Hyvää adventinaikaa!

 

Talvi tuli - ja talvi meni! Jo kahdesti saimme ihanan lumikerroksen ja maisema valostui ja näytti kauniilta... kunnes taas vesisateet pyyhkivät kaiken mennessään. Vielä viikko sitten iloitsin näistä maisemista!

Onhan se mukavaa, kun ei lämmityskustannukset ole korkealla, kasvit saavat kosteutta ja lumet eivät paina kasveja. Mutta, mutta... Onhan joulu tunnelmaltaan aivan toinen kun maassa on valkoinen vaippa!

Viimeisenä syysasunsa luovutti Diabolo, purppuraheisiangervo, vaikka sillä olisi ollut jo valmiiksi jouluinen puku! Jouluvalmistelut ovat kodissakin alkaneet vähitellen. Ensimmäisenä kausivalot viritelty hyvissä ajoin marraskuussa, ja nyt on kranssien teko myös pyörähtänyt käyntiin.

Köynnösruusu Flammentanz kukki kesällä upeasti, mutta punaisia kiulukoita riitti vain yhteen kranssiin. mahoniapensaan lehtien ja hopealangan kanssa ne tuovat havukranssiin mukavasti väriä ja struktuuria.

Suurempaan kranssiin sain käpyjä lähistöltä kaadetusta kuusesta. Ostin syksyllä nipun värjättyä jänönheinää, kuivakukkakransseja ja -asetelmia varten. Niinpä pistin tähänkin kranssiin vähän joulunpunaa joukkoon. Tämä on tehty taas kaksipuoleiseksi, koska siihen tulee valot ja paikkana on keittiöön johtava ikkunallinen ovi. Silloin saan itsekin ihailla valistua kranssia aamukahvihetkillä.

Kun etsin sopivia kuvauspaikkoja, niin vanha mahakelkka suorastaan kaipasi kynttilää ja sen ympärille kranssia. Nyt tämä on vain kuvausrekvisiittaa, mutta minullapa on vielä runsaasti havuja käyttämättä. Joten jos ehdin, niin saatanpa tällaisen asetelman vielä jouluksi rakentaakin:.)

Huomenna on ensimmäinen adventti. Lähden tästä lapsuudenkotiini auttelemaan vanhempiani ja viemään äitiäni ja kummitätiäni kaupoille. Ensi viikolla vietetään lasten kanssa itsenäisyyspäivää. Joten näistäkin ihanista asioista tulee hyvä joulumieli.

Oikein ihanaa adventin aikaa teille kaikille!

Joulunodotusta

 

Puutarha  on vaipunut talviuneen. Luntakin on saatu hitunen kasvien suojaksi, mutta jänisten juoksuja se ei estä. Monessa kohtaa näkyykin, kun pupujussi on pysähtynyt ja kuopaissut lumet pois kasvien tieltä. Onneksi kaikki eivät niillekään maistu, eikä kaikkea voi ja jaksa peitellä. Tutkitaan tuhot sitten keväällä! Nyt nautin joulukuusta ja puuhastelen ennemmin sisätiloissa!

Kranssitouhut alkoivat jo hyvissä aikaa ennen kuun vaihdetta, ja vaikka ensimmäiset ehtivät oville joulunaikaa viestimään, niin en malttanut lopettaa ihan siihen. Onhan meillä ovia ja verantoja ja sisareni matkaan lähti yksi kransseista. Marraskuulla joku oli heittänyt metsän reunaan, tien laitaan kauniin hopeakuusen!?  Huomasin sen, kun ajelen paikan ohi joka päivä. Kotitarvefloristi oivalsi heti sopivan kranssimateriaalin ja kävin hakemassa hylätyn kuusenlatvuksen talteen. Vaikka onkin maatuvaa materiaalia, ei sen paikka ole kaupungin puistoalueella. Toisen roskasta tuli toisen aarre!

Toinen tämän vuoden materiaalihittini on mahonian lehdet! Oma mahoniapensaani on kasvanut mukavasti kokoa, ihania, kiiltäviä, hyvin säilyviä lehtiä, jotka säiden kylmettyä ovat osin muuttuneet punertaviksi. Riittää hyvin joulukranssin koristeeksi!

