Kiira pyyhkäisi eilen kotikulmien ylitse! Kun ihailimme myrskyä mökkiterassilla Etelä-Karjalassa, oli useita puita kaatunut muutaman sadan metrin päästä kodistamme Kymenlaaksossa. Mutta kuin ihmeen kaupalla eivät puutarhan kukkaset saaneet juurikaan siipeensä, jopa hennot unikot kukkivat sunnuntaina täysillä.
Täysillä mennään koko puutarhassa, kylmä kesä antoi odottaa itseään, eivät auttaneet anelut, kun olisin heinäkuulla halunnut rehevyyttä pihalleni. Vasta nyt on vehreyttä, joka sekään ei yltänyt aiempien kesien mittoihin!
Nauhukset jaksavat kurkotella korkeuksiin, ja kukinta on jatkunut nyt kolmatta viikkoa. Viileydestä on se ilo, että yksittäisten kukkien loisto kestää selvästi kauemmin kuin hellekesinä.
Värililjat kukkivat myös kauniisti ja pitkään, monet eivät ole vielä edes aloittaneet kukintaansa, mikä on poikkeuksellista tälle kesälle näillä leveysasteilla. Mutta sehän on vaan mukavaa, että iloa riittää pidemmälle...
Etualalla oleva penkki, jonka olen nimennyt sekä Kymijoeksi että Suomi 100 -penkiksi, kukkii edelleen ritarinkannusten ja valkoisten dahlioiden voimalla. Kärhökaarta pitäisi peittää Mantsuriankärhö toiselta puolen ja Clematis `Multi Blue´toisella laidalla. Mutta:
Kärhöt
pettivät pahasti! Vanhoista osa ei ilmestynyt lainkaan, mutta nekin
vanhat ja uudet, jotka jaksoivat nousta kylmästä maasta, kituuttavat, toki
kukkivat kauniisti! Nimet ovat menneet jo autuaasti sekaisin. Toivotaan, että syksy on lämmin, niin saattavat
vielä vähän venyä...
 |
| Ernest Markham, ehkä.. |
 |
| Jacmannii |
 |
| Daalia `The Big Wow´ |
Vaikkei
rehevyys enää tänä kesänä lisääntyisi, on kukkijoita silti vielä
tulossa, daaliat ja punahatut vasta aloittelevat ja komeamaksaruoho ei
vielä edes punastele!
Ja keittiön ikkunastahan ei tarvitsekaan nähdä muuta kuin kukkia:)
