keskiviikko 12. elokuuta 2020

Kaikenlaisia kärhötukia


Kärhöjen ihanuuteen ei vaan kyllästy! Vaikka kaikki eivät aina keväällä ilmestykään ja vaikka kaikki eivät niin runsaina kukoistakaan, on jokainen kärhönkukka odotettu ja saa ihailua osakseen.

Vihdoin aloitti kukintansa myös `Ville de Lyon´, ihanista ihanin! Kärhöjen näkyvyyden kanssa on usein pientä säätöä, sillä valmiiksi rakennettuja kärhötukia ja -kaaria ei pihalla jokaiselle kärhölle löydy. Ville on istutettu vanhan lintulaudan juurelle, mutta kokonsa puolesta lauta ei enää ole aikoihin riittänyt tueksi, vaan vieressä kasvavat punalehtiruusu ja tuija auttavat Villeä:).

 

`Mrs N. Thompson´



Viime vuosina olen istutellut kärhöjä tietoisesti pensaiden lähelle, jotta rennot versot saisivat luonnollisen tuen naapurissa kasvavasta kasvista, jonka kukinta on ollut jo ehkäpä alkukesästä.  Yhteiseloa pitävät mm. pikkujasmike ja  loistokärhö `Mrs N. Thompson, jonka upeita kukkia tosin on vain muutama. Odottelin vallan toista kärhöä tähän nousevaksi, olin unohtanut, että siirsin tämän mahtavan kaunottaren pihlajan juurelta muutama vuosi sitten, kun paikka oli selkeästi liian varjoinen. Sepäs nousikin tänä kesänä ja on availlut yksittäisiä kukkiaan ja saa hyvän tuen jasmikkeen oksista. Toki jatkossa paikka saattaa olla taas liian varjoinen, kunhan jasmike kasvaa sekä leveyttä että korkeutta.

`Margaret Hunt´

 

Keväällä kukki ensimmäisen kerran uusi syreeni, jonka olin ostanut `Moskovan kaunottarena´ nimeltä mainitsemattomalta arvostetulta taimistolta. Vaan kun aloitti kukintansa, ei ollut moskovalainen! Yksinkertaiset, lilaan vivahtavat kukat, jotka nopeasti haalenivat valkoisiksi tavissyreenin näköisiksi. Harmitti vietävästi, harmittaa vieläkin. Mutta olin syksyllä istuttanut syreenin juurelle ruukussa kasvaneen  kärhön. Sepä innokkaana nousikin keväällä ja pääsi nopeasti pienen, matalan syreenin latvukseen. Nyt pensas "kukkii" taas vaalean liloilla kukilla:)

 

`Mrs Cholmondeley´

 

`Mrs Cholmondeley´ sen sijaan viettää aikaansa isomaksaruohojen tukevissa kukinnoissa makaillen. Muuten kiva paikka, mutta korkea kärhö on aivan liian matalalla, eipä näy kuin läheltä katsoen. Kukkien koko kun riittäisi suurempaankin etäisyyteen. Tämä siis korjattavana ensi kesäksi.

 

`Arabella´
 

Tiukukärhö `Arabellalle´ tarvitaan myös toisenlainen tuki. Se kun ei yritäkään tarttua läheisiin heinäseipäisiin ja niiden väliin viriteltyihin metallilankoihin.



`Blue Angel´

Suomi100 penkistä kuoli luumupuu - niin luulin. Mutta kun kuivettunut puun ranka näytti ikävältä ja oli edelleen paikoillaan, keksinkin tehdä siitä tuen kärhölle. Niin vaaleansininen `Blue Angel´ pääsi myös  sinivalkoiseen penkkiin. Vaan viime keväänä luumupuun juurelta alkoi työntyä sekä kärhö että luumun versoja. No, nythän en tiedä, tekeekö puu koskaan luumuja ja mitä lajketta, koska versot ovat ehkäpä villiversoja, mutta tällä hetkellä kukkiva kärhöpuu on mitä kaunein!


 Metallisissa kärhökaarissa kyllä kasvaa jos jonkinmoista kärhöä, useimmissa useampaakin lajia. Kun joku ei kasva, istutetaan tilalle uutta ja jos sekään ei kasva, niin vielä mahtuu multaan. Niinpä on aina yllätys, mikä sieltä nousee - vai nouseeko mikään! Suuri oli yllätys, kun kaaressa olevan kärhön nuput alkoivat avautua ja tarhalyhtykärhö `Princess Diana´ ilmestyi näkyviin. En edes muistanut arvon prinsessaa koskaan istuttaneeni, niin oli ollut kauan kadoksissa, nukkui, jos ei ihan sataa vuotta, niin useamman ainakin!

