lauantai 30. lokakuuta 2021

Höpsötyksiä Metsäpuutarhassa


 


Mökille on syntynyt metsäpuutarha. Sen kasvit ovat vielä pikkiriikkisiä, ja niistä olen kertoillut aiemminkin. Ostoslistaan pääset mm. tästä. Kaikki alkoi takana olevasta suuresta kivestä, jonka juurelta ensin poistettiin aiemman omistajan kätkemät jätteet; metallipurkit, vanhat katiskat, särjettyjä pulloja ja ikkunalasia, lastenrattaat... ilo vaihtui raivonsekaiseen kauhuun, kuinka joku voi sotkea rantatontttinsa kaivamalla maatumattomat jätteet luontoon! Hankkiessamme naapurin hyljätyn mökkitontin, oli meillä aavistus, että sieltä voi löytyä lähes mitä tahnsa, mutta että metsämaahankin olisi haudattu niin paljon romua, sitä en tiennyt! Puutarhani valmistuminen siirtyi aina kauemmas, kun siivosin lasinsirpaleita ja metallirojua viikko toisensa jälkeen, kun mökillä kävimme.



Tontille oli myös jätetty kaksi valtavaa kasaa havupuiden oksia, suuret puut oli kaadettu toistakymmentä vuotta sitten. Mutta nyt kasa oli jo pitkälti maatunut ja sain hyvää hapanta kasvualustaa alppiruusuille ja muille metsämaassa viiihtyvílle kasveille. Taimet odottivat pitkään istuttamista, mutta päätin tehdä niille hyvän kasvukodin.



Tontilta oli siis kaadettu kaikki suuret puut, mutta valtavia kantoja on joka paikassa, niin myös tulevan metsäpuutarhan ympärillä. Maatuneita kantoja ja pöllejä löytyi  vaikka kuinka ja niistä sain aloitettua kantopuutarhan rakentamisen.

 


Istutetut kasvit ovat kaikki toistaiseksi hengissä, mutta ikäviä myyränreikiä on ollut joidenkin juurella. Näillä kasveilla on edessään syksy ja talvi, jolloin joutuvat selviytymään omillaan, puutarhuri ei juurikaan näinä vuodenaikoina puutarhassa vieraile. Suuri ilonaihe olikin tällä viikolla löytää tuoksuorvokista pikkuruinen kukkanen kuin merkkinä kasvuunlähdöstä! Maahan on kätketty runsaasti pikkulaukkoja, joiden sipulintuoksun toivon karkottavan myyräpopulaatiota kauemmas. Valtava määrä lehtiä on pudonnut kaikkialle maahan, koko puutarhakin on lehtien peitossa. Puutarhan kohdalta on puusto lähes kokonaan poistettu ja runsasta saniaiskasvustoa harvennettu reilusti.  Kunhan kevät koittaa, ei luonto ole varmasti poistunut metsäpuutarhan kohdalta, alkuperäiskansa elää siellä edelleen sitkeästi. Mutta toivon tulevaisuuteen hyvää yhteiseloa ja harmoniaa kasvien keskuuteen. Keväällä myös  palataan tarkemmin metsäpuutarhan kasveihin.

 


Syyslomalla piti vähän hassutella, vaikka halloween ei kuulukaan omiin juhlaperinteisiin. Kaupoissa vaan on niin söpöjä pikku kurpitsoita kaupan, että niitä on mukava hankkia syyskoristeiksi. Otin kotoa kurpitsat mukaan, kun tiesin tuunaavani jotakin metsäiseen maastoon.



Metsäpuutarhaan muuttanut tonttu on jo vanha, virkansa menettänyt; oli aiemmin suuntaviittana mökkitielle. Metallinen jalusta sen sijaan on yksi tontilta löytyneistä romuista, tein siitä ruukunjalustan (en edes tiedä, mikä se on aikoinaan ollut). Harmaansävyinen calluna sopi sekin hyvin halloween asetelmaan. Kannon juurelle on istutettu tuoksukurjenpolvea. 

 


Kun ilta alkoi hämärtyä, sytyttelin kynttilöitä ja roihuja metsäpuutarhan asetelmien ympärille.






