torstai 28. syyskuuta 2017

Haikeutta ilmassa


 Syksyiseltähän tuolla puutarhassa näyttää, vaikka joku vielä yrittää näyttää ahkeralta ja availee uusia nuppuja:) Tummalehtiruusun kiulukat roikkuvat kauniisti runsaina ja samalla pitelevät kiinni sinnikkäästä kärhöstä.




Ruusunkiulukoita syleilee myös punapäivänhattu.

Lady Emily
 Pinkki syysvuokko on jaksanut kukkia jo liki kaksi kuukautta, selviäisipä ensi kevääseen... täytyy muistaa suojata jollain lailla nyt ensimmäisenä talvena!





Vaikka juuri muuta kukkivaa ei enää puutarhasta löydy,
 daalioita sentään riittää - jopa maljakkoon asti!


Taivaalta kuuluu vähän väliä kaakotusta, kun suuret hanhi- ja kurkiparvet lentävät kohti etelää. Pihamme sattui juuri heidän lentoreitilleen. Hyvää matkaa!

 
Saapa nähdä, ehtiikö syysasteri avata kaikki nuppunsa, yleensä aika loppuu kesken.

Kotkansiipisaniaisten huikea syysväri!

On kai pakko päästää irti kesästä, ja alkaa iloita syksystä:)   - tällä hetkellä värien määrä on vielä lisääntymään päin!


Mukavaa viikonloppua kaikille!





sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Puolukkaa ja aurinkoa!


 Mökkiviikonloppu! Jo toinen peräkkäin, mutta nyt olivat säät enemmän kuin kohdillaan! Harvoin kesälläkään on järven pinta näin tyyni!


 Taivaalla kaakottivat hanhi- ja kurkiparvet, järvellä uiskenteli joukko tukkakoskeloita...


...ja joutsenpari lipui verkkaisesti nauttien nekin auringonpaisteesta. 

Mökin istutusalueita en kuvaillut, kukkaset olivat jo lopettaneet kukkimisensa.


 Syysväri on tarttunut ainakin koiranheisien lehtiin.



Pikarijäkälän suloiset pikarit olivat nousseet sammalen joukkoon odottamaan, josko joku ne täyttäisi...


 Metsätonttumme näyttää myös käyneen marjassa:)

Puolukkamättäät olivat täpötäynnään suuria, punaisia herkkumarjoja! Jo viime viikonloppuna piti puolukkakiintiön olla täynnä, mutta eihän näitä voi jättää metsään.... Retken päätteeksi oli tuomisina reilu ämpärillinen!



Ensi viikolla syödään ainakin puolukkapuuroa, ehkä kaalilaatikkoa puolukkasurvoksen kera, ja puoloffee tai puolukkajuustokakku voisi olla loppuviikon herkku:)


Viikko ainakin alkaa yhtä aurinkoisissa merkeissä, joten kotipihallakin saa nauttia puuhista hyvässä säässä! 
Mukavaa viikkoa!

maanantai 18. syyskuuta 2017

Jatkoon!






Ahkeraliisat aloittelevat
Kesän ensikertalaisia kukkaistutuksissa arvioidaan tarkemmalla seulalla kuin vanhoja konkareita, jotka ovat jo saavuttaneet luotettavuutensa ja osoittaneet kestävyytensä  säiden muutoksissa ja vuosien kuluessa.

Suklaakosmos
Suklaakosmos on minulle uusi tuttavuus. Löysin rehevän taimen alkukesästä Mikkelipuiston puutarhamyymälästä. Se kukki silloin ja kukkii edelleen, neljättä kuukautta. Kukka on melko pieni, mutta väriltään vaikuttava ja jatkuvalla kukinnallaan paikkansa täyttävä.


Oleskelupihan portaalle paistaa (normaalikesäisin) paahtava aurinko. Siinä eivät kaikki kasvit menesty alkuunkaan, ja vuosien varrella moni on saanut lähtöpassit, kun kuumuus näännyttää kauneuden. Mutta Lantanat eli Kirjotulikruunut lienevät kotoisin lämpimistä oloista, sillä niitä eivät helteet hätkäytä.

Lantana eli Kirjotulikruunu



 Pinkin Lantanan ostin jo keväällä, mutta istutus huusi jotakin korkeampaa. Aluksi samettiruusu toimitti sitä virkaa, mutta löysin heinäkuussa alennuksesta rungollisen, käppyrässä kituvan vaaleanpunaisen Lantanan, jonka istutin isosamettikukkien tilalle. Hänpä alkoikin heti viihtyä, oikaisi käppyrät lehtensä ja uusia kukkia kehittyi nopeaan tahtiin.



Carex Èverest´koristeheinä ja Isokirjopeippi

Koristeheinät ja värinokkoset viihtyvät lämpimässä, sateettomassa paikassa, ja tämän vuotisen Isokirjopeipin tekee erityiseksi se, että kasvatin sen itse siemenestä. Hyvin ehti kesäkukkaseksi!




Siniviuhka on myös osoittautunut lämpimästä pitäväksi, mutta vettä se vaatii herkemmin kuin muut ruukun kasvit. Olin kuvitellut tätä sinistä kaunokaista vaateliaammaksi, joten tämä oli sen ensimmäinen kerta meidän terassilla, ja ei jää taatusti viimeiseksi.


