hopeaputoukset, maahumalat ja ruusubegonit ovat sinne kuuluvia kasveja ja uusia kestäviä ja runsaasti kukkivia tulokkaita ei ole vielä löytynyt.

Lissut puutarhahuoneessa


Vanilla F1

 Nämä nyt ovat itseoikeutettuja jatkoon menijöitä!


Jokaisella meistä on omat mieltymyksensä sen ohella, minkälainen  on kasville sopiva kasvupaikka. Uutta on kiva kokeilla, mutta monesti on vanhassa vara parempi;) Oletko sinä löytänyt uuden tuttavuuden, joka ehdottomasti pääsee jatkoon?

Mukavaa viikkoa, nautitaan viimeisistä kesäkukista, ennen kuin halla ne meiltä vie!











sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Pihlajanmarjoja puutarhahuoneeseen











Mökkipiha pursuaa pihlajoita, ja tänä vuonna ne erottuvat huikeasti, sillä en muista ihan äsken olleen näin upeita pihlajanmarjaterttuja ja näin paljon!




Nyt voi poimia oksia ja terttuja askarteluihin ja pöytäkoristeisiin ja vielä jää linnuille talveksi yllin kyllin!


Puutarhahuoneen ikkunalaudoilla pelargoniat nauttivat vielä olostaan.

 

Vaikka vielä vielä tänä viikonloppuna hirveässä sateessa vietimme puutarhajuhlia, vähitellen siirrytään syksyisempiin tunnelmiin.

 

Kattokynttelikköä on ihana koristella, villiviinin oksat ja pihlajanmarjat kestävät juuri sopivan ajan juhlien kruununa.



Omasta puutarhasta löytyi vielä kukkakimppujen raaka-aineita, daaliat eivät petä ja unikkojen siemenkodat ovat persoonallisia koristeita syksykimppuihin.






Vaikka kesäkukkaset ovat vielä melko hyvässä kunnossa, teki mieli ostaa vähän uutta puutarhajuhlien somisteeksi. Kunhan lankaköynnökset vapautuvat kesäkukkien rinnalta, tuunaan näitä vielä uuteen uskoon.

 
Vanhat lasipurkit alkavat taas olla ahkerassa käytössä tunnelmallisiin kynttiläiltoihin, joten nekin saivat uuden kuosin pihlajanmarjoista.


Olin jo viikko sitten poiminut pihlajanmarjaterttuja, joihin lisäilin villiviinin marjoja ja askartelin syksyyn ja puutarhaan sopivan kranssin.






Kokeilin samaa kranssia myös kynttilän ympärille pöytäkoristeeksi.



Kumpikohan olisi sopivampi paikka, seinällä vai pöydällä, vai pitäisikö tehdä toinen, onhan noita marjoja, mistä askarrella:)




Mukavaa alkavaa viikkoa, etsitään syksystä iloisia asioita, minulla mm. alkaa sisäliikuntakausi:)



perjantai 1. syyskuuta 2017

Vielä on puutarhakesää jäljellä!


 Loppukesään jäi ehkä paras kaikista kauneutensa puolesta, suurten valkoisten oriental liljojen kukinta!




Valkoisten suurikukkaisten ja ihanasti tuoksuvien liljojen ihmettelyyn ei väsy koskaan! Hämärtyvässä illassa valkoinen väri vain korostuu ja tuoksu vahvistuu.



Daalioiden kukinta on parhaimmillaan. Jo useana vuonna nämä kaksiväriset daaliat ovat ilahduttaneet pirteällä kukinnallaan. Olen jakanut syksyisin maasta nostetut juurakot ja talvet ne viettävät viileässä kellarissa.Nyt näitä riittää jo useampaan paikkaan.






 Punahatutkin kukkivat, vaikkakin ilman perhosparvea.



 Eivätkä kärhötkään ole luovuttaneet irti kesästä ja huomaan, että paljon on pinkkiä puutarhassa.


Syyskesän lämpimät päivät ovat nostaneet puutarhapuuhat taas ihan uudelle tasolle; perennojen jakaminen ja siirtely parempiin paikkoihin on vauhdissaan, ja mikä parasta, pihalle ilmestyi tänään puutarhurin aarre: vaatimattomat 16 kuutiota multaa!! Arvatkaa, tarvitaanko kuntosalia lähiviikkoina:)
 


Tervetuloa uudet lukijani, Saila ja Siskontyttö!



Kivaa viikonloppua, puutarhassa puuhat jatkukoon!