keskiviikko 11. lokakuuta 2023

Happaman maan suosijat



Puutarhassamme on pieni istutusalue, johon olen kasvualustan varustanut happamaksi. Olen tuonut mökiltä maatunutta kuusihaketta ja lisännyt muutaman pussin rhodomultaa. Takaosassa kasvaa suuri tuija ja vieressä olevassa heinäseiväs-aidanteessa kiipeilee viiniköynnös Zilka. Ei ole paras paikka viiniköynnökselle, sillä se on liian varjoisa ja kasvu lähtee hitaasti käyntiin, eivätkä marjat oikein ehdi kypsyä ennen syyskylmiä. Tänä vuonna oli poikkeus ja marjat ehtivät kypsyä yllättävänkin hyvin. Etuosaan olen istuttanut pensasmustikoita. Toin toisesta puutarhasta kaksi aiemmin ostettua taimea ja viime syksynä yhden aletaimen lisää. 



Jouluruusu päätti aloittaa uuden kukintansa reilu kuukausi sitten. Kukkia on runsaasti mutta väri selvästi vaaleampi kuin mitä keväällä oli nähtävissä. Tässähän piti kukkia Dark Red  jouluruusu! Erikoista! Koitin etsiskellä viime kesän blogipostauksista  kuvia ja tietoa, mutta en saanut varmuutta omille muistikuvilleni. Sen tiedän, että jossakin päin puutarhassani kukki tumman punainen jouluruusu! :D Kasvi voi kuitenkin hyvin joten antaa sen kukkia, katsotaan, miten sitten ensi keväänä jaksaa aloitella uutta kasvukautta, ja minkä värisenä. Jouluruusun takana on viime syksyn aleostos, alppiruusu Roseaum Elegans. Runsaasti uutta kasvua on siinäkin nähtävissä.




Etualalla oleva RevontuliatsaleaTri-Lights on myös viihtynyt hyvin tuossa kasvualustassa. Valoa ja aurinkoa voisi sille olla enemmänkin tarjolla, jotta jaksaisi jatkossakin kukkia.




Heinäseiväsaidanteen eteen on aikoinaan istutettu tuijia, jotka nyt ovat jo kasvaneet liiankin kookkaiksi. Keväällä niissä oli myös runsaasti kuivia oksia, ehkäpä talviauringon vioituksia. Lähivuosina joutuu osa tuijista poistettavaksi, liian suurina niillä ei ole enää tuossa paikassa kauneusarvoa. Mies kaivoi toiveestani heinäseipäiden eteen toisen istutusalueen, josta myöskin tulee happamia kasveja suosiva alue. Sinne istutin jo Hankkijalta 70% alesta ostamani Marjatanalppiruusu Pekan. Saattaa kyllä olla, että se saa ensi vuonna siirron mökille metsäpuutarhaan, mutta nyt sille on tehty hyvä kasvualusta. Muut kasvit vielä odottelevat joko siirtoa kotoa tai ihan uusillekin on tilaa. Laitoin viikonloppuna tuohon hurmesilkkiheinä Red Baronin ja pikku tupsun viiruhelpiä talveksi valeistutukseen. Kesäisin kasvatan heiniä ruukuissa, saa kivasti kuumien paikkojen asetelmiin keveyttä.



Edellisen postauksen daaliat ovat nyt sitten perusteellisesti paleltuneet! Uusimmassa istutusalueessa niitä olikin runsaasti, mutta kun juurakot nyt on siirretty kuivumaan, näkyvät penkin muut kasvit vihdoin selvemmin. Osa alueesta on täytetty happamammalla kasvualustalla, ja siihen onkin istutettu muutama syyshortensia (alelaareista kaivettu, siksi kovin pitkäversoisia) Täytyy keväällä leikata reippaasti, jotta tanakoituvat. Vihreämpänä erottuu kolme atsaleaa; kesällä hankitut Puistoatsalea Adalmina ja Revontuliatsalea Lemon Lights sekä syysalesta (-70%) hankittu Kanadanatsalea Violetta. Neljäntenä on vielä toisesta puutarhasta siirretty Puistoatsalea Tarleena. Toivottavasti alue on atsaleoille mieleen; siinä pitäisi olla sopivasti aurinkoa ja varjoa ja pohjamaa tehty vartavasten happamaksi.