Rungollisen verbenoiden sukuun kuuluvan Lantanan yritän talvettaa, ehkä pinkinkin, katsotaan keväällä, miten kävi! Mutta vielä riittää kukkia!

Enkelinkukka

Lankaköynnökset ovat myös uudempia tuttavuuksia, amppeleissa ja istututuksissa ihania, herkkiä, hyvin kasvavia... täyttävät hienosti paikkansa ja jatkavat kasvuaan vielä pitkälle syksyyn. Niitä on minulla muuallakin, mutta tässä amppelissa on toinenkin uusi tuttavuus, enkelinkukka, kauniisti ja rauhallisesti kukkiva, ei retkota, jaksaa avata nuppunsa, eikä ihan pienistä sateistakaan hätkähdä (kuten ystävänään majaileva pikkupetunia).

Enkelinkukallekin povaan jatkoa, jos vaan tulevina kesinä törmätään. Sanovat tämänkin olevan monivuotinen, onkohan kukaan kokeillut?


Unikkojen kylvöpenkki ei näyttänyt ihan sellaiselta, kuin olin kuvitellut, mutta syy ei ollut kukkasissa, vaan kovassa savimaassa ja sateiden täyttämässä kesässä. Niin uskon. Kukille aion antaa uuden mahdollisuuden, ovat ne niin upeita ja väreiltään odottamattomia! Siemenet otettu jo talteen:)

Ooppiumunikko

Ooppiumunikko


 

Siperianunikko


Silkkiunikko
Silkkiunikko

Ahkeraliisoihin suhtaudun joka vuosi kuin uusiin tuttavuuksiin. Niitä on kiva kasvattaa, mutta ovat niin mahdottoman hitaita - kunnes alkaa ahkera kukinta. Joka vuosi päätän, että nyt saa riittää, mutta mokomat yllättävät aina loppukesästä minut iloisesti.



Kun toisella puolen pihaa paahtaa aurinko, on toinen puoli vain hetkisen aamuauringon varassa. Niinpä etupihan kukkasille on toisenlaiset haasteet. Ahkeraliisojen ohella surfiniat, lobeliat, miljoonakellot, hopeaputoukset, maahumalat ja ruusubegonit ovat sinne kuuluvia kasveja ja uusia kestäviä ja runsaasti kukkivia tulokkaita ei ole vielä löytynyt.

Lissut puutarhahuoneessa


Vanilla F1

 Nämä nyt ovat itseoikeutettuja jatkoon menijöitä!


Jokaisella meistä on omat mieltymyksensä sen ohella, minkälainen  on kasville sopiva kasvupaikka. Uutta on kiva kokeilla, mutta monesti on vanhassa vara parempi;) Oletko sinä löytänyt uuden tuttavuuden, joka ehdottomasti pääsee jatkoon?

Mukavaa viikkoa, nautitaan viimeisistä kesäkukista, ennen kuin halla ne meiltä vie!











sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Pihlajanmarjoja puutarhahuoneeseen











Mökkipiha pursuaa pihlajoita, ja tänä vuonna ne erottuvat huikeasti, sillä en muista ihan äsken olleen näin upeita pihlajanmarjaterttuja ja näin paljon!




Nyt voi poimia oksia ja terttuja askarteluihin ja pöytäkoristeisiin ja vielä jää linnuille talveksi yllin kyllin!


Puutarhahuoneen ikkunalaudoilla pelargoniat nauttivat vielä olostaan.

 

Vaikka vielä vielä tänä viikonloppuna hirveässä sateessa vietimme puutarhajuhlia, vähitellen siirrytään syksyisempiin tunnelmiin.

 

Kattokynttelikköä on ihana koristella, villiviinin oksat ja pihlajanmarjat kestävät juuri sopivan ajan juhlien kruununa.



Omasta puutarhasta löytyi vielä kukkakimppujen raaka-aineita, daaliat eivät petä ja unikkojen siemenkodat ovat persoonallisia koristeita syksykimppuihin.






Vaikka kesäkukkaset ovat vielä melko hyvässä kunnossa, teki mieli ostaa vähän uutta puutarhajuhlien somisteeksi. Kunhan lankaköynnökset vapautuvat kesäkukkien rinnalta, tuunaan näitä vielä uuteen uskoon.

 
Vanhat lasipurkit alkavat taas olla ahkerassa käytössä tunnelmallisiin kynttiläiltoihin, joten nekin saivat uuden kuosin pihlajanmarjoista.


Olin jo viikko sitten poiminut pihlajanmarjaterttuja, joihin lisäilin villiviinin marjoja ja askartelin syksyyn ja puutarhaan sopivan kranssin.






Kokeilin samaa kranssia myös kynttilän ympärille pöytäkoristeeksi.



Kumpikohan olisi sopivampi paikka, seinällä vai pöydällä, vai pitäisikö tehdä toinen, onhan noita marjoja, mistä askarrella:)




Mukavaa alkavaa viikkoa, etsitään syksystä iloisia asioita, minulla mm. alkaa sisäliikuntakausi:)