sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Harmaa kauneus

Viikonloppuna osa Suomea paistatteli auringossa ja pakkassäässä - meillä lauantai valkeni kuuran peitossa, harmaan utuisena.
 

 Reipas kävelylenkki oli hyvä keino aloittaa päivä, varsinkin kun huurre katosi jo iltapäivän aikana ja sää lauhtui plussan puolelle.



Pakkasta muutama aste, tuulta ei juuri lainkaan, oi jos olisi lunta ja pääsisin hiihtämään! Mutta ei paha tämä kävelyretkikään läpi pelto- ja metsämaisemien.
 


Tammikuultahan tämä nyt ei näytä, ei mitenkään, ennemminkin ensilumen ajalta, marraskuulta.
 

Kun katselet maisemaa, on ensimmäinen tunne ankeus. Mutta lähempi tarkastelu paljastaa luonnon ihmeellisyyden, kuura tekee karuimmankin kasvin ja oksan kauniiksi.


 

Välillä on hyvä olla harmaita päiviä, ja löytää niistäkin luonnon kauneus.  Ehkä osaan myös iloita väreistä entistä enemmän, kun ne taas palaavat maisemaan! Väriä viikkoonne!
 

maanantai 23. tammikuuta 2017

Iloa alkavaan viikkoon

Ei ole vielä taimia, ei pistokkaita, ei kylvöjä, ei edes kovin montaa siemenpussia.. Mutta väriä elämään tuovat leikkokukat. Tulppaani tuntuu olevan tämän hetken suosikki, ainakin, mitä blogeihin on katsomista.Yksi minun suosikeistani on tällä hetkellä neilikka. 


 Monen mielestä se voi olla inhokki, hautajaiskukka, vanhanajan kukkakorin täyte.. mutta minä pidän siitä! 

 
Joulunaikaan muutama punainen neilikka tuo kivasti joulun tuntua ja nytkin kukkakaupat ovat täynään mitä erivärisempiä neilikoita. Niiden kestävyys on ainakin tulppaania parempi ja tuoksukin on aivan ihana! Jos ei halua pelkkiä neilikoita, niin muutamakin kukkanen muiden joukossa antaa kivasti väriä.



Pikkuneilikoista saa kivoja kimppuja, kun lisää vihreää joukkoon, itse hain pihalta tuijan oksia ja vuorenkilven punaiset lehdet sopivat hyvin kehystämään valmiin kimpun. 



Pirteät neilikat johdattakoot meidät uuteen viikkoon, taas askeleen pidempään päivään, lähemmäs kevättä. 


 

Mukavaa alkavaa viikkoa!

perjantai 20. tammikuuta 2017

Kolme puutarhaa



 



Minulla on tavallaan kolme puutarhaa. Ensimmäinen ja varsinainen on ihan ikioma, jonka rakentamisen aloitin jo yli  kaksikymmentä vuotta sitten. Vuosia se oli enemminkin lasten leikkien valtakunta, keinut, hiekkikset - ja päätypiha jakapallokenttänä. Oli melkoisen turha kasvatella kummempia, kun aina oli lapsivaara tai pallovaara. Pihamme oli metsän laidassa, joten metsä ulottui pihaankin, oli kuusia, koivuja, lähes puolta pihaa peitti valtava kuusi,jonka alla ei mikään kasvanut.


Ajan saatossa puut ovat pihalta vähentyeet, pallon pelaaminen loppunut ja hiekkalaatikostaan esikoinen rakensi äidille lehtikompostin. Alkoi kukkivan pihan aika. Siihen ei juurikaan mahdu hyötytarhaa, RAKASTAN kukkasia, joten pieni piha on täyttynyt kukkapenkeistä ja lisää tulee joka kesä.


On minulla toinenkin piha. Ei niin ikioma, mutta aika paljon on alkanut tulla sananvaltaa sinnekin. Piha on rakkaan, miehen piha!  Sillä pihalla olen hiippaillut pian kymmenen vuotta. Vanhan peruskorjatun talon pihapiiri on myös vanha, omenapuista osa jo kuollut vanhuuttaan.



Tässä pihassa ei paljon kukkasia kasva ( -vielä..), mutta tähän pihaan tulee haaveilemani kasvihuone, tai ehkä oleskeluhuone, ilon ja valon huone! Voitte uskoa, että kaikenlaiset visiot pyörivät päässä, mitä kasvarin ympärille, tehdäänkö avomaalle kasvilavoja, kukkapenkkejä ... poimin koko ajan ideoita myös teidän muiden blogeista., ja on sillä talon isännälläkin vielä viimeinen päätösvalta, vaikka minulla ideat välillä vähän rönsyilevätkin.



