torstai 16. marraskuuta 2017

Kranssien aikaa

Muutama viikko joulukuuhun, mutta havut ja muut vihreät kranssitarpeet pyörivät mielessä ja ovat jo konkreettisesti tulleet tupaan. Aika on kiireinen monella tapaa, mutta pieni hetki on löytynyt myös tälle harrastukselle.


 Materiaalit löytyivät helposti kotipihalta ja metsästä. Kranssin pohjana on tällä kertaa villiviiniä.





 Pikkuisen joulua;valkoista tai punaista....

 
 Kun ei kaikille kuitenkaan ole ovea, laitoin yhden koristamaan kynttilälyhtyä.



Sieltä se joulu vähitellen lähestyy, on taas jo "ovella".

Mukavaa viikonloppua ja tervetuloa lukijaksi, Pirkko!
 

torstai 9. marraskuuta 2017

Merkityksellinen puu -haaste

Pihamaan laidalta kaadettiin suuri pihlaja. Se vei tilaa ja varjosti ja oli pikkuisesta taimesta kasvanut liian suureksi. Pihlaja on kaunis, värikäs puu, niitä on tontilla ja sen reunamilla lisää, niitä on mökkipiha sakeanaan. Mutta pihlaja ei silti ole se minulle merkityksellinen puu, jota tässä Betweeniltä Rikkaruohoelämää -blogista  aikoinaan saamassani haasteessa nyt haen.



Mikä sitten olisi se puu, jolla minulle on muita enemmän tunnearvoa ja merkitystä?

Haasteeseen vastaaminen sopii hyvin näin isänpäivän aikoihin, koska näiden puiden merkityksellisyyden ovat antaneet suvun miehet.


Isäni toi aikoinaan työpaikkansa lähellä kasvavan tammen juurelta terhoja pihapiirin oraville. Hyvien talvipiilojen ansiosta osa tammista iti helpostikin. Isä istutteli näitä tammentaimia mökkipihalle ja kun keskimmäinen lapsistani syntyi, minäkin istutin pienen taimen uudelle pihallemme.


Talviöinä pihalla liikkuvat jänikset onnistuivat syömään uuden pienen tammen silmut. Sitkeä puu jatkoi kasvuaan, seuraavana talvena sama toistui, kun luulin lumen peittävän pikkupuun enkä sitä suojannut.


 Vähitellen runko vahvistui, mutta lehdet olivat pieniä, kuin bonsaipuun lehtiä. Ajatus omalla pihalla kasvavasta bonsaitammesta oli niin houkuttava, että jänisten jätettyä puuni rauhaan aloin itse keväisin saksia oksien kärkiä.

 Tammi ei ole vielä metrinkään korkuinen, mutta on vahva ja sitkeä, täyttää ensi kesänä 26 vuotta. Rakas pieni poika on kasvanut jo aikoja sitten tammen ohi, juhlii tammikuussa 26-vuotispäiviään!


Toinenkin pihamme puista on muuttanut meille pienenä taimena, toisesta mummolasta. Lasteni isovanhempien kotipihalla kasvaa suuri hevoskastanja. Kesällä se on täynnään valkoisia pyramidin muotoisia kukkaterttuja ja syksyisin puun alle sataa valtavia lehtiä sekä piikkisiä hedelmystöjä.


 Voi, miten monta siementä istuttelin, kylmäkäsittelin, mutta en saanut niitä kasvamaan. Kunnes vaari eräänä kesänä antoi pienen taimen, oli löytänyt sen puun juurelta. Sen kummemmin paikkaa miettimättä, istutin puun pihallemme, suojasin jäniksiltä ja kas, taimi alkoikin viihtyä ja kasvaa reippaalla vauhdilla.

  Hevoskastanjalla lienee ikää kymmenisen vuotta ja tänä kesänä se teki ensimmäiset kukkaterttunsa! Oi sitä iloa, kun huomasin oksien kärjissä kasvavan nupun!
 



Kummankin puun kasvua täytyy kuitenkin joka vuosi hillitä; Hevoskastanja ei vaan mahdu kasvamaan sillä vauhdilla, mitä sen jykevät oksat antavat ymmärtää. Muuten se peittää kohta auringon sekä meiltä että naapureilta. Tammi kasvattaa valtavaa juuristoa ja varmasti jo nyt, vaikka bonsaina pysyisikin, ovat sen juuret ulottuneet ties mihin asti. Mutta ei tähän pihaan vaan mahdu täysimittaista tammea, mahdoton ajatus!





Vanhat miehet ja lapsenlapsensa; vaari jo edesmennyt, Isä-pappa sinnikkäästi huolehtii puutarhastaan ja mökkipihastaan, nuorin elämänsä alkupuolella intoa ja tulevaisuuden suunnitelmia täynnä. Puut muistoineen pysykööt pihallani ainakin niin kauan, kuin piha pysyy minulla!

Koska haasteeseen kuuluu jakaa haaste eteenpäin kolmelle blogiystävälle, niin mikäli ette ole vielä vastanneet ja aikaa tai kiinnostusta riittää, niin tässäpä tämä teille:

Tuulikki blogista Kukkia ja koukeroita
Katja blogista Pävänpesän elämää
Pirjo blogista Tuplasti Terapiaa



Hyvää Isänpäivää ja viikonloppua kaikille! 



lauantai 4. marraskuuta 2017

Marketin kimpusta Pyhäinpäivän asetelmaksi

Krysanteemit, nuo marraskuun kukkaset, vähän kuin daaliat; laajalla skaalalla värejä ja muotoja. 


Kukkakaupassa käynti unohtui, ja ruuhkainen marketti sai riittää kukkaostoksiin samalla kertaa ruokaostosten kanssa.
 