Etualalla siirron saanut Tarleena


Tarleenalla oli entisessä paikassaan vähän ahtaat oltavat, mutta maaperä sille suotuisa. Toivottavasti iloitsee lisätilasta ja kukkii edelleen ensi keväänä! 




Uuden kukkapenkin ympärillä puiden taimet ovat vielä kovin pieniä. Täytyy tukea ja suojata niitä vielä talveksi. Paikka on aiemmin ollut kolattavien lumien keräyspaikka, nyt siihen ei enää saa tuoda lunta, ainoastaan taivaalta satava lumisuoja kelpuutetaan. Toivottavasti myös innokas lumityöntekijä 💖 muistaa sen 😉




Kun daaliat jättivät aukkoja, olihan sinne pakko muutama pionikin istuttaa. Lidlin ruokaostoksilta tarttui matkaan Pinkki Paula Fay ja valkoinen Immaculee. Oli kyllä niin pienet juurakot, että ihme, jos pärjäävät syyskylmiä ja märkää vastaan. -Puhumattakaan jäätyvästä maasta! Vähän aiemmin samaan penkkiin pääsi myös kotipihalta suuri Sarah Bernhadtin juurakko. Sipulikukkiin en tänä syksynä panostanut juuri lainkaan. Vain kaksi tulppaanipussia on hankittu ja se saa nyt riittää. Toiset upotin uuteen suureen penkkiin, toiselle aukeni paikka muualta.


Sunnuntaina 8.10 näytti puutarhahuoneessa vielä tältä.


Viimeiset daaliat poimin viikko sitten torstaina, kun yöksi lupasi pakkasta. Vielä viikonloppuna saimme iloita sisällä kauniista kukkasista, mutta maanantaina kaikki oli sitten sielläkin mennyttä. Mittari painui -5 asteeseen ja silloin pääsi pakkanen jo puutarhahuoneeseenkin. Lauantaina sitomani kranssi sen sijaan on vielä hyvässä kunnossa!




Istutuspuuhat on jo melkoisen lopussa, nyt vaan saksimista ja siistimistä. Mutta sadeilmalla otan kutimen tai lueskelen blogeja, puutarhatyöt saavat taas odottaa parempia ilmoja!




Hyvää loppuviikkoa kaikille!

tiistai 3. lokakuuta 2023

Loppukesä läpi kerralla!


Blue Angel kärhön huippuhetket olivat jo elokuussa!

Ensimmäisinä blogivuosinani sain uuden postauksen aikaan noin kerran viikossa. Vähitellen kerrat ovat harventuneet ja kerran kuussakin tuntuu olevan jo saavutus! Nyt näyttää siltä, että mennään neljännesvuosittaisella syklillä! No ei ehkä sentään, mutta on kuvaaminen ja kirjoittaminen ollut takkuista! Samalla kun kertoilen kuulumisia, pääsevät loppukesän kukkijatkin hetkeksi kuviin. Mutta varaudu pitkään postaukseen!


Komeiden puuliljojen takana häämöttää japaninmagnolia, ehtiikö kukkia ennen muuttoa?!

Mitä sitten on tapahtunut? Sehän tässä onkin ihmeellistä, että ei mitään sen kummempaa. Aika vain kuluu ja johonkin se menee... Tuoko ikä lisää verkkaisuutta, ei vaan jaksa/viitsi  työpäivän jälkeen... ehkä niinkin. Toisaalta olen palannut takaisin ryhmäliikunnan pariin ja niiden iltojen aikana ei ole puutarhaharrastus mielessä. Motivaation puute vanhaa puutarhaa kohtaan on toki selvästi vähentynyt. Sen hoitaminen on suhteellisen helppoa, mutta sinne en ole istuttanut ainoatakaan uutta kasvia - päinvastoin, sieltä lähtee koko ajan perennoja muualle. Puutarhasta numero kaksi alkaa tulla puutarha numero yksi. 



Liljat ovat jo kukkineet, mutta punahatut jatkavat edelleen!