Syyslomaviikolla laiteltiin myös  mökkiä talvikuntoon. Ulkoiltiin kaiken päivää, mm. polteltiin risuja ja nuotion hehku loi hienon efektin pimenevään iltaan. Sinne oli myös kiva kätkeä kasvisnyyttejä kypsymään iltaruualle :)

 

 
 

 

 Mukavaa lokakuun viimeistä viikonloppua, Halloweenillä tai ilman!

 





perjantai 22. lokakuuta 2021

Ulkopuuhat vaihtuvat sisätunnelmiin

 


 

 Syksyn tuulet ja sateet ovat ajaneet puutarhurin vahvasti sisätiloihin. Toki eipä tällä hetkellä juurikaan hommia pihapiirissä olekaan, kukkapenkit pääosin siivottu, daaliat ja jättiverbenat nostettu talvisäilöön, jänisverkot (lähes kaikki) viritelty paikoilleen ja haravoinnit viimeistä silausta vaille. Hevoskastanjakin malttoi luopua lehdistään, joten pian saa haravan laittaa talvivarastoon. Viimeisimpien joukossa lehtensä värjäsi höyhenpensas, en muistanutkaan, että sillä oli niin heleä syysväri. Aiempina talvina se on peittynyt lumen alle, niin varmasti vielä nytkin, mutta verkko sillekin on syytä laittaa, saattaa maistua myös jäniksille.

 

Höyhenpensas

Paljas luonto on kauniilla säällä avara ja raikas, mutta sateen harmaa maisema ei silmiä hivele. Onneksi tämän vuoden pihlajasato on niin runsas, etteivät linnutkaan ole vielä kaikkea jaksaneet popsia ja kauniit punaiset marjat piristävät kivasti väritöntä maisemaa.


 


Osan pelargonioista olen pitänyt vielä ulkosalla, terassin pöydällä ja verannalla kukkivat pelakuut ovat yllättävän hyvissä voimissaan. Vain pakkasyön aikoina olen ottanut ne sisälle. Ei millään tekisi mieli siirtää kukkivia pelakuita kellariin, vaan pakkasia ne eivät kestä ja sisällä kukkatertut alkavat kuivua nopeasti.

 


 Muutama pakkasyö pakotti myös ruukkuhortensiat sisälle varastoon. Tämän vuoden äitienpäivähortensia on ollut aivan huippu! Jo toukokuussa avautuneet kukinnot leikkasin vasta viime viikonloppuna kuivumaan (pääsevät ehkä kranssiin koristeeksi). Ja tämän kesän uudet kukkatertut aukenivat elokuulla, kypsyivät täyteen kauneuteensa pikkuhiljaa ja nyt ne loistavat kimppuna majakossa



Kotipihalta hain täydennystä; nuppuisia ruusunoksia, jotka eivät kuitenkaan jaksa avautua kylmässä säässä, isomaksruohon kukintoja, tuijaa ja hortensian juurella kasvanutta lankaköynnöstä. Kauppareissulla löysin marketin kukkanurkkauksesta juuri sopivan sävyisiä krysanteemeja. Eipä tullut kimpulle juurikaan hintaa :)

 

 

Illalla kimppu sai vielä tunnelmavalot, sillä nämä säät vaativat nyt tunnelmaa ja kauneutta sisätiloihin!






 
 
Mukavaa viikonloppua kaikille!


tiistai 12. lokakuuta 2021

Haravalle töitä!

 Vielä viikonloppuna puutarhassa näytti tältä:

 

Grande Finale!

 

Vaikka syksyn värikkäitä kasveja on jo kuvattu valtavasti, oli pakko tarttua kameraan, sillä suurimmat puutarhan kasveista olivat nyt päättäneet pitää vielä omat värikkäät juhlansa ennen kuin kylmyys, sade ja tuuli vievät lehdet lopullisesti maahan, ja haravan kanssa huitova puutarhuri pääsee tositoimiin. Yleensä lähes mustana komeileva, tummanvioletti purppuraheisiangervo Diabolo hehkui nyt oranssinpunaisena kuin olisi tulessa! Pensas on kasvanut suureksi ja vie ison osan pihan keskeltä. Mutta kesäkuinen kukkarunsaus ja tämä syksyn loistava väri ovat syitä, miksi kasvi saa olla tuossa näkyvällä paikalla. Olen joka vuosi leikannut Diaboloa reippaasti, osan oksista alas asti, toisia latvoen, jotta sen muoto pysyy hyvänä. Eikä pensas ole leikkaamisesta moksiskaan!