 

 

Vanha kunnon `Jackmannii´on vasta aloittelemassa ja jo lähes peittänyt vanhat heinäseipäät! Jos näin kasvaisivat kaikki kärhöni, mikä olisikaan pihalla kuljeskella kärhökaarien alla. Nyt täytyy vain iloita, että jokaisessa kärhössä sentään on kukkia!  


 
 Uusi bloggeri on aiheuttanut päänvaivaa, tämä on ensimmäinen kokeilupostaus uudella alustalla. Joten jos jollakin teistä näkymät ovat oudot, laittakaapa kommenttia, ja mieluusti myös korjausohjetta, jotta minäkin pääsen taas mukaan kuvioihin:)
 
Hyvää loppuviikkoa, lämpö taitaa alkaa taas helliä meitä:)

sunnuntai 2. elokuuta 2020

Puutarha omillaan!


Puutarhaparka! Kuka siitä huolehtii, kun puutarhuri kiitää mustikassa ja vattumetsässä, sienestää ja mökkeilee!? Vai ovatko kasvit mielissään, kun saavat rauhassa levittäytyä ja rehottaa!?


Moni asia puutarhassa on riippuvainen säistä. Mutta tällaisena kesänä, kun vettä on saatu ajoittain jopa liikaakin, kasvit pärjäävät melko vähällä hoidolla. Kärhöjä täytyy jossakin vaiheessa  tukea ja vähän jelppiä, että jaksavat kivuta yhä ylöspäin. Mm. Mantsuriankärhö on jo aiemmin sidottu tukeensa, muuten se retkottaisi rumasti alaspäin.


Liljat ovat kiitollisia kasveja! Jos istutuspaikka on sopiva, ei tarvitse muuta kuin odotella, kuinka kukkavarret kohoavat ja vihdoin avaavat kauniit kukintonsa. Toisaalta silloin kannattaisi olla kotona ihailemassa, sillä eivät liljojen kukinnot kovin kauaa pysy kauniina. Osa kaatuu myös herkästi kukinnon painaessa. Silloin tarvitaan puutarhurilta tukea!





 

 Yksi parhaimpia laiskan puutarhurin kasveja ovat tähtiputket ja jaloangervot. Ne pysyvät tanakasti pystyssä ja avautuvat ajallaan. Ovat ainakin minun suosikkejani.




 Kyllä ruusutkin pärjäävät, jos ovat ylipäänsä selvinneet talvesta. Vielä kun jaksaa huolehtia nuppujen hyvinvoinnista kirvoja vastaan, voi pian ihailla kukkivia ruusuja. Sadekesänä tosin monet kukinnot ovat ikävän vetisiä ja homehtuvat, joten niiden poistaminen parantaa paljon kukkapenkin ilmettä ja auttaa uusia nuppuja jaksamaan kasvamisessa.




Kesäkukkien viihtyminen on pitkälti kiinni paikasta ja lämmöstä sekä sateesta. Eli ei niinkään puutarhurista. Yksinkertaiset sammarit viihtyvät minun puutarhassani selkeästi paremmin kuin esim. kerratut `Strawberry Blondet´, jotka suorastaan likosivat ja katosivat kukkapenkistä. Olen nyt kasvatellut niitä kolmena kesänä ja pettynyt joka kerran. Onhan noita muitakin lajikkeita, selkeästi kestävämpiä, runsaskukkaisempia ja kuihtuneiden kukkijoiden nyppiminen vähemmän välttämätöntä.


Daaliat alkavat vasta avautua, kun pahin marjastushuuma on jo ohitse. Päinvastoin, nyt jo odottelen nuppuja, joita osassa ei vielä edes näy. Siinähän käy sitten niin, että kukinnot avautuvat hallojen kanssa samaan aikaan ja kaikki kauneus on kerralla mennyttä!

`My Love´kaktusdaalia


`Big Wow`

Pensaathan ovat puutarhurin puolella! Niitä ei keskikesällä tarvitse leikata, joten pensaiden rehevyys auttaa myös monia muita kasveja pidättämään kosteutta ja antamaan tukea, jos kasvi itsessään on rentovartinen. Monet kärhöt kukkivat pihallani ottaen tuen puusta tai pensaasta. Syyshortensiat kehittelevät kasvustojaan juuri heinäkuulla ja aloittelevat pian ihanaa kukintaansa. Kevätleikkauksen jälkeen eivät tarvitse juurikaan huomiota.


