Hyvää alkanutta adventin aikaa!

 Niin se vaan on tämäkin vuosi viimeistä kuukautta vaille valmis! Minun puutarhavuoteni on kahtiajakoinen; keväästä kesään menee puutarhapuuhissa ja loppuvuodesta marras-joulukuussa antaudun joulufiiliksille! Eipä haittaa pimeys, kun saa viritellä valoja ja kynttilöitä, joululauluja kestän kuunnella jo marraskuulla ja sitten vielä nämä ison ilon tuottavat koristelut kotiin ja pihalle! Jos siihen muutaman lumihiutaleen saa vielä maata valaisemaan, niin loppuvuosi on selätetty!

 

Adventtisunnuntai olikin mukavan talvinen. Pieni lumikerros puiden ja pensaiden päällä tuo jouluisen tunnelman ja muutenkin on valoisampaa ja puhtaampaa.  Viikonloppuna oli ihan pakko laitella enemmänkin valoja puutarhahuoneelle, sillä eivät nämä lumet vielä meidän kulmilla mikään varma valkean joulu merkki ole.

 

 

Tänä vuonna hurahdin adventtikalentereihin. Kalenteri-idea muhi päässäni jo viime vuodesta, puutarhahuoneeseen pieni kalenteripussukka joka päivälle. Jos sattuu tulemaan vieraita, saavat he avata päivän kalenterin. Muutoin luukkujen sisältö jää itselle :) Ihan silkkaa jouluhassuttelua omaksi iloksi! Nyt vain ulkona on sen verran kylmää, etten viritellytkään kalenteria puutarhahuoneeseen, vaan yläkerran portaikkoon, kun siinä on muutenkin pintoja paranneltu. 

 

Vuosi sitten nuorempi poikani askarteli tyttöystävälleen kalenterin: pikkupaketti jokaiselle joulukuun päivälle, pieniä iloja arkeen! Oli niin mukava idea ja lämmintä välittämistä, että nappasin idean itsellenikin: asuuhan täälläkin joku, jolle tehdä vastaavaa, jotakin pientä, arkea ilahduttavaa ja ehkä juuri siihen päivään sopivaa... niinpä jo hyvissä ajoin ennen joulua aloin koota kalenteritarpeita kauppareissuilla käydessäni. Tähänhän en voi enempää pakettien sisältöä avata, sillä mies mokoma lukee tätä blogia varsin ahkerasti :) Siitä kalenterista ei ole vielä kuviakaan, sillä asettelukin on vasta tulossa...

 

 

 

Kranssiaskarteluja ja koristeluja olen puuhaillut lähinnä viikonloppuisin, vaan nyt alkaakin olla ovikranssit valmiina :)

 

Instagramissa on näkynyt toinen toistaan muhkeampia kransseja, joten ajattelin itsekin tehdä tänä vuonna hiukan kookkaamman ovikranssin. Pohjana pelkkä metallirengas. Kranssissa käytin kuusen havuja pohjalla, mutta päälle laitoin vuorotellen tuijanoksaa, katajaa, eukalyptusta, köynnösruusun kiulukoita ja muutaman värjätyn jänönhännän väripilkuksi.

Toisen kranssin pyörittelin rottinkirenkaaseen.

Blogin uusia postauksia on nyt syntynyt hyvin harvakseltaan, mutta kommentointien kanssa on ollut ongelmia. En pääse omalta koneeltani vastaamaan sen enempää oman blogini että toisten blogien kommenttikenttään. Olen kyllä käynyt lukemassa toisten ihania blogeja vanhaan tahtiin, mutta kommenttikenttä ei suostu toimimaan. Onkohan jollakin ollut joskus samanlaisia ongelmia? Toisella koneella kyllä toimii, joten ongelma lienee omassa koneessani...

 

Nyt kuitenkin nautitaan alkavasta adventin ajasta ja virittäydytään pikkuhiljaa jouluisiin tunnelmiin. Toivotaan, että elämä ei taas pahentuneen koronatilanteen vuoksi muuttuisi kenellekään ahdistavaksi ja toisi mukanaan ikäviä asioita. On paljon juttuja, mihin voimme vaikuttaa, mutta ne, joiden edessä olemme voimattomia, on vain otettava vastaan. Etsitään se ilon pisara ja jaksetaan sen voimalla eteenpäin! <3

 "Avaatko oven joulun tulla, joulu on jo täällä, vai pidätkö ovesi visusti kiinni, salvat oven päällä?" (Hannele Huovi).

Mitä hyvää marraskuusta?!

 On vaikea keksiä positiivisia asioita kuukaudesta, johon yleensä liittyy sellaisia käsitteitä kuin synkkä, harmaa, pimeä, märkä... Jos marraskuun voisi ohittaa, tekisin sen melkoisella varmuudella. Hyppäisin värikkäästä syyskuusta syksyiseen lokakuuhun ja siitä suoraan joulun odotusta tihkuvaan joulukuuhun.

 

Laitettiin mummille kuusi ja valot, ettei tarvitsisi iltaisin katsella ikkunasta pelkkää pimeyttä.

 

Toisaalta saattaisi tulla kiire; jouluihmisenä jo marraskuun puolella valmistellaan niitä asioita, jotka yleensä ovat valmiina, kun joulukuu alkaa - tai siis minä valmistelen: En voi yleistää ulkovalojen ripustelua, verhojen ja mattojen vaihtamista, havujen hakemista ja joulukranssihuumaani muiden ihmisten marraskuun sisältöihin.

Työpäivien jälkeen on vaan takki niin tyhjä! Suunnittelen aamuisin tekeväni vaikka mitä, kun pääsen töistä, mutta huomaankin illan kuluneen tekemättä mitään järkevää, puhumattakaan noista jouluvalmisteluista, joihin tunnun juuttuneeni lähes pakkomielteisesti. Kranssi on oltava ovessa ennen kuin joulukuu alkaa!

 

 Onneksi tänä päivänä kranssihuumasta kärsivät (lue: rakastavat) monet muutkin, ja vieläpä ympäri vuoden! Niinpä ei hätää, joulukranssi on vain järjestyksessä vuoden viimeinen, ei suinkaan syksyn ensimmäinen! Ovessahan on jo valmiina jonkin sortin kranssi!

 

Ovia vaan on vallan mahdottomasti, joten olen hankkinut itselleni positiivisen ongelman; rakastan kransseja ja niiden tekemistä, mutta aika ei meinaa riittää, että joka ovesta ja verannalta ja puutarhahuoneesta ja jonkun ystävänkin ovesta sellainen roikkuu ennen joulua!

 

 

Marraskuun kransseihin laitoin callunaa jonka väri mätsäsi täydellisesti rusetin kanssa - tai toisinpäin. Nuo puutarhahuoneen ovet ovat sellaiset, että niihin tekee mieli ripustaa kransseja, vaikka sisälläkin on kivaa katseltavaa.

 

Kun uusi kranssi on valmis, voi tyytyväisenä alkaa jo suunnitella seuraavaa. 

 

 

Ei tämä joulunodotus ja sen valmistelut niin vakavaa ole, etteikö sitä voi vähän liioitella ja leikkiä laskea ja sen avulla rämpiä läpi tämän marraskuun - ja nytkin puhun vain itsestäni :D

 

Hyvää marraskuun jatkoa kaikille, kransseilla tai ilman!