keskiviikko 30. tammikuuta 2019

Toivoa keväästä

Toistan itseäni päivästä toiseen, mutta täällä ei voi kuin huokailla tätä luonnon kauneutta. Tai ainakin viime päiviin asti. Nyt sää on jo kovasti lauhtunut ja viimeinen lumisade hellittänyt. Vaan uuttahan on luvassa, suojalunta vaihteeksi.




Tätä pariskuntaa ei taida palella, peitto senkun paksunee, ovat päättäneet istuskella vielä tovin ja odottaa rauhassa kevättä.



Puutarhahuonetta voi valokuvailla tältäkin suunnalta, nyt lumikasojen päältä. Kasvilavat ja pikkuruiset hedelmäpuut ovat lumen saartamia, kuvan oton jälkeen lapioitiin lunta pois puiden ympäriltä, etteivät jänikset pääse herkuttelemaan luumu-, päärynä- ja kirsikkapuiden oksilla.


 Kasvilavoista päästäänkin kylvöaiheeseen. Tilasin Impectalta muutaman pussin siemeniä. Ja K-raudan siemenständistä nappasin myös joitakin lajikkeita. Ennestään minulla oli viime syksynä ostettuja, vajaita pussukoita ja omista kukkasista talteen otettuja aikamoinen määrä.
 Samettiruusuja pitää tietenkin olla, täyttävät perennapenkkejä ja kukkivat pitkään, sietävät melkoista hellettäkin. Ja osa pääsee kasvihuoneeseen ötököiden torjuntahommiin.





Samettiruusujen rinnalle kehäkukkia ja punaisia auringonkukkia- no ehkä joutuvat erilleen toisistaan, paikat vielä hakusessa. Vaaleanpunaiset asterit ja kerratut kosmoskukat sekä törmäkukat aion istuttaa lähekkäin, värisävyt matsaavat niin hyvin toisiinsa.Tsinnia-, leijonankita- ja ahkeraliisasekoituksissa on lähellä toisiaan olevia sävyjä, joten niitä suunnittelen myös istuttavani ryhmäksi.




 Kelloköynnöskokeilu ei jää pelkkään viime kesään. Olisin toivonut runsaampaa kukintaa, koska kesäkin oli lämmin, joten nyt mietin kasvupaikat uudelleen. Keijunmekkoja en alunperin ajatellut kasvattaa, viime kesän siemenistä vain yksi iti, ja sekin loppukesästä.  Sitten sainkin ystävältä osan hänen tilaamistaan siemenistä, joten ilman muuta sittenkin yritän uudelleen. Haastavien kasvatus on mielenkiintoisempaa, eikö?

Yritän pitää tämän ainokaisen Keijunmekon  hengissä kesään asti.



Kesäkukkia toi minulle joulupukkikin, tai oikeastaan esikoinen, joka oli keksinyt äidille sopivan joululahjan. Katsotaan, mihin tuon neliömäärän siemeniä ripottelen:)


Mies taas oli sitä mieltä, että tomaatintaimet ostetaan valmiina, tuskastui kai rentoina huojuviin taimiin, joita olikin melkoisen runsaasti esikasvatuksessa. Turha luulo, siemenet on jo ostettu! Ja viime vuotisiakin on ihan mukavasti jäljellä;)



Viime viikonlopun huikean kaunis sää oli hyytävän kylmä, mutta aurinko toi taas toivon lähestyvästä keväästä. Kun tuo siemenkasvatus pääsee vauhtiin,  ei kevät ole enää kaukana.


Joko sinä olet upottanut sormesi multaan?

Mukavaa viikonloppua!

sunnuntai 20. tammikuuta 2019

Kylmää ja kaunista


Monet kerrat on ihmetelty runsaita sateita, pitkiä helteitä, kylmiä kesiä, tolkuttoman kuivia ajanjaksoja. Nyt ihmettelemme jatkuvaa lumen tuloa ja -määrää. Kouvolan seutu on ollut monesti ennätysten kärjessä, niinpä nytkin.  Viime yö nosti meidät lumisimpien paikkakuntien joukkoon.



 Luonto on hyvin kaunis! Puhtaan valkoista lunta, joka on kuorruttanut puut ja pensaat, pihakalusteet, mutta myös ajoväylät ja rakennusten katot. Alkaa olla aika tyhjentää kasvihuoneiden ja vajojen katot lumesta, ettei seuraa ikäviä.



Sunnuntaiaamuna odotti todellinen talven ihmemaa, mutta  myös lumityöt. Päivä kirkastui aurinkoiseksi, mukanaan kireä pakkanen. Hiihtoladut saavat odottaa, kunnes vähän pakkanen hellittää. Nyt on kuitenkin kasveilla hyvä lumisuoja, mitä vaille ne ovat jääneet useana vuotena.