 

Purppuraheisiangervo `Diabolo´

 

Samaan aikaan perheomenapuu oli pukeutunut kirkkaan keltaiseen ja antoi hyvän taustavärin Diabololle sekä syyshortensia Lime Lightin komeille kukinnoille. Keltainen väri suorastaan valaisi pihaa! Kerran olen jo ruohonleikkurilla ajanut omenapuun alle pudonneet lehdet, nyt viikon puolivälissä tuo viikonlopun kauneus on valahtanut lähes kokonaan maahan.  

 




 

Päätypihan ja oleskelupihan välissä on korallikanukkapensas, jonka alta tullaan sisälle puutarhaan. Vielä edellisessä syysväri -postauksessa tämä pensas oli aivan vihreä. Vaan viikonloppuna sekin osallistui juhlintaan täysillä, nyt ovat lehdet maassa kaarikäytävän lattialla aivan kuin juhlien jälkeiset koristeet konsanaan :)

 



 


 

 


On vielä yksi, joka jatkaa juhlintaa aikomattakaan vielä lopettaa, se on Hevoskastanja! Jos olisin aikoinani uskonut, että onnistun pienestä taimesta kasvattamaan puun, niin en olisi istuttanut hevoskastanjaa tuohon paikkaan, lähelle naapurin rajaa. Sen lehdet nimittäin ovat viimeiset, jotka tuuli lennättää maailman teille, varmasti vasta sitten, kun naapuri on vienyt jo haravat varastoon! Onneksi lehdet ovat niin kookkaita, että ne useimmiten tipahtavat suoraan alaspäin, tavallinen tuuli ei niitä helposti kauemmas lennättele. Nyt puu alkaa vaan olla jo niin suuri, että latvus uhkaa nousta kuusiaitaa korkeammalle. Viime keväänä teimme varsin rajun leikkauksen latvukselle, eikä se tuntunut kastanjaa haittaavan - päinvastoin, siitä tuli varsin tuuhea puu! Joskus hevoskastanja on pukeutunut kuparinoranssiseen syysasuun, nyt väri on tavallisempi, iloisen keltainen.

 


 


Muutaman kanervan ja hopealangat ostin jo viikkoja sitten, nyt on siis syysistutusten tekokin päässyt alkuun. Lisää callunoita pitäisi hankkia, sammalten päälle laitetut kurpitsat eivät nimittäin pakkasia kestä, sisällä sen sijaan pysyvät varsin pitkään koristeina.





Kurtturuusut osallistuivat viikonlopun juhliin, ei riitä, että `Snow Pavement´ kukkii kauniisti  ja tuoksuu hyvältä, vielä syysvärikin on huippukaunis!



Viime syksynä  - taas kerran alennuksesta - ostetut lamoherukat ovat kasvattaneet kesän aikana runsaasti pitkiä lonkeroitaan ja kietoneet vanhan kuusenkannon oksiinsa. Nyt ympärillä on mustaa ja harmaata ja herukoiden kirjavasti värjäytyneet lehdet tuovat sitä kaivattua väriä pihan laidalle.



Puistoatsalea Tarleena erottuu hyvin mahonian ja adantumin joukosta. Vähän on lehtiin tullut ikäviä laikkuja, mutta värihän on muuten hieno!



Tarleenan ympärillä sen sijaan eivät syysvärit kiinnosta!  Tarha-adiantum vain kasvattaa sormimaisia lehdyköitään ja mahonia kiiltää komean vihreänä. Takana pilkottaa Korsikan jouluruusu, joka ei toistaiseksi ole ostohetkeä lukuunottamatta kukkinut puutarhassa.  Tarleenan takana kasvaa myös vuosi sitten ostettu metsäkatkero, joka kukki tänä vuonna, mutta en huomannut ottaa siitä lainkaan kuvia. Nyt kasvi on jo selvästi siirtynyt talvilepoon.