Puutarhahuoneelle johtavan polun varsi on rehevöitynyt mukavasti ja väriä on riittänyt koko kasvukaudelle! En ole kovin kranttu väreille, koska Suomen kesä on niin lyhyt, mutta alun perin kuvittelin uuden käytävän reunoille hempeitä pastellisävyjä, vaaleanpunaista ja valkoista. Katsotaan, onko suunnitelma pitänyt lainkaan! :D




Ruusut ja syyshortensiat viihtyvät kyseisessä penkissä valtavan hyvin. Osa ruusuista on vieraita, nimilappunsa kadottaneita, mutta kukinta on jatkuvaa ja uusiutuvaa. Kaksi kärhöobeliskia ovat täyttyneet kesän aikana useammasta kärhöstä, nyt kukassa taitaa olla enää tummanvioletti viinikärhö. Rungollisen syyshortensian lopun luulimme jo tulleen, kun sen rungosta jänis nakersi melkoisen palan viime talvena. Mutta ei suinkaan, entistä komeammin se kasvaa ja kukoistaa!


Ei saanut jänis tapettua rungollista syyshortensiaa, vaan se kukkii entistä komeammin!



Europeana ruusujen kukinta on kestävää ja runsasta!





Yläkuvassa olevan ruusun nimilappu on mystisesti kadonnut. Kukkia on tullut muutamaan varteen runsaasti ja viimeisimmän varren pituus on jo n. puolitoista metriä! Voiko tämä olla joku köynnösruusu? Nojaili välillä takana pilkottavaan tuijaan :D  Varmasti taas alesta ostettu ja ei tarkempaa tietoa kasvutavasta. Mutta kukki pitkään ja kauniisti!




Yllä olevassa kuvassa valkoisen mysteeriruusun varsi kaartuu oikealle kärhötuen takana.  Sen alapuolella kukkii syysleimu `Bright Eyes´.  Edessä oleva ruusu on myös ollut vailla nimeä. Hankittu aikoinaan Mustilan taimipäiviltä eräältä ruusukasvattajalta. Pitäisi nyt vaan muistaa, keneltä, jotta voisin näyttää kuvaa tunnistukseen. Aivan mainio, pitkään kukkiva ja uusia nuppuja tuottava ruusu. Ei ehkä pensas vaan korkea ryhmäruusu. Vasemmassa reunassa pilkottelee osa siemenistä kasvatetuista astereista. Chamois Turm, Silvery Rose ja Silvery Blue lajikkeet kasvoivat hienosti. Niistä riitti kimppuihinkin!


Syysasteri Patricia Ballard






Komealta näyttää myös parhaillaan kukkiva vaalean lila, kerrattu syysasteri Patricia Ballard. Tein puutarhahuoneen ovelle ensimmäiset syysistutukset, joihin halusin lisää väriä. Koska pakkasia ei ollut luvassa, upotin multaan vedellä täytetyt juomalasit, joihin laitoin syysasterikimput. Nyt voin vaihdella kukkivaa niin kauan, kuin sää ja puutarha sen mahdollistavat.




Viime syksynä raivasimme uuden istutusalueen pihalle numero 2. Siihen on tarkoitus siirtää kasveja toiselta pihalta. Keväällä annoin itselleni aikaa miettiä, mitkä kasvit siirrän ja osalle siirtäminen on sopivampaa vasta näin syksyllä. Niinpä täytin penkin pääosin daalioilla. Yhtään uutta daaliaa en ostanut, kellarissa oli sen verran vanhoja juurakoita, että niitä riitti ihan kaikkialle; myös toiselle pihalle ja useampaan kukkapenkkiin. Tänä syksynä lienee tarpeen tehdä inventaariota, sillä joka vuosi juurakot vain kasvavat ja monistavat itseään.


Big Wow!


Vanha, mökkinaapurilta saatu lajike


Jos punaisen nimi on Big Wow, niin mikä etuliite Cafe au Laitiin sopisi?



Valkoinen lautasdaalia Fleurel ehti myös asetelmiin!


Tämä syksy on ollut daalioille kiitollinen, sillä yhtään hallayötä ei ole täällä vielä koettu ja daalioista on saanut monta ihanaa kimppua poimittua. Toki kukinta jatkuisi vaikka kuinka pitkään, mutta sade liottaa nuppuja ja kukintoja ja nyt on jo syytä varautua siihenkin, että lähipäivinä komeat kasvustot paleltuvat. Sitten pääsen taas lisäilemään muita kasveja. 



