Ollako kevät - vai eikö olla!? Aivan kuin pallollammekin on elo varsin riitaista, tuntuvat kevät ja talvikin käyvän keskenään pitkitettyä vääntöä siitä, kummalla on etuoikeus tässä vaiheessa vuotta majailla juuri meidän yllämme! Viime viikonloppuna jouluruusua helli lämpö, nyt hyytävä tuuli pyyhkii sen kukintoja!
Onneksi tuli viikonloppu käytettyä tehokkaasti kevättöihin; mm. ikkunanpesuun, oksien keräämiseen ja puutarhahuoneen varjostusverhojen virittelyyn. Daaliat hain kellarista jo edellisenä viikonloppuna ja ne odottelevat säiden lämpenemistä kesähuoneessa. Pakkaspeite vieressä valmiina, jos sattuu mittari liiaksi painumaan hallan puolelle.
Mietin taas noita ruukkuja katsellessani, että mihinkä ne kaikki kolmisenkymmentä juurakkoa saisin mahtumaan.!? Varmaan täytyy taas kaivaa joku uusi penkki! :-D Taimia pääsin koulimaan jo lämpimällä terassilla, mutta eihän sinne mitään voinut jättää, vaikka kokonsa puolesta ja monena vuonna tähän aikaan ovat olleet ulkona totuttelemassa. Samettiruusuista nyppäsin ohjeiden mukaisesti ensimmäiset nuput pois. Ehtivät varmasti kasvattaa uusia tilalle ennen kesää! Ahkeraliisat ovat myös nupuillaan, niilläkin aikaa olla sisällä kesäkuulle asti. Myös muut esikasvatuksessa olevat kesäkukat ovat hyvässä kasvuvauhdissa, joten värikäs kesähän tästä on tulossa!
Kukkapenkeissä värisävy on aika tarkalleen pinkki - turkoosi - valkoinen, hitunen keltaista joukossa. Pinkit pystykiurunkannukset ovat levinneet huimasti! Syksyllä kaivelin yksivuotisia kesäkukkia ylös ja samalla pintaan nousi Beth Evans -kiurunkannuksen mukuloita. Siirtelin niitä sinne tänne tyhjiin kohtiin ja kas, miten ovatkaan intoutuneet kukkimaan! Taustalla pilkottaa toinen innokas leviäjä, posliinihyasintti.
Näistä on helppo saada väriä keväiseen istutusalueeseen tai vaikka nurmikolle, kun kuitenkin pian häviävät kokonaan! Ja pörriäiset tykkäävät!
Turkoosin sineä taas tarjoilevat scillat, joukossa myös viime vuonna istutetut valkoiset. Nämä helposti leviävät pikkusipulit ovat kyllä keväisen puutarhan pelastus, kun kevät takkuaa ja vihreyttä on vielä niukasti.
 |
| Posliinihyasintti |
Metsän laidassa, ojan reunassa vihertää persoonallinen aidanne - lipstikka-aidanne! Aikoinaan entiseltä anopilta saatu lihakeiton mauste on pikkuhiljaa levinnyt varsin tuoksuvaksi reunukseksi. Ei maistu jänöille, eikä tätä itsekään jaksa paljon syödä, mutta alkukesästä se on varsin kaunis ja nopeasti kohoava näkösuoja :D
 |
| Lipstikka |
Vaikka on näin kylmää, ovat marhanliljat päättäneet, että nyt mennään! Yksi on kai ottanut varaslähdön vai mitä lie tiedustelee, mutta vahvaa on kasvu jokaisella! Ja kolmesta istutetusta on nyt tulossa kuusi, joten viime kesän kasvu tuplautui! Ihanaa, sillä ovathan ne upeita! Nyt ajattelin kyllä peittää ne muutamaksi yöksi, kun en tiedä niiden pakkasenkestävyyttä. Vaikka monet muut liljatkin ovat jo hyvällä alulla, niin näiden kanssa harmittaa, jos ovat aamulla paleltunutta mössöä.
 |
| Marhanliljojen alut vahvana kohti kesää! |
Flammentanzini on taas asuttu! Mustarastas ehti tehdä pesänsä pakkaspeitteen suojaaman köynnösruusun oksiin. Viime viikonloppuna otimme peiton pois ja nyt emoraukat vuorotellen lämmittävät poikasia ja vievät heille ruokaa. Jos olisin arvannut, että näin kylmäksi vetää, olisi suojapeitto saanut olla vielä paikoillaan. Edellisen kerran kun pesä oli rakennettu, oli ruusussa jo lehdet!
Amalia Armaan vuodepeitto saa uusia sävyjä täksi kesäksi. Syyspuuhissa nousi ilmoille muutama vanha tulppaaninsipuli, jotka työnsin sen kummempia miettimättä sängyn pohjalle. Lemmikit ovat melko hyvin vallanneet alustan ja akileijojen ruusukkeita on ilmaantunut vähän kutsumatta. Leijonankitoja on esikasvatuksessa runsaasti, joten ehkäpä taas niillä täytän aukkopaikat. Leikkokukkia tästä sängynpeitosta on voinut poimia kivasti loppukesällä. Lavakaulusten ympäristö vaatisi siistimistä, mutta odottelen seuraavaa lämpöaaltoa. Täytyy varautua toimimaan nopeasti, kun ei voi tietää, voittaako kevät vielä tätäkään erää talven kanssa taistellessaan.
Kylmästä huolimatta hyvää viikon jatkoa!