Vaikka otsikko maintsee haravan, en sitä näihin kuviin kuitenkaan ottanut. Eilisen illan touhusin etupihan syreenin- ja pihlajanlehtien seassa, tänään sataa kaatamalla, joten eivät ne juhlijoiden värikkäät "mekot" mihinkään lentele muutamaan päivään.  Muutama daalianjuurakkokin on vielä maasta nostamatta, on ollut niin lämmintä, ettei niilläkään ole ollut kiirettä. Toki varasto alkaa olla melkoisen täynnä juurakkoastioita,  joten muutama menetys ei edes haittaa.




Pimeys tulee jo kovin aikaisin ja ulkotöille jää arkena entistä vähemmän aikaa. Toisaalta kynttilät ja valosarjat antavat mukavaa tunnelmaa pimeneviin iltoihin. Mikäs sen mukavampaa, kun pujahtaa toisen kotimme ulkosaunaan villiviinin peittämän valoverhon alta!

Mukavaa viikon jatkoa!

lauantai 9. lokakuuta 2021

Kransseja kotiin ja lahjaksi

 


Nyt eletään taas kranssiaikaa! Vielä ei puhuta jouluisista havukransseista, vaan kuivakukista ja syyskransseista. Keskimmäinen lapsista muutti uuteen kotiin ja pyysivät ovikranssia. Äitihän innostui tehtailemaan useammankin kranssin, mutta osa jäi illan pimetessä kunnolla kuvaamatta ja matkasi jo aamulla uuteen kotiin.  

 


 

 Koitin etsiskellä materiaaleja, jotka eivät karisisi ensimmäisen oven paukautuksen jälkeen siivojien harmiksi rappukäytävään. Kukkakaupoista haeskelin pientä lisäystä (unohdin jo kasvien nimet!), hopealankaruukkuja ostin saman tien useampia, osan syysistutuksia varten. Kotipihalta ja metsästä löytyi saniaisia, heiniä ja Wims Redin kukkaterttuja. 

 



Syyshortensian kellertävänruskeat kukkatertut taas houkuttivat tekemään aivan toisen sävyisen kranssin, kukkakaupasta löytyi oranssiksi värjättyä jänönheinää pehmentämään kokonaisuutta. Tämä kranssi meni toisen lapsen kotioveen, kuitenkin sisäpuolelle, koska vuokrayksiön oveen ei voinut lähteä naulaa iskemään. Nyt se roikkuu suloisesti ovisilmässä :D 



 

 

Niin kauan kuin matskua riittää, on mahdotonta lopettaa! Tosin hortensiaparat menettävät kovaa vauhtia kukintojaan. Tummanpunaiseksi värjätty eucalyptus ja etenkin sen marjaisat oksat tulivat kahteen seuraavaan kranssiin. Myös punapäivänhattujen mykeröt ovat hyviä kranssitarpeita. Hopealanka sopii niin hienosti kranssin pohjaksi! Toinen näistä jäi lapsen parvekkeelle ja toinen päätyi jo kotioveen.

 




Sisätiloihin tulevat kranssit suihkuttelin hiuslakalla ympäriinsä, jotta kesto olisi varmempaa. Mutta kuivumista ja käpristymistä sekään ei täysin kestä. Samoin ulkona linnut käyvät uteliaina etsiskelemässä ruokaa ja punahattujen mykeröt voivat olla jonakin päivänä silppuna maassa. Siksi tämä on syytä ottaa iloisena harrastuksena, ja kun edellinen koriste rupshtaa, onkin jo aika tehdä uusi!

Iloista viikonloppua!


tiistai 5. lokakuuta 2021

Väriä puutarhassa ja puistoissa!




 

Jos sitä keväällä odottelee ensimmäisiä sipulipiippoja ja silmuja, niin syksyllä odotus kohdistuu leiskuviin väreihin. Ja sitähän on viime päivät ollut tarjolla, niin luonnossa kuin puistoissa ja puutarhoissa! Muutama vuosi aiemmin kaipailin omaan puutarhaani lisää kasveja, joiden syysväri saa ihailua osakseen. Ja nyt muutosta on jo havaittavissa.

 



Komeakuunlilja vaihtamassa väriään!


Vanhoja tuttuja kasveja ovat seinän täyttävä köynnöshortensia ja komeakuunliljat, joiden kummankin kirkkaankeltainen syysväri kestää hetken, mutta on sitäkin näyttävämpi!