Yksi retki Viherpeukaloille ja muutama reissu Mustilaan on kyllä loppukesästä tullut tehtyä ja niinpä tuohon uuteen paikkaan on istutettu myös aivan uusia kasveja: Ystäviltä saadulla lahjakortilla ostimme penkin takareunaan näkösuojaksi koristeomenapuu Aamuruskon ja keskelle penkkiä pikkusyreeni Palbinin. Osaan istutusaluetta laitoin happaman kasvualustan ja siihen istutimme kaksi atsaleaa sekä syyshortensioita. Tämän kesän täydennystä toivat myös keltaiset isosamettiruusut punaisten ja violettisten daalioiden välissä. Sopivat väripariksi kummallekin. Harmi vaan, että lilakukkaiset kasvavat todella korkeiksi, eivätkä kukinnot oikein  kohtaa toisiaan.



Penkin etureunaa olen täyttänyt kotoa tuoduilla kasveilla, kuten esikoilla, kylmänkukilla, rotkolemmikillä, tiarellalla... Löysin Mustilan taimipäiviltä hienon tumman lilan värimintun ja koska kotona kasvaa vaalean lilan sävyiset, niin ne pääsevät myös uuteen kasvualustaan. Aivan täyteen en tuota penkkiä laita, sillä daalioiden on mahduttava johonkin ensi vuonnakin, niille jätän tilaa.



Mustilan taimipäiviltä löytyi taas hienoja saniaisia kokeiltavaksi metsäiseen maastoon. Mökillä on todellakin kulunut kesällä aikaa ja vielä elo-syyskuussakin suurin osa viikonlopuista. Sieltä saa myös mukavasti satoa. :D


On ollut aivan mahtava kanttarellisyksy!


Metsäpuutarha mökillä on ns. kokeilupuutarha. Sinne muuttelen jakotaimia kotoa, kokeillakseni, pärjäisivätkö luonnon armoilla. Hyvää puutarhamultaa toki ovat saaneet juurilleen, mutta metsä ja luonnon omat maanpeitekasvit uhkaavat kaiken aikaa. Kamera ei näköjään kulje metsässä mukana, ei myöskään metsäpuutarhassa. Alla kuitenkin kännykällä otettu kuva uuden, viihtyisän kesäkeittiömme venetsialaistunnelmista.



Puutarhahuoneen kasvatit ovat nekin pärjäilleet tänä kesänä hienosti! Tomaatit toivat mukavasti satoa, mutta nyt olen jo korjannut kaikki pois. Viinirypäleitä syödään parhaillaan, paras sato siinäkin! Syyskauden juhliakin on päästy viettämään puutarhahuoneen lämmössä.


Aika omavaraisia olimme loppukesästä tomaattien suhteen!







Omalla rakkaalla pihamaallani on vehreys huipussaan! Koska syyshallat ovat pysyneet poissa, ovat sekä kärhöt että daaliat saaneet sielläkin kasvaa ja kukkia kaikessa rauhassa. Ville de Lyon - kärhö kukkii edelleen, nyt viime päivien sateet ovat liottaneet ylhäällä kaaressa olevia kukintoja. Cafe au Lait - daalia on avannut komeita kukkiaan jo viikkoja! Ja koskaan aiemmin eivät syysasterit ja syyskimikki ole saaneet näin hienoa kukintaa aikaiseksi!


Ville de Lyon



Cafe au Lait



Safiirihortensian ainokainen kukinto


Lämmin syyskuu on auttanut myös syyskimikkiä!


Vanha, mummolasta tuotu syysasteri tänään!



Kun en luota itseeni näiden postausten tekemisessä, jouduitte te lukijani nyt maratonpostauksen uhreiksi. Kyllähän menneestä kesästä olisi vielä paljonkin kerrottavaa, ehkäpä palaamme sinne vielä talven tuiskuissa. Nyt on tulossa syysmyräkkä, sadetta ja tuulta, siispä paras hakea uusi daaliakimppu sisälle! Mukavaa lokakuun jatkoa kaikille!