Hyötytarhassakin on jouduttu olemaan omillaan, veden tulo riippuu pitkälti siitä, miten sateet sattuvat. Toki alkukesästä kastelu oli säännöllistä, mutta hyvin voivat toistaiseksi ainakin persilja, tilli, herneet ja salaatti. Ja näköjään unikot, jotka ovat valinneet kasvupaikkansa  hyvästä maasta:)




Metsästä on kannettu yhteensä toistasataa litraa mustikoita, vadelmia ja kanttarelleja.  En todellakaan ole nurmikonleikkuuta enempää ehtinyt  viime viikkoina puutarhoista huolehtia. Napakka kanttaus heinäkuulla toki pitää pitkään penkkien ilmeen siistinä. Ensi viikolla alkavat työt ja puutarhaakin ehtii hoitaa ja ihailla taas päivittäin. Toki hienointa olisi, jos kaiken kesää jokaisen avautuvan kukkanupun pääsisi katsomaan, mutta nyt, kun on ollut muutaman päivän poissa puutarhasta, näkee suuremman muutoksen, kun avautuneista nupuista onkin muodostunut kokonaisia kukkaterttuja!



 
Ihanaa alkanutta elokuuta, nautitaan rehevästä loppukesästä!

lauantai 25. heinäkuuta 2020

Lomallako kiirettä?!



 Luulin, että kesällä on aikaa puutarhassa oleskeluun ja kukkien ihailuun. Miten väärässä olinkaan! Heinäkuun lomapäivät ovat olleet puuhakkaita, mutta kylläkin positiivisella tavalla. Kolmeen viimeiseen viikkoon on mahtunut paljon kaikkea mukavaa. Olen ottanut kuvia, ladannut ne koneelle ja aloittanut ties kuinka monen blogipostauksen kirjoittamisen todetakseni vain, etten nyt ehdi enempää. Enimmän ajan on vienyt mökkiremppa. Sisätiloja on maalattu ja vhdoin heinäkuun alussa saimme uudet keittiökalusteet, joiden asentamiseen vierähti muutama päivä. Puutarhassa ja puutarhahuoneessa mentiin riskillä, kasvit oman onnensa nojassa.
Viime viikolla pääsin ystävän matkassa kesäiselle kimppukurssille. Lahtelaisen Kukkakauppa Neilikan Tiina järjesti ihanan kukkaillan kotipihallaan Iitin Vuolenkoskella.


Kesäinen sää ja vehreä miljöö veden äärellä lisäsivät iloista tunnelmaa. Tarkoitus oli tehdä boheemi, runsas kimppu, johon Tiina oli tuonut materiaaliksi valtaisia vaaleanpunaisia hortensian kukkia, pioneja, laukkoja, neilikoita, ruusuja, eustomaa, ikiviuhkoa, heiniä, vadelmaa ja eukalyptusta. Lisäksi oli jokaisen haettava kolmea erilaista luonnonkasvia tulevaan kimppuunsa.


Taitavana opettajana Tiina ei päästänyt kurssilaisiaan helpolla, vaan jokainen joutui tekemään kimppunsa vähintään kahteen kertaan (kuten aiemmillakin Tiinan kursseilla). Mutta hyvältähän se tuntuu, kun saa spiraalin onnistumaan :) Kännykällä räpsittyjä kuvia, vasta kotona otin omasta kimpustani paremman kuvan.




Kimppu kulki mukana mökille, ilahdutti siellä ystävä- ja sukulaisjoukkoa ja pysyi ihmeen hyvänä, vaikka päivät olivat helteisiä ja yölläkin mukavan lämmintä.



 Nyt puolitoista viikkoa myöhemmin purin kimpun, säästin vielä hyväkuntoiset neilikat, laukkapallon,viuhkot ja eukalyptuksen oksat, muut tarpeet löysin mökkipihalta ja tein uuden kimpun! Kannattaa katsoa tarkkaan, ennenkuin heität vanhan kukkakimpun menemään, olisiko siinä vielä jotakin hyvää jäljellä:)


 Olen parin viime viikon aikana vain piipahtanut kotona. Matka jatkui mökkiviikonlopun jälkeen Helsinkiin tyttären luokse.  Ensin kävin kotona tarkistamassa, että kaikki on kunnossa, ihailin avautuneita liljoja ja kärhöjä ja poimin matkaani kimpun kukkia - ei niitä siellä nyt kukaan ehdi katsella.

`Margaret Hunt´on tukeutunut syreenin oksiin






Helsingin retkestä postailen myöhemmin, mutta kotiin tultuani kävin taas katsastamassa molemmat puutarhat, ja uusi kukkakimppu matkassani painelin mökille marjaan.