Mahonian oksia hyödynsin tänä vuonna myös itsenäisyyspäivän kimpuissa. Kokosin kimput muutenkin edullisesti ostamalla marketista vain valkoisen leikko amarylliskimpun ja harsokukat. Aiemmin mieheltä saamastani kukkakimpusta oli hyvänä säilyneitä inkaliljoja ja lisäsin joukkoon kesällä ostamani koristehirssit ja oman puutarhan sinipiikkipallot sekä muutaman mustikanvarvun.

Männyn- ja tuijanoksat, varvut, callunat ja hopealanka ovat oivallista kranssimateriaalia! Ostin syksyllä jo aiemmin muutaman hopealankaruukun ihan kranssien ja kukka-asetelmien tekoa ajatellen.

Perhoangervon keveyttä lumen keskellä

Olen iloinen, että maa on joulun alla valkoinen! Lumityöt ovat alkaneet, minulle ne ovat ennemmin hyötyliikuntaa kuin ahdistuksen paikka! Mutta omien vanhempieni ja muiden vanhusten ja liikuntarajoitteisten kohdalla ymmärrän talven tuovan haasteita. Pakkasten toivon itsekin pysyvän maltillisina.

Kranssien tekeminen on kivaa ja helppoa, mutta niiden kuvaaminen haastavampaa, kun ei ole liikoja päivänvaloa tarjolla ja arkena ei ole edes päivällä kotona. Kuvauspaikkojen etsimisessäkin pitää ottaa koko puutarha käyttöön!

Viimeisin kranssi sai valoköynnöksen ympärilleen ja pääsi verannalle joulun ajaksi! Tähän kranssiin käytin perinteistä kuusenoksaa, hopeakuusta, tuijaa ja marjakuusen oksia. Vähän jänönhäntää pehmentämään ja muutama lehtikuusen oksa koristeeksi.

Lunta on luvassa kaakon kulmille lisää. Jouluvalmistelut etenevät maltilla, vain sen verran, kuin itsestä tuntuu hyvältä. Ei juurikaan stressiä siivouksesta ja leipomisista, joululaulut saavat soida, kynttilänvalo riittää. Joulukonsertit ja -esitykset ovat ihania; toiset ovat valmistelleet elämyksiä, joista voi hakea joulumieltä itsellekin. Kouvolan teatterin väki tarjoaa joka vuosi Joulushown, josta löytää paljon paikallista itseironiaa, mutta myös taidokasta laulua ja hauskuutta. Paikallinen viihdekuoro Vitriini oli rakentanut huippuhienon joulukonsertin! Ryhmän laulajat ovat kokeneita musiikin harrastajia ja ammattilaisia ja tulos on sen mukainen. Vielä ensi viikolla odottaa Kymi Sinfonietan ja Rajattomien yhteinen joulukonsertti kirkossa. Näillä elämyksillä rakennan omaa jouluani.

Yksi jouluasetelma löytyy jo kotoa :)

Mukavia joulunalustunnelmia kaikille!

Adventista se alkaa!

 Jouluun on vielä aikaa, ja tänä vuonna joulun odotus on täynnä huolta ja epävarmuutta tulevasta. Mutta silloinkin kannattaa pitää kiinni rutiineista. Vanhat tutut perinteet tuovat turvaa ja toivoa, että kaikki vielä palaa ennalleen.

 

 

Minulla rutiinit joulun valmisteluihin alkavat adventtikynttilöistä ja kranssipuuhista. Kranssimateriaalia onkin tänä vuonna ollut erityisen runsaasti, on kaadettu metsää, raivattu sähkölinjoja, tuijia voi vähän harventaa ja vanha pihtakuusikin sai lähteä mummolan pihalta. Eikä siinä vielä kaikki: Kun loppusyksystä veimme jäteasemalle kurtturuusun juurakoita, oli joku tuonut upeita hopeakuusen oksia risujen keräykseen. Enpä voinut olla ottamatta muutamaa mukaani. Siinäkin toisen roska on toisen aarre ja kannattaa pitää silmänsä auki askartelumateriaaleja etsiessään. Menneen viikon aikana olen tehnyt jo aika monta kranssia. Jos ei vauhti kohta lopu, joudun laittamaan kranssit ovien molemmille puolille :)

 

 

Sähköyhtiö oli käynyt raivaamassa linjan alustoja ja harmikseni kaikki katajatkin oli kaadettu. Harmitti kauniit katajat, mutta koska kaadettujen puiden oksia oli lupa kerätä, sain pitkästä aikaa myös katajia joulukaransseihin. Löytyikin paljon marjaisia oksia! Työkaverille tein niistä yhden ja puutarhahuoneen ovetkin saivat tänä vuonna pikkuiset katajakranssit.