Onneksi kotoa löytyy materiaalia kaveriksi; Ostin tarkoituksella ylimääräisen callunan silloin, kun tein ulkoasetelmia. Siitä on riittänyt jo moneen kimppuun ja vieläkin jäi odottamaan tuleviin suunnitelmiin.


Täytin sinkkivadin sammalella, reunustin tuijan oksilla ja asettelin vatiin callunan oksia ja krysanteemin kukkia. Lisäsin vielä jäkäläisen kuusenoksan ja kynttilän - asetelma oli valmis!

 




 Onneksi sää lämpeni, niin tämäkin asetelma viihtyy ulkona pidempään kuin sisällä.

Viime viikolla marketin kimppu taipui nimipäiväkimpuksi, mökillä kun olimme, löytyi lisukkeiksi puolukkaa ja sarojen lehtiä.

 Puolukanvarvut ovat kaikenkaikkiaan kestäviä  ja pienillä höysteillä niistä saa kivan asetelman syksyn piristykseksi.




 Hyvää viikonloppua ja Pyhäinpäivää kaikille, tervetuloa myös uudet lukijat blogiini:)
 

torstai 26. lokakuuta 2017

Koristeluja

 


  Tämäkin päivä jää taas tilastohistoriaan. Ensilumi tuli kotikulmille täsmälleen samana päivänä kuin viime vuonna ja tänäkään vuonna emme välttyneet yllätyksiltä ja onnettomuuksilta. Päivä olisi voinut olla iloinen uuden lumen myötä, mutta nyt siitä tuli monelle perheelle murheen täyttämä! Osanottoni nuorten varusmiesten perheille ja läheisille.



Eilen viime hetkillä harava vielä heilui pihalla ja pimeään saakka puuhastelin varautuen tulevaan, mutta enpä uskonut tarvitsevani lumikolaakin tänään! 


Kauhea kiire tuli pihan syystöiden kanssa, kun pakkasöitä ei ollut lainkaan ennen luvattua lumimyräkkää. Daalioiden juurakot on nyt nosteltu ja viety suojaan. Perennojen varret ehtii leikellä myöhemminkin, eipä haittaa, vaikka jäisivät kevääseen.


 Kesäkukat on kuitenkin korjattu kompostiin tai sisätiloihin talvehtimaan ja pääsin jo viime viikonloppuna mielipuuhiini: syysasetelmia terassille, puutarhahuoneelle ja ikkunalaudoille:) Viikonloppuna kävimme metsäretkellä ja sieltä toin sammalta, oksia ja varpuja.


 Puutarhahuoneen ovelle tein muutaman korin ja vaihdoin kosmoskukkien tilalle reilun kokoiset männyt. Katsotaan, saavatko myöhemmin valot oksilleen, vai koristautuuko huone toisenlaiseen asuun jouluksi...
 

 




 Kotipihan terassille ja ikkunalaudoille rakentelin asetelmat, kynttilälle oma kolo ja ledit tuomaan lisää valoa.

Ikkunalauta-asetelmiin laitan valot lähempänä joulua:)


Puutarhahuone juhli viikonloppuna uutta laattalattiaa, siksi se on nyt vähän riisutun näköinen. Ja ovathan sieltä myös kasvit poissa. Sisätilojen jouluista sisustelua täytyy pikkuhljaa alkaa  suunnittelemaan...:)




Viikonloppuna olisi vielä tarkoitus käydä viimeistelemässä kesämökki ja sen pihapiiri talviunille. 
Rauhallista ja turvallista viikonloppua!

sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Syksyn viimeisiä värejä










Vihdoin tuli pakkasyö. Sanon vihdoin, koska pihamaa alkoi jo näyttää surkean syksyiseltä. Kuunliljojen valtaisat kellastuneet pehkot likosivat sateessa,  samoin daalioiden loput kukkaset eivät enää jaksaneet ilahduttaa, koska sade kasteli ne kalpeiksi, jäljellä oli enää aavistus kesän loistosta.







Viimeiset kukkasipulit sain istutettua viikon alussa, niitä upposikin pitkin syksyä maahan ennätysmäärä, onpahan jotain uutta, mitä odottaa keväällä:)





Pitkin syksyä olen katsellut pihaani huomatakseni, että kovin on vähän kauniita syysvärejä meidän pihapiirissä. Korjasin tilannetta hankkimalla syyshortensia `Vims Redin´ päätypihalle. Tuskailin märän, savisen maan kanssa ja tuntui, että tulis jo talvi, enää en jaksa kaivaa yhtään ainutta kuoppaa!




Pieni, herkkä ruusunkukkanen ruukussa uhmaa vielä syyssäätä, hänet yritän suojata runkoruusun kanssa varastossa talvikuukaudet. Ennen pakkasyötä löysin vielä muutaman muunkin uhmakkaan:


Peurankellot ja pietaryrtit vähät välittävät kylmenevästä säästä!

 








Viimeiset daaliankukkaset pääsivät vielä sisälle jatkamaan kukintaansa kimpuissa, aivan viime hetkellä, aamulla olivat kaikki 12 daalianpehkoa paleltuneet. Pakko sanoa, että vihdoinkin!








Kukkijoista viimeisimmät, komeat maksaruohot ja syyshortensiat eivät vielä pikkupakkasista hätkähdä, mutta mustat daalioiden varret kertovat, että nosta meidät pois, puhdista mukulat ja vie kuivaan lepäämään.

`Lime Light´




Syksyn nimipäiväsankarin kimpussakin näkyvät syksyn värit:)
Mukavaa alkavaa viikkoa, täällä ainakin toisenlaisten puuhien parissa!