Sitten on vielä kolmas piha -mökkipiha. Sitäkään en omista, vaan se kuuluu vanhemmilleni.  Mutta  se ympäröivä luonto on ollut osa minua koko elämäni ajan ja  mikään ei estä minua nauttimasta sen luonnonkauneudesta ja -antimista, kun mökille pääsen. Se on ehkä paikka, jossa eniten rentoudun ja kerään voimia muihin maailman koitoksiin.  Sieltä löytyvät marja- ja sienimaat, sieltä nousee kesän kalansaaliit, siellä on luonto ja sen ilmiöt.
 



Siis sielläkin on piha. Sinne olemme äitini kanssa istuttaneet kukkasia ja pensaita kokeillen, josko kasvaisivat säästyen puiden tukahduttavilta juurilta, jäniksiltä, talven kylmyydeltä... Siis sellainen yrityksen ja erehdyksen piha.



Kaikkiin kolmeen pihaan minulla on rakkautta, haaveita ja intoa. Pahin noita kaikkia uhkaava on aika, eipä meinaa aika riittää kaikkien hoitoon, suunnitteluun ja uusien projektien toteuttamiseen. Kun välillä pitäisi ihan olla vaan ja nautiskella.


Mutta kuten tähänkin asti, olen opetellut iloitsemaan pienistäkin onnistumisista, haaveilujen toteutumisista ja aina kun aikaa on, käytän sen iloiten siitä, että voin toteuttaa asioita, jotka ovat minulle rakkaita.

Mukavaa viikonloppua, taitaa tulla aurinkokin piipahtamaan.
Tervetuloa uudet lukijat, Piparminttu Multaa ja Mukuloita -blogista ja Kastanjan varjossa!

lauantai 14. tammikuuta 2017

Tilinpäätöshaaste

Sain haasteen Sametti Hortensialta Pikkuinen puutarhani -blogista. Kiitos sinulle siitä! Tarkoitus on vastata muutamiin kysymyksiin menneestä vuodesta, tehdä, kuten otsikko sanoo, tilinpäätöstä.


Mitä unelmia toteutit vuonna 2016?
Aloitin blogin, joka vei minut aivan uuteen maailmaan puutarhojen keskelle! Olen onnellinen, että uskalsin tehdä ratkaisun, joka oli hautonut mielessä jo useamman vuoden. Puutarhamaailma ja askartelut luonnossa ovat sellaisia, joita haluaisi jakaa muiden samanhenkisten kanssa. Nyt siihen avautui yksi mahdollisuus.
Otin muutaman kukkapenkkiurakan pihan pohjoispäätyyn. Siellä on ollut vähänlaisesti kukkia ja nurmikko kasvaa sammalta. Odotan kesää, miltä uudet penkit mahtavat näyttää.



Mitä opit?

Kärsivällisyys tuollaisten talvien jälkeen on valttia. En hötkyillyt uinuvien kärhöjen ja ruusujen kanssa, ja kas, sieltähän useimmat nousivat kasvuun, vaikkakin heiveröisinä. Eli jatkossakin odottelen rauhassa...
Valokuvattava on paljon enemmän, jotta on, mistä jakaa tulevina vuosina.. ja kuvaamista harjoiteltava lisää.
Samoin uusiin haasteisiin kannattaa suhtautua uteliaisuudella, koskaan ei voi tietää, mitä oven takaa löytääkään!


Mitä murehdit?
Pitkälti samaa kuin moni muukin: kasveja kuoli ja kasvu ei lähtenyt kunnolla käyntiin. Varsinkin se harmittaa, kun komea mahoniani kuivi ja kuoli. Tilan puutetta murehdin myös, tai sitä, että minun puutarhani ja unelmani ovat hajallaan oikeastaan kolmessa eri paikassa eikä aika tahdo riittää kaikkeen, mihin haluaisi.

Ritarinkannukset hankin vasta viime vuonna, saa nähdä, miten ovat talven pärjänneet.

Mistä nautit?
Rajaan nautinnot liittymään luontoon ja siellä puuhailuun; Nautin lämpimistä, aurinkoisista päivistä, niitä ei meillä ole mielestäni liikaa. Puutarhassa puuhastelu on minulle terapiaa, ja jos onnistun jossakin kasveihin liittyvässä, oli se sitten uuden kukkapenkin rakentaminen tai jonkun uuden kasvin kasvattaminen, on mieli kauan iloinen! 
Puutarhan ohella metsä ja mökkiranta ovat paikkoja, missä tunnen oloni rentoutuneeksi ja niistäkin saan nauttia kohtuullisen usein, varsinkin kesällä marja-aikaan.