 

Silloin tällöin retkiltä löytyy maahan pudonneita lehtikuusen oksia ja jos on onnekas, voi niissä olla vielä kauniita käpyjäkin. Otan usein oksan talteen ja tänä vuonna suihkutin kultasprayta kranssiin laitettavien käpyjen pintaan.

 

 

Muutamaan ovikranssiin laitan valot. Yhdessä ulko-ovessamme on lasi ja on mukavaa, kun valaistu kranssi näkyy kauniisti myös sisälle. Teenkin tuon kranssin aina kaksipuoleisena eli laitan havuja molemmille puolille, ettei pohjana käytettävä kanukan tai villiviinin oksa näy lainkaan. Valokranssi sopii myös kauniisti lasiverannalle ja sen aion vielä ensi viikolla askarrella.

 

 Tänään vietämme ensimmäistä adventtisunnuntaita. Eilen askartelin pitkin päivää puutarhahuoneella, laittelin sitä jouluasuun ja samalla valmistui adventtikynttelikköjä kaksin kappalein.

 

 

Puutarhahuoneen jouluvalmisteluista tuonnempana, mutta laitanpa loppuun vielä muutaman kuvan viikon takaisesta kauniista maisemasta, talvi kesti hetken - toivottavasti se palaa vielä takaisin ennen joulua!

 

 

Toivotan sinulle hyvää alkanutta adventtiaikaa! 

Mistä on joulukranssit tehty?

Kun suunnittelin tämän vuoden jouluisia kransseja ja materiaaleja niiden koristeluun, tuli mieleeni eräs vanha lastenloru. Muokkasinpa sen aiheeseen sopivaksi;

Mistä on jouluiset kranssit tehty, mistä on jouluiset kranssit tehty?

Mistä on jouluiset kranssit tehty, mistä on jouluiset kranssit tehty?

Kuusesta, pihdasta, tuijasta,

 appelsiinista, kanelista.

Kesäisistä heinistä, talven törröttäjistä, eukalyptuksesta ja ripauksesta kultaa.

Tuikkivista valoista, punaisista omenoista, mukana vanhaa viinimarjanoksaa.

Sydämistä, ruseteista,
 hyvästä joulumielestä.

Niistä on jouluiset kranssit tehty!

Hyvää viikon jatkoa ja joulunodotusta!

Tervetuloa joulukuu (ja arvontamuistutus).

Jos ei voi olla kesä, niin olkoon sitten joulu! Minun jouluni alkaa viimeistään joulukuun alussa, niin tänäkin vuonna. Itse asiassa jo marraskuu virittää tulevaan juhlaan, kun liikun metsässä keräillen tarpeita kransseihin ja kukka-asetelmiin. Viime viikonloppuna haimme myös kuuset kotiin, pihalle ja puutarhahuoneeseen. Olipa ihana kuusenhakusää!

Löytyihän niitä, toinen toistaan kauniimpia ja ihan luvallisesta paikasta. Aukiolla kasvaneina ovat saaneet runsaasti aurinkoa.

Sanotaan, että jouluinen ovikranssi toivottaa vieraat tervetulleiksi joulutaloon. Nykyään kranssit ilahduttavat  ympäri vuoden, mutta minun perinteeni on, että joulukuun alkaessa meidän ulko-ovissa pitää olla joulukranssit.  

Ja perinteeksi on muodostunut myös se, että lasiruutuisessa ovessamme on havukranssi, johon ripustan myös valosarjan. Teen kranssista kaksipuolisen, niin että myös sisälle näkyvä puoli on siisti. Joulukuun pimeisiin aamuihin on mukava herätä aamupalalle, kun oven läpi loistavat kranssin valot.

 

Joulun odotuksesta ja uusista lukijoista ilahtuneena laitoin edelliseen postaukseen jouluisen arvonnan. Mikäli haluat vielä osallistua, on siihen mahdollisuus huomiseen lauantai-iltaan asti. Arvontaan pääset tästä.

 

Maanantaina olin tämän vuoden ensimmäisessä joulukonsertissa, nyt lähden ensimmäisiin pikkujouluihin:)

Mukavaa alkavaa joulukuuta!