Miehen tekemä uusi kärhötuki on saanut ympärilleen monta kaunotarta

Kiiltoleimut parhaassa kukassa

Mantsuriankärhö komeampi kuin koskaan


Nyt on marjastajan ja sienestäjän apajat! Kanttarellikiintiö alkaa olla täynnä, mustikoita on metsässä runsaasti ja ihan kivasti jo poimittunakin:) Metsävadelmien satokausi parhaimmillaan. Puutarha pärjätköön vielä hetken omillaan:)


Sade pakotti pomintatauolle, joten ehtii taas olla hetken koneellakin. 
Hyvää viikonloppua!

tiistai 14. heinäkuuta 2020

Tähtihetkiä


 

Tähtihetkiä saa puutarhassa kokea keväästä syksyyn vaikka päivittäin. Aina nousee maasta uutta, joko vanha tuttu perenna, joka on selvinnyt talven yli tai uusi tulokas, joka vasta edellisenä syksynä on istutettu. Tai sitten ilmestyy nuppu joka yhtenä aamuna onkin jo auennut! Voi olla, että odotettu kukka onkin erilainen tai eri värinen mitä odotit.

 

Minulla on menossa pihalla tähtiputkihetki. Viime kesänä sain kokea niiden kanssa sen tähtihetken, että näin uusien taimien kasvavan ja kukkivan. Tänä kesänä saan iloksen nähdä, kuinka ne ovat voimistuneet ja kukkivat entistä runsaammin muodostaen oman istutusalueensa. Toki niitä on jo kolmessa kohtaa, mutta sitä mukavampaa, kun näyttävät viihtyvän. Siitä en tiedä, mitä sitten tapahtuu, jos innostuvat vallan leviämään, mutta luulen, että pärjään näiden herkkien ja kauniiden kasvien kanssa.


Tähtihetkiä ovat varmasti monen puutarhurin mielestä ne, kun pihan kaunottaret avaavat kukkansa. Pionit ihastuttavat ensin, sitten tulevat ruusut, kärhöt, daaliat... Ostin viime kesänä useamman uuden ruusun - mistäpä olisin tiennyt kaikkia noita olevan olemassakaan, ellen sitten blogien kautta, kiitos siis teille, kanssasisaret, että saan kokea näitä tähtihetkiä <3. Osaa olemme jo aiemmin ihailleet, kuten mielettömänä kukkivaa ikivanhaa Flammentanzia.

 
 Nyt jaan kanssanne ihailuni Rosa Mundia kohtaan! Kirjoapteekkarinruusu on niin kaunis! Livenä tuo ruusunkukka on vielä paljon värikkäämpi. Luin Viherpeukaloiden sivustolta, että kirjoapteekkarinruusun väri vaihtelee maan happamuuden mukaan. Jos ruususeni tekee juurivesoja, niin siirrän toisen happamuudeltaan erilaiseen paikkaan, niin voin vertailla niiden värisävyjä.

`Rosa Mundi´

 

Kärhöjen kanssa tähtihetket ja aallonpohjat kulkevat rintarinnan. Jos viime kesänä sait ihailla jonkun kärhön runsasta kukintaa, voikin olla, ettet tänä kesänä löydä koko kärhöä. Tai sitten se suvaitsee vain ilmoittaa, että on hengissä, muttei jaksakaan kukkia. No, hengissä oleminenkin on sentään ilon aihe. Minun puutarhassani ainakin näyttää käyvän niin. Mutta olenpa ollut ovela (tai sitten vain luulen olevani), ja istuttanut jokaisen kärhökaaren juurelle ainakin 2, ellen 3 kärhöä. Ja varmistelen vielä ruukussa kasvavilla kelloköynnöksillä, että kyllähän sielä joku tähtiä tavoittelee:) Matka jatkuu, nuppuja on paljon, mutta paras kukinta vielä edessäpäin.

`New Dawn ´ ja `Rouge Gardinal´ jatkavat matkaa kohti korkeuksia
 Suurimman osan kärhöistäni alan jo tunnistaa, paitsi alla olevan nimi on aikoinaan kadonnut ja eipä ole koko kasvia juurikaan näkynyt aiempina vuosina. Tänä kesänä näyttäisi siis olevan tämän kärhön tähtihetki!



 Viime viikolla oli töiden puolesta puutarhurin tähtihetki, kun sain kahden päivän kanttausurakan ja penkkien siistimisen päätökseen. Ensimmäinen kuva on otettu urakan päätteeksi (ja huomasin kuvien tallennuksen jälkeen, että vielä oli jäänyt pikkuruinen kitkemiskasa nurmikolle:)) Mutta sateen tulokset näkyvät nopeasti: nurmikon leikkuu on taas ajankohtainen ja leikkuri kun vielä on alkanut oikuttelemaan, niin iskee arkirealismi puutarhurin takaisin maan pinnalle.




Kaikella on kaksi puolta; jos ei ole kuivaa eikä tarvitse kastella, niin sitten sade kasvattaa nurmikkoa vallan vimmatusti. Jos sade kaataa ritarinkannukset maahan ja katkoo niiden varret, on puutarhurilla yllättäen runsaasti materiaalia kukkakimppuihin:D





Ihania tähtihetkiä viikkoosi!