Kruunuvuokot kukkivat suloisesti pitkälle syksyyn.
Mistä haaveilet vuonna 2017?
Konkreettisin haave liittyy kasvihuoneeseen, jonka perustukset saatiin jo syksyllä valmiiksi. Ikkunat on jo maalattu ja sisustussuunnitelmat pyörivät päässä.
Kasvihaaveita on paljonkin, mutta siinä olen toistaiseksi realisti ja vähän skeptikko - en oikein halua istuttaa arkoja kasveja kokeilumielessä, kun nä talvet on mitä on.
Puutarhahaaveita on aina, jotkut niistä jäävätkin haaveiksi, mutta ilman niitä on paljon tylsempää elää.



Voi kun en enää ole yhtään perillä, mikä haaste ja missä onkaan kierrellyt, kuka onkaan haastettu ja kuka onkaan vastannut.. Ole hyvä, sinä, joka et ole vielä tätä haastetta saanut, vastailepa jos mielesi tekee.

Intoa uuteen puutarhavuoteen!

sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Pakkasaskarteluja

Tulihan se paukkupakkanen, aina se tulee, vaikkei sitä haluaisi.  Mutta voihan siitä nipsaista jotain iloakin:
 Jäälyhtyjä tuli tehtyä jo ennen joulua, mutta poishan ne sulivat vuodenvaihteeseen mennessä. Eli uutta jäätymään! Joulukukkia ei lyhtyihin asti enää riittänyt, tuijanoksa antaa vähän väriä. 

Lopuista joulukukkasista sen sijaan askartelija ja pakkanen  rakensivat uutta; Kieppukkot ja kiliskööt pihapihlajassa ja riemukaaren alla kunnes on aika lämpimien päivien ne siitä sulattaa.
Kakkuvuokiin laitoin vain sen verran vettä, että sain kukkaset jäätymään kiinni, sitten lisäsin vettä, niin että peittyivät ja uudestaan ulos jäätymään. Lopuksi   nauha renkaaseen ja oksalle roikkumaan.
Vaaleanpunaisten hyasinttien kukinnot eivät oikein näy jään läpi, mutta muoto tuokoon hauskuuden.
Pyöreät tein muuten samoin, mutta laitoin pohjalle muovisen kukkasuppilon, jonka avulla tein reiän koristeelle.

Kova pakkanen toi haastetta, koska nopeasti jäätyessään osa muuttui sameaksi ja tarvittiin vähän uudelleen kostutusta, että pyörylät kirkastuivat.






Terassin peilin oli pakkanen koristellut uudelleen, ei voinut peilailla, joten olkoon kehyksenä hyasintille.

Katsotaan nyt, kauanko pihlaja saa pitää kukkansa:)





sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Haaveillen uuteen vuoteen!




Monen vuoden tauon jälkeen kävimme katsomassa kaupungin järjestämää ilotulitusta, olivatkin aikaistaneet se jo kello kahdeksaan illalla. Hienosti ajateltu lapsiperheitä ja muitakin iltaunisia, sillä kaunistahan tuo taidokkaasti tehty tulitus on! Vaikka taivaan tuuliin meneekin..!
Ja ihan kukkasiltahan nuo näyttivät tällaisen puutarhaihmisen silmissä!!

Vaan kyllä kesäinen auringonpaiste ja suihkulähteen iloinen lirinä ilotulituksen voittaa!
Rakastan auringon lämpöä, sen kirkkautta ja sitä, kuinka se saa kaiken näyttämään iloisemmalta, valoisemmalta.
Osa pihamaastani jää päivällä pitkäksi aikaa varjoon, kun tonttimme rajalla kasvavat puut estävät auringon pääsyn pihallemme. Jouluviikolla teimme pientä harvennushakkuuta ja samalla sain reilun kasan havuja perennojen suojaksi. Säätiedotus lupaa hyytävää talven tuloa ja tuoreessa muistissa on viime vuosi ja kesä, jolloin turhaan odotimme joitakin kasveja, eivät ilmaantuneet, kun olivat raukat paleltuneet lumettoman ja kylmän talven jäljiltä. Nyt yritän pelastaa ainakin kärhöjä ja ruusuja.

 Alppiruusujen latvukset lupaisivat kauneutta kesäksi, mutta pessimisti sisälläni pelkää talven voittavan tämänkin erän.
Mutta nyt aurinkoinen pääsee paremmin pilkahtelemaan kukkapenkkien kolosiin, ja ehkä keväällä vielä joku puu pääsee sahan ja klapikoneen makuun.


Siispä  unelma auringon lämmöstä ja voimasta elää!