Puutarhahuoneeseen kurkistin sen verran, että siellä on kaikki hyvin. Paras kasvukausi näyttää olevan jääkukkasilla, joita ikkunat olivat täynnään.






Auringon laskiessa näkyi taivalla hieno haloilmiö. Nyt siellä loistaa upea kuu, joka valaisee kylmän tammikuun illan ja yön. Minun kamerani objektiiveillä sitä on turha lähteä kuvaamaan, tyydyn ihailemaan ikkunan läpi.

 

Huomenna kaivan siemenlaatikon esiin, kartoitan, mitä on jäänyt viime vuodelta ja harkitsen tarkkaan tilattavat. Siemenluettelot on kyllä jo läpiselattu ja siellä on aika monta merkintää:)


Hyvää alkavaa viikkoa!

lauantai 12. tammikuuta 2019

Talven ihanuus


 Tänään matkasimme ihanan "Winter Wonderlandin" halki mökille Etelä-Karjalaan. Lunta on satanut viime päivinä niin paljon, että piti käydä katsastamassa kattolumien tilanne ja muutenkin nauttimassa kauniista talvipäivästä.


 Kyllähän lunta olikin paljon, polun varressa oleva  "istahda hetkeksi" -penkki oli saanut paksun pehmeän peiton, ei silti houkutellut istumaan:)


Piti lapioida, ennenkuin pääsi ovelle asti.


 Aurinko leikki kuurupiiloa kaiken päivää - ei noussut puiden yläpuolelle, vaan kurkisteli milloin minkäkin puun tai lumimöykyn takaa.


 Järvenselkä oli hiljainen, ei näkynyt juurikaan pilkkijöitä tai moottorikelkkailijoita, hiihtämiseen lumipeite oli  liian pehmeää.

 



  Sään vaihtelut olivat tehneet kaiteelle lumipitsiä - vai osaako joku kertoa, mitä tässä lukee tai keitä tässä seisoo?


Kovin montaa tuntia ei aurinko vielä meille valoaan anna, mutta kolmen rakennuksen katot saatiin kolattua lumista ja polut mökkipihaan lapioitua. Ja samalla kun fyysinen kuntoliikunta tuli hoidettua, niin saimme hyvän annoksen talven ja auringon antamaa mielihyvää.


 

Minulle talvi ei ole lainkaan ikävä vuodenaika, vaikka puutarhaihminen olenkin, ja rakastan auringon lämpöä.  Pidän lumitöistä ja hiihtämisestä, nautin puhtaan valkeista hangista ja talven kauneudesta. Ja olen vahvasti sitä mieltä, että kevät ei tuntuisi yhtä ihanalta ilman pyryjä ja pakkasia:)



Ihania talvipäiviä teille kaikille!

lauantai 5. tammikuuta 2019

Vuoden 20019 ensimmäinen

Uusi blogivuosi 2019 alkaa verkalleen.


Syksyn valokuvauskurssin innoittamana piti vuodenvaihteessa kokeilla kameran säätöjä.


Olen nauttinut joulusta, aloitellut arkityöt, kutonut ja puuhannut lumitöiden parissa. Kuntoilukin on siis päässyt alkuun!


 Vaikka joulu onkin ohi, on meillä vielä päivässä monta tuntia aikaa tunnelmoida. Kuusi saa olla sekä sisällä että puutarhahuoneessa vielä loppiaisen yli. Jäälyhdyillä ei aikarajaa ole muuta kuin sää.


 Vuoden vaihteeseen osunut suojasää osoitti taas, etten taida koskaan kasvaa täysin aikuiseksi. Lumitöitähän on monenlaisia:) Ennen kuin pakkanen ehti kovettaa puutarhamummon, ehti hän jo kumartua lumen alla uinuvien kasvien puoleen. Kun ei nyt vaan selkä jäykistyisi pahasti, kun nämä pakkaskelit tuntuvat pysyvän.




 Uuteen vuoteen on mahtunut jo monenlaista säätä, niin hyvää kuin pahaakin. Nyt onneksi talvimyrsy on ohitse ja saamme nauttia valkoisista hangista ja auringonsäteistä! Kyllä puhdas lumi ja kirkas auringonpaiste nostavat ilon pintaan!


 Ei tuossa vielä tarkene istuskella, mutta haaveilla voi jo muutaman kuukauden päähän:)


 Uusissa kukkapenkeissä uinuvat syksyn istutukset, miltä mahtaakaan näyttää maisema kesän tullessa?


Jos jäykistyy puutarhamummon selkä, niin saa tämäkin pariskunta keinutella vielä tovin, ennenkuin kevät koittaa:)

Mukavaa loppiasta ja tammikuun jatkoa!