Uudet mustikkapensaat saavat anteeksi, jos ei sadon määrä tule olemaan suuri, kunhan jatkavat tuota syysilotteluaan näin syksyisin!


Päärynäpuullakin on kaunis syysväri, joka pääsee esiin tummaa kuusiaitaa vasten.



Pienet angervopensaat ovat syysvärien huippuja! Kaunis lehtimuoto, hillitty kasvutapa, keväinen kukinta, ihan jees, mutta ei kummemmin herätä huokauksia. Vaan kunhan syksy koittaa, niin nämä vaatimattomat peruspensaat aloittavatkin sellaiset sambakarnevaalit jotta oksat pois! Koivu- ja  ruusuangervoja olen istuttanut havukasvien kaveriksi, silloin hieno syysväri pääsee oikeuksiinsa.

 

 

 



Viikonloppuna käväisimme Helsingissä lasten luona, ja olipa väriä sielläkin. Juurikin nuo pensasangervojen loistavat värit tulivat kauniisti esiin! Mutta hienoja sävyjä oli pääkaupungin puistoissa muuallakin!



Syysistutukset ovat olleet keskusteluissa edullisten taimihankintojen yhteydessä. Muutama vuosi sitten ostin näihin samoihin aikoihin todella surkean näköisen Katsuran alesta. Nyt se on jo kaunis pikku pensas ja näkyy ihanasti syksyvärissään kauemmaksikin! 

 


Haltiankukkien lehtiväritys on pirteä kaiken kesää. Syksyllä niiden värisävyt tulevat paremmin esiin, kun ympäriltä alkavat muut kukkijat kadota. Olen istutellut näitä samaan penkkiin, niin saan yhtenäisemmän väriryhmittymän. Yksittäinen pienikokoinen kasvi jää helposti muiden kasvien varjoon. 

 

Vanilla Fraise päättikin tänä vuonna satsata lehtiin!


 

Syyshortensiat hurmaavat kukinnallaan, mutta eipä niiden lehtiväritkään hullumpia ole! Tänä vuonna jäi Vanilla Fraisen kukinta aivan olemattomaksi, mutta sillähän onkin tavattoman kauniin oranssit lehdet, joita en taida olla aiemmin huomannutkaan muhkeiden kukintojen alta. Wims Redkin muutti lehtiensä värisävyn iloisemmaksi!

 


 

 Sormivaleangervon massiivisen kokoiset lehdet ovat alkaneet muuttua tummemmiksi ja saanevat pian kauniin kuparisen sävyn.




Samalla kun ihailee syksyn värejä ja puuhastelee viime hetken töitä pihapiirissä, saa meidän seudulla konkreettisesti kuunnella syysmuuttajien kovaäänistä keskustelua. Valtavat kanadanhanhiparvet lentävät päivittäin eri kokoisina auroina ja jonoina edestakaisin Kymenlaakson yllä. Ihan kuin kävisivät keskustelua, "onko suunta oikea, eilenhän mentiin toiseen suuntaan, ovatko kaikki mukana, onko nyt tuulet suotuisia, onko tankattu, mikä fiilis?" Vahva syksyn merkki, mutta joka vuosi näitä isoja lintuja on aina vaan enemmän!!

 

Keltamarjainen Pylväspihlaja

 

 
 
Uudet vastaistutetut pihlajat ovat komeassa syysasussa, samoin Tuurenpihlaja, jonka lehdet joutuivat kesällä valtaisan kirvajoukkion hampaisiin. Nyt Tuure vasta virittelee syysasuaan, eilen keltaiset, tänään jo oranssit, ehkä huomenna kaikki lehdet loistavat punaisina! Tavispihlajat tiputtivat jo lehtensä, mutta marjat ovat toistaiseksi saaneet olla linnuilta rauhassa.
 
 



 
 

 

Vielä on osa kasveistakin kesäpuvussaan, vaan eihän meillä ole ollutkaan kuin yksi pakkasyö, joka vei kerralla daaliat ja muut aremmat kasvit. Niinpä nautitaan nyt tästä syyskauneudesta, joka pian katoaa sateen ja tuulen matkassa!

Mukavaa viikon